Viimeiset hallitreenit

Eilen tuli raahattua koko lössi viimeisille UPK:n hallitreeneille kauhistuttamaan ihmisiä. Lara pääsi heti ensitöikseen tekemään jäävien neliötä, viretila oli pilvissä ja mammakoira suorastaan tutisi pitääkseen itsensä kasassa. Niille jotka eivät heti käsittäneet mitä tarkoitan jäävien neliöllä niin - tötsistä tehty neliö joissa kolmella sivulla suoritetaan jäävä liike, koira odottaa niin kauan kunnes olen kiertänyt neliön ja liike jatkuu. Istuminen meni hienosti, maahan käsky oli täysin tuntematon jota piti hiukan muistutella ja seisominen toimi aivan loistavasti, jopa yllätyin kuinka hyvin Lara pysyi ihan aloillaan minun kiertäessä neliötä. Seuraaminen käännöksineen oli jotain aivan mahtavaa - pientä painamista oli havaittavissa alussa. Lopuksi hurja riepotuspalkka jossa mammakoira sai päästellä höyryjä ja autoon.

Seuraavana oli vuorossa Juran paikkamakuu joka oli ensimmäistä kertaa jotain ihan omaa luokkaansa. Toisessa päässä riviä meinasi syntyä nyrkkitappelu ja vierustoveri päätti ihan muuten vaan sännätä omistajansa luo. Jo heti ekalla kerralla Jura silmät levisi ja suuri kysymysmerkki nousi lassien pään ylle "Saaks noinki tehä??!" Asia jäi onneksi pohtimisasteelle eikä Jura liikahtanut, kunnes vierustoveri päätti sännätä uudestaan omistajansa luo. Tässä kohtaa päätin olla itsekäs, en ottanut lainkaan huomioon kanssa treenaajia vaan totesin itselleni että nyt riittää, Jura oli selvästi hämmentynyt vierustoverin tempauksista mutta vielä kun se on tukevasti maassa vapautan, palkkaan ja äkkiä pois. Tyytyväisyysaste kakaran paikkamakuun nousi potenssiin sata! 

Sitten odoteltiin, kokeenomaiset treenit oli aiheena joten kattelin kun muut suoritti liikkeitä. Juran kanssa jätin seuraamiset ja jäävän maahanmenon pois, ainoastaan luoksetulo (ennakoi käskytystä), jäävä seisominen (tuplakäsky seisomiseen, tätä pitää edelleen hinkata niin pirusti kun maahan meno on niin paljon siistimpää) ja hyppy joka suoritettiinkin todella .. mielenkiintoisesti, poikittaisliidolla estettä hipoen yli mutta jäi sentään suoraan seisomaan!! Kokonaisuudessaan kakaraan pitää olla tyytyväinen, sain palkattua sitä oikeista asioista kokeenomaisessa tilanteessa!

Väliajalla oli Nyymin vuoro käydä hallilla ja no.. Nyymillä oli kivaa lihapullien ja ihmisten kanssa, se riittäköön meille. Nyymi tarvitsee aikaa kehittyäkseen, se ei pysty kunnolla keskittymään tehdäkseen jotain lihapullansa eteen, se vaan tinttaa ja tärrää - lopulta paineistuu jos yritän kokoajan korjata oikeaan suuntaan. Kentällä aletaan kattomaan kuinka lelun kanssa alkaa sujumaan jos se toimisi paremmin kuin ruoka. 

Ensiviikolla on Juralla vielä parit hallitreenit tvan hallissa ja huhtikuun sunnuntait onkin pyhitetty parintunnin ryhmätreeneille kentällä! 

Uutta ja jännää

Koitan tiivistää muutaman päivän puuhailut nyt niin ettei tule mitään romaania.

Perjantaina, niinkuin puhetta oli, Nyymi pääsi hallille tutustumaan Juran opastuksella. Lara jäi kotiin löhöämään pyörälenkin ansiosta. Tosi reippaana Nyymi keskittyi meikäläisen tai ruuan seuraamiseen eikä juuri kiinnittänyt huomiota/ottanut häiriötä ympäristöstä. Lelut ei hallilla kiinnostanut kun tiedossa oli että ruokaakin on tarjolla - ihan kuten Jurallakin pienempänä. Jura esitteli taitojaan samalla kun Nyymi tönötti kiltisti kevythäkissä odottamassa, pari kertaa kuului piip muuten oli ihan hiljaa - saattaa olla silti, että ajan saatossa Nyymistäkin alkaa protestihuutoa kuulumaan.

Juran jäävät liikkeet alkavat parsiutumaan pikkuhiljaa varmemmin kasaan ja paikkamakuukin alkaa näyttää lupaavalta. Työstön alla on tunnari, helppo liike, kunhan saan sen vain hoksaamaan mitä ajan takaa. 

Lauantaina oli löhöpäivä, luukuunottamatta aamua jolloin pentu hoksasi mahtuvansa erittäinkin sopivasti yläkertaan vievien rappusten portin alta, ei ollut kivaa. Porttiin lisäeste, nyttei pentu pääse.

Sunnuntaina oli todella raskaspäivä, meillä oli pieniä ihmisiä vieraina. Nyymi kummasteli ja hiukan arastelikin riekkuvia lapsia, mutta aika nopeasti totesi ne täysin vaarattomiksi ja päätyi nukkumaan viereen samalla kun telkkua katsoivat. Nyymissä ilmeni myös feministin vikaa kun lapset alkoivat leikkimään Juran kanssa - poikaa komennettiin, tyttöä ei. 

Maanantaina oli mukavat -11 astetta pakkasta joten räpelsin nopeasti Nyymille fleecepompan (kuvassa), nyttei tule kylmä! Hiukan jälkeenpäin tein paremman version, paksumman ja helpomman pukea. Haettiin myös uutta ruokaa muksulle, koska nykyinen ei tunnu ihan olevan passeli. Samalla käytiin miehen äidin luona esittelemässä uusi perheenjäsen. Vierailulla Nyymi tapasi myös Vilin (kääpiösnautseri) ja kummasteli hirveästi sen partaa, kauheasti muksu ei jaksanut kämppää tutkia kun alkoi väsyttää. Hienosti osasi hakea nukkumapaikan ilman suurempia ravaamisia, hupparini päältä. Kotiin kun päästiin niin taas nukutti aika makoisasta.

Juran ja Laran kanssa olen pari kertaa jo testannut pihan ohi kulkevan tien kelkkailun merkeissä. Parisataa metriä edestakaisin ja palkka, vauhti pysyy hyvin eikä Lara koita tehdä omia käännöksiään jokaisen pihatien kohdalla. Ehkä ensi vuoden puolella, kun lumi on pysyvämpää päästään tekemään pieni lenkkikin.

Ahkeraa treenaamista

Ollaan kelkkailtu, tanssittu ja tokoiltu, Juran kanssa hiukan liidettykin. 

Tokoilusta

Laran kaukot alkaa pikkuhiljaa sujumaan pidemmältäkin matkaa. Jura noutaa molempia kapuloita, metallia hiukan maltillisemmin ja ehkä vähän epävarmemminkin kuin puista, mutta eiköhän tuo tuosta pienellä viilaamisella. Eteen/perusasentoon tuloa kapulan kanssa ei olla vielä treenattu, keskitytään tuohon viettiin ja sitten erikseen pelkkään pitoon. Seuraaminen jotenkin junnaa, tuntuu ettei se edisty mutta koitan toitottaa itselleni että "Lakkaa hätäilemästä, on tässä aikaa" Alkanut tuo möllitoko vaan mietityttämään, voi olla ettei päästäkään Juran kanssa osallistumaan koska tuntuu, että neidin ekat juoksut on tulossa pikkuhiljaa kylään. 

Laran kanssa on keskitytty seuraamiseen, viettiin ja tarkkuuteen eli kaikkeen! Viimein Laran seuruu on taas hienoa katseltavaa pääosin (ainakin hallilla), välillä tulee näitä pätkiä kun isot rattaat pyörii liian lujaa niin neiti puskee aivan hillittömästi ja poikittaa mutta tajuaa pienellä korjauksella suoristaa itsensä. Paikkamakuun intensiivisyyttä ollaan treenattu yksikseen - häiriötä on ollut, muttei muita koiria vieressä makaamassa. Tavoite on saada Lara kirjaimellisesti kyttäämään mua herkeämättä niin, ettei se kiinnitä mitään huomiota ympäristöön ja patoo paikkiksen ajan viettiä sisällään. Muikkeli on muuten kadottanut liikkeestä maahanmenonsa johonkin.. istuu, istumisen perään ja seisoo. Lähtökuoppiin sen suhteen, käsiavulla taas liike kuntoon.

Liitämisestä

Jura on aikas hyvin alkanut seuraamaan mun kropan liikkeitä - rintamasuunta kääntyy, koira on jo valmiiksi kääntymässä. Hieno likka! Eteenlähtöä pitää treenata, ihme, ei se itellään sieltä tule.

Kelkkailusta

Jura kuuntelee käännöksiä paremmin kuin Lara... se siitä vuoden työstä. Hienosti vetävät molemmat, tuntuu kuitenkin että ajan saatossa Jurasta tulee löytymään enemmän puhtia ja intoa tuohon vetämiseen kuin Larasta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tulipa muuten Larppaakin vähän hierottua päivemmällä, ihan yhtäkkiä en mitään kummosempia jumeja löytänyt, huomennä pitää lääppiä kakara läpi, hieroja pitäisi varata mutta se on vähän jäänyt.

Liitäjä vaihdettu Lentäjään

Lara päätti aloittaa juoksunsa, ehdittiinhän me jo kerran käymään hallilla treenaamassa joten treenitauko pamahti tähän kohtaan. 9.2. olisi ollut epikset Paneliassa mutta eipä sinnekään sitten päästä - vaikkakin ajattelin kysyä onko mahdollista osallistua jos suorittaisi radan viimeisenä. Otin sitten Juran tänään mukaan treeneihin ja hienostihan ne meni, kunnes namit loppui. Taisi olla silti väsymykselläkin oma osansa asiaan. Lopputunnista Jura huusi Kundin perään, ihan mälsää kun toinen rallaa kentällä ja ite ei pääse mukaan. 

Muuten tunti meni hienosti, mentiin keinu ja A-estekin onnistuneesti kun Jura tajusi että kyllähän sen voi kiivetä. Putket on aivan mahtavia edelleen, pussistakin tuli aivan mahtava kun kakara huomasi että sieltä löytyy ruokaa! Kiertämistä ja niistämistä harjoiteltiin sekä yleistä hallussa pitoa. Oli mukava yllätys huomata kuinka hyvin Jura pystyi keskittymään omaan tekemiseen vaikka Mira ja Kundi suoritti kentällä rataa samaan aikaan :) Kepit meni hienosti, Jura alkaa päästä jyvälle ideasta ja musta tuntuukin että se taitaa oppia kepittämisen ennen Laraa.

Pläräsin kakaran korvienkin kanssa tänään. Kyllä ne pikkuhiljaa alkaa näyttää asettumisen merkkejä, silti hiukan pelottaa että mitä jos ne onkin joku kaunis aamu pystyssä! :D

Nyt on tyytväinen ja väsynyt kakara nojatuolissa. Lara makoilee lattialla *piip*mainen ilme naamallaan, sitä ei selvästikään nappaa juuri mikään. Koitin tänään hiukan treenatakin sen kanssa, ei toivoakaan, mistään liikkeestä ei ois saanu korjata jos korjasin niin koira veti heti lukkoon. Ihanat nartut ja juoksut.. Ulkona treenaaminen keppipalkalla onnistui kunhan ei tehnyt mitään kovin tarkkaa. Ennen on pystynyt ihan normisti treenaamaan mutta nyt on näköjään eri ääni kellossa.

Lauantaina on tiedossa mätsärikuulumisia, joten varautukaa siihen! Toivottavasti saan kuvia myös, suunnittelin kyllä Larankin ottavani mukaan jollei se nyt kauheasti "narttumaisemmaksi" rupea.

We can fly together

Tänään ollaan oltu hirmu reippaita (siis 15.1.) kelkkailemassa käyty, josta hehkutinkin jo edellisessä postauksessa. Lara lepäili loppu ehtoon ja Juran kanssa kipittelin läheiseen koirapuistoon. 

Tapansa mukaan Jura rakasti jokaista ihmistä koirapuistossa ja juoksutti toisia koiria. Kaikki koirat olivat pieniä, joten Jura vain spurttaili päästä päähän ja odotteli että muut kerkeevät lähemmäs ja uudestaan. Kauaa Jura ei kuitenkaan ehtinyt juoksuttaa pikkukavereitaan kunnes porukka lähti ja tilalle tuli 9kk:n ikäinen lapukkatyttö, siitähän vasta riemu repesi. Välillä painittiin, juostiin, mölyttiin ja välillä sitten taas mentiin vierekkäin ja nuuskuteltiin. 

Lopulta oli jo omat sormet niin jäässä (vaikka oli sormikkaan käsissä) että oli pakko lähteä kävelemään kotiin. Kotimatka meni leppoisasti, kyllä kakarakin pikkuhiljaa alkaa täysin sisäistää miten siinä hihnassa kuuluu kulkea.

Puoli yhdeksältä lähdettiinkin sitten Laran kanssa liitämään. Paljastinkin jo, että kaverin kanssa vuokrattiin halli. Kolmas treenaaja on haussa varsinkin kun tänään todellakin huomattiin, että tunnissa on hyvin aikaa kolmelle treenata tarpeeksi kerralla, kahdelle se on hiukan liikaa - menee aikaa hukkaan.

Treenattiin edellisten rataa ja kyllä oli hankala! Yksinkertainen tavallaan mutta ne käännökset, voi luoja. Huomattiin ainakin, että erilaisia käännöksiä pitää harjoitella lisää. Keppitreeni tuotti tulosta, alkuun takkuili ja pahasti kun koitin pallon kanssa palkata, ruokapalkalla kepistys sitten sujuikin. Pientä haparointia löytyy mutta näkyy siellä hiukan sitä rytmiäkin jo, nyt tavoitteeksi onki kepeillä pistetty että tarkkaan lihasmuistiin kepitys sitten voidaan lisätä vauhtia ja omaa etäisyyttä. 

Videoita katsellessani huomasin, että oma ohjauskin on hiukan parantunut - vielä se käsi vähän roikkuu paikkapaikoin, mutta pääosin korkeudensäätö on kohdillaan.

Vähän taukoa kun alkaa lassien rattaat heittää vipperää :)

- Treeneistä jäi mahtava fiilis, tunnitkin on sopuhintaisia ja esteet todella hyväkuntoisia -

 Matkan varrella keksitty rata treenien loppuvaiheessa.

Lets get it started

Olisihan tämän vuosi paremminkin voinut alkaa.

Laran agility tuli ja meni, kurssin hinta on omaan lompakkoon sen verran kova etten oikeen muuta keksinyt kuin jättäytyä pois kurssilta. Onneksi hallikausi ei kestä ikuisesti niin keväällä voidaan jatkaa ohjatusti kentällä agilityn treenaamista.
Nyttei sitte muita treenejä ole kuin tokotreenit. Halli on sama, joten saadaan vähän keppejäkin treenattua tokon yhteydessä, koska kepit on ainoa este mikä ei mene oikeen sulavasti ja sitten on ihanat epikset, niissä sitte kierretään harjoittelemassa! Että ei tää Laran agiura tähän hyydy, tavalla tai toisella me treenataan!

Juran agility ottaa sen sijaan alkuruopaisunsa ohjatusti 13.1. Jännäää :} Tänään tokotreeneissä ollessa tuli tosi tyytyväinen olo myös kakaran suhteen, todella rauhallista mutta kuitenkin keskittynyttä työskentelyä, ei turhaa hötkymistä - paitsi lopuksi pallon kanssa. Oon todella huono kuvailemaan koiran työskentelyä, se pitäis nähdä livenä tai videolta. Kyllähän Jura säätään jos itse säädän tai koitan innostaa sitä liikaa - pitää löytää se kultainen keskitie viretilassa. Seuraaminen tolla alkaa step by step sujumaan, mieteinkin tänään että pitää alkaa ottaa yks-kaks askelta vaan kerralla vähän aikaa ja itteä niskasta kiinni ton perusasennon suhteen. Paikkamakuuta pidän silmätikkuna - hmm, miksi niin?? -  ja yllättävän rentona Jura pystyi tänään makaamaan hallissa, aikaa ja matkaa sekaisin. Kyllä se siitä :)

Viimeinkin uusi puhelin tuli! Nokia Lumia 800 jota pläräsin puoli kolmeen asti (yöllä) Mielenkiintoinen vempain.

Allmost the end

Ah, olipas ihana aamuherätys! Löysää p**kaa lattialla, pissaläntti, revitty matto ja ovikellon rämpytys.

Näytin varmaan tosi hehkeältä postimiehen silmiin, juuri heränneenä, äkkiä kiskassu vaatteet päälle ja avamaan ovi..oivoi. Hankijalaksethan sieltä tuli, nopeaa toimintaa sanoisinko. Tilasin ne eilen ja tänään täällä, kun taas viime viikolla tehty soneralla pakettisoppari jossa pitäis tulla nokia lumia mukana..ei kuulu vielä missääään. Perhana.

No pitähän mun mennä tänään heti testaamaan jalakset, oli muuten pirun vaikeat laittaa paikoilleen - yksinkertaiset kyllä, mutta sormet sinisinä sai painella. Rehkiminen kannatti koska ne luistaa mahtavasti! Niin kauan kunnes tuli soraa vastaan. Ihmiset pitivät mua varmaan jonain kylähulluna kun noiden kanssa menin.
1. yritys: Lara veti, Jura oli flexissä - jostain syystä ajattelin, että onnistuis niin paremmin kun ei tartte remmin kanssa plärätä, joopajoo - ja eihän siitä mitään tullut.. Jura loikki puolelta toiselle ja meikäläinen huutaa "Jura p**kele" - koitti varmaan hirttää itseään vetonaruun tai jotain? Eipä päästy 100 metriä pidemmälle.
2. yritys: Lara veti, Jura oli flexissä niin että pysyi Laran takana. No mitä vatipää tekee? Alkaa himmailemaan reen edessä ja siinä kohtaa kun kelkka hiukan osui takajalkaan alkoi hirveet pukkiloikat JOKA SUUNTAAN ja sen jälkeen tössättiinkin soraan joka aiheutti sen, että mun huulien välistä pääsi hiljanen ruma sana - okei vähän useampi ku yksi. Taidettiin päästä jo vähän päälle 200 metrin päähän..wuhuu!
3. yritys: Kipiteltiin sorakohdan ohi, vaihdettiin suuntaa ja Lara vetää taas. Tällä kertaa pidin Juran suhteellisen lyhyellä ja vihdoin se tajusin jutun idean! Nätisti kipitti vierellä ja lopulta annoin sille hiukan enemmän liikkumistilaa kun huomasin ettei se enään koittanut Laran niskaan ängetä. Päästiin noin 300 metriä, mikä on aika paljon mun mielestä kunnei olla paljoa harjoiteltu edes. Pysäytin ja heitin Laralle jauhelihaklöntin nokan eteen. 

- Pieni väliaika, koirat sai juosta vapaana ja tehä tarpeensa samalla kun iten kirosin mielessäni, etten varmasti ota ens kerralla kakaraa mukaan-

4. yritys: Larppa vetää ja Jura kipittelee kiltisti mukana kunnes kuuluu ihan järkyttävä ääni! Paljon ja vähän päälle soraa tiellä ja tässä kohtaa mää repesin "V**tu mun uudet jalakset saa**na! Kuka he**etin kuraturpa tätä soraa tänne levittää! *piiiip*" Jaa sen jälkee varovaista vilkuilua, ei kait kukaan kuullu :'D Hei, mulla oli kuuma ja hiukan otti nuppiin ku tarttee tommosta soraa pistää, yhtäailla se luistaa jalkojen alta.

- Uusi väliaika, koirat kirmaa ja mä istun kelkassa ja polttelen syöpäkäärylettä sekä syötän koirille nameja aina ku käy luona. Tässä kohtaa olin entistä varmempi siitä etten ota Juraa ens kerralla mukaan, pystyn paremmin keskittymään Laran vetämiseen koska siinä on parannettavaa - 

5. yritys: Larppa veti ja oltiin jo melkein iskän pihassa. Pysäytin, kehuin ja palkkasin nokka menosuuntaan sitte taluttelin pihaan.

Olipa reissu, mutta kaikesta häiriöstä huolimatta Larppa veti suhteellisen hyvin :)

- Kaveria ei päästykään treffaamaan, mutta joku toinen päivä ku ei se maailmanloppu tullukaan ;) -

Hallillaki käyty treenailemassa Jurpan kanssa, on se vaan pätevä! 
Peruskuviokelluntaa - seruupätkiä, sivua, maahanmenoa, jääviä, hyppyä ja kapulaa - sekä tällä kertaa ajattelin että harjotellaan vähän haastavampiakin liikkeitä. Tutustuttiin metallikapulaan - edelleen pitäisi itselle hankkia sellainen, pienempi - harjoteltiin löytämään oma palikka ja huomattiin, että merkki on aivan mahtava! Ruutua pitää vielä alkaa työstämään. 

Tottistelun jälkeen kokeiltiin vähän liitämistä - hyppyä, rengasta, putkea, muuria ja uutena tulivat pussi ja kepit. Keppeihin pistin ohjurit ja hirmu nopeasti kakara hoksasi jutun juonen. Ohjaus alkaa vahvistua kerta kerralta ja irtoaminen paranee :)
Lopuksi käytin palloa palkkana kun olin sitä mieltä, että kakara on napuja popsinut ihan tarpeeksi jo tältä päivää. Jura sekosi pallosta täysin! Se juoksi edes takaisin hallia, loikki suuntaan ja toiseen ja heilutteli palloa suussaan pitkän aikaa, minäpä annoin sen riehua - tehdä loppulämmittelyt ihan itse :)

Nytpä lattialla makoilee tyytyväinen pentu, joka mussuttaa rustoluutaan. Lara nyrpeenä seuraa vierestä kun oma on syöty jo.

- Semmonen päivä, on itelläki aika kuitti olo -

Torstain agiliidot

Rata ekan kerran

Oi A-este <3 En olis ihan heti uskonut, että noin vois käydä. Putkessa möhlein ite, olis pitäny olla enemmän sivussa ja hiukan lähempänä. Muuten se rata menikin ihan kivasti, lukuunottamatta myöhässä tulleita käskyjä tässäkin. :/

Rata toisen kerran

A-este oli niin hirveän puoleensa vetävä edelleen, ohjaaja ottaa muutamat lisäaskeleet ja kepit oli tosi hämmentäviä kun mamma oli koiran oikealle puolella - aika usein tullu vedettyä niin että oon koiran vasemmalla ja tässä se nyt näkyy. Pitää jatkossa treenata tota oikeaakin.
Ohjureista on kolme poissa, hyvin se ne vetää kun vähän avittaa :)
Huomasin myös, että mä olin tällä kertaa ihan hirmu myöhässä lähes kaikkien käskyjen kanssa. Täytynee kiinnittää tuohon enemmän huomiota jatkossa.

Enjoy people!

-Larppa kiittää ja kuittaa, ohjaaja kiittää kuvaajaa (avokkia)! Huomenna treffaillaan ja tottistellaan-

Daily news; part 2

Treenit menivät hienosti!
Kyllähän se kaasukammio sai hieman Juran nokan sekaisin, mutta hienosti kakara pystyi keskittymään tekemiseenkin! Imuttamalla seuraaminen on todella hienolla mallilla, eikä se pääkään enään heti tipahda kun käsi nousee taskussa käymään. Hienosti vauva jaksaa myös istua paikallaan, keskittyä ohjaajaan ja odottaa. Maahan menokin onnistui, ihme kyllä, ilman että nokka meni tekonurmeen!
Jura kehittyy hyvää vauhtia ja jaksaa treenata yllättävän pitkään. Ainoa mikä hidastaa on oma laiskuus. Itseä ei kauheasti kiinnosta treenata ulkona; kylmää, märkää ja tuulee.. Sisällä on ikävä treenata, kun sitten on Lara - joko änkeää väliin tai piippaa makuuhuoneessa "miksen mää saa??" -tyylillä. Treenipäivät keskittyy torstaihin ja perjantaihin, valitettavasti. Pitäisi pikkuhiljaa ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa treenaamaan Juran kanssa enemmän, pikku pätkiä, mutta useammin.
Laran kanssa ollaan siinä pisteessä, että liikkeitä tarttee ylläpitää. Paikkamakuuta pitää varmentaa, piilopaikkista pitää alkaa pikkuhiljaa treenaamaan. Avoimenluokan liikkeet ovat kasassa paikkamakuuta ja kaukoja lukuunottamatta. Puuh.. Mä muuta halua ku sen ykköstuloksen niin pääsee seuraavaan luokkaan.

Daily news

Keskiviikko, ovesta sisään. Arkitottispäivä niin sanotusti siis.
Karvamaakarit pääseen tällä kertaa mukaan, koska treffataan kaverin mastiffimukula ennen kurssia ja saadaan sitten vähän lisähäiriötä kurssilaisille - omille koirille tietenkin kanssa. Oon tässä hikipäissäni koittanut kehittää jotain fiksua ohjelmaa tunnille, ettei mentäisi "vedetään lonkalta jotenkin sinnepäin, joo hyvä tuli" -tyylillä. Jotain saanut aikaiseksikin ja jotain pitäisi vielä keksiä lisää.
Tokokoekin lähestyy uhkaavasti, tajusinkin eilen että sehän on jo ens viikolla ja huomenna on tasan viikko h-hetkeen! O.O Laran paikkamakuu tuottaa edelleen pieniä epävarmuuden tunteita. Suunnitelmana olikin, että menisin vain Juran kanssa perjantaina treeneihin mutta taidampa ottaa Larankin mukaan. Kerran vielä paikkis treeneissä ja jos se menee vituiksi niin.. eikait se mee.. 

U can wish for the best.

Tottista - Agiliito

Hienoja nämä loppuviikot. Suhteellisen koirapainoitteisia sanoisinko.

Keskiviikkoisin arkitottis, jonne joskus otan Larpankin mukaan. Pitäisi varmaan joku kerta ottaa Jurakin pentutottikseen? Näkisi onko ne hallin hajut sillekin ihan ylivoimaisia, vai voittaako ruoka :}

Torstain agiliidot! 
No mitä tähän muuta sanomaan, että koira oli tottis tuulella.. Haki koko ajan vasemmalle puolelle ja ratahan sattui juuri olemaan sellainen joka olisi "luonnollisinta" suorittaa pääosin oikealla ohjaten. Juuri näin. Kyllähän se rata kokonaisuudessaan meni hienosti ja huomasin itessäkin kehitystä, uskalsin käyttää vastakkaista kättä ja se toimi! 
Kyllä mekin tästä kehitytään, kepeistäkin on jo kaksi ohjuria poissa :}

Perjantain tottistelut - agiliidot.
Kaks tuntia hallilla. Toi aika on varattu molempien koirien tottisteluun, mutta tällä kertaa Jura ei ollut mukana. Heti alussa huomattiin, että hallissa oli meijän eilinen rata vielä paikoillaan, joten? No sitä kokeiltiin uudestaan. Menihän se nyt paljon sujuvammin kuin eilen, varsinkin kun koira oli agiliito tuulella. 
Pomppurallin jälkeen Larppa sai vähän aikaa odotella ja rauhoittua autossa, kunnes tuli paikkamakuu. Hienosti pysyi maassa. Ensiviikolla pitää vielä kokeilla kisa matkaa ja suuntaa, lets hope for the best. Seuraaminen oli upeaa, niin kauan kun pattereita riitti. Hyppy jäi kokeilematta, enkä kyllä tiedä yhtään missä mallissa se edes on. Ei ole paljon tullut treenattua. 
Viimisellä tunnilla ei ollut porukkaa, joten aloin väsämään rataa kentälle. Onnistuin tekemään aika ylivoimaisen kohdan siihen - jota en osaa selittää, enkä jaksanut paintilla alkaa töhertää. Jollain tapaa sekin saatiin menemään, mutta ei ihan niin sujuvasti kuin kaikki muu radasta.

Koe lähestyy huimaa vauhtia, ei niinkään jännitä, paitsi se paikkamakuu. Mörkö.

Treeni kuulumisia!

Keskiviikkona;

ensimmäinen arkitottisryhmä -kerta, mulle! Jeejee! 
Eli keskiviikkoisin vedän arkitottista Karon kanssa ja ensimmäinen kerta meni omasta mielestä aika hienosti. Kurssilaiset vaikutti mukavilta ja varmasti ovatkin. Hallilla vaan oli pirun kylmä, pitää varmaan hankkia jotkut pilkkihaalarit sinne! Seuraavaa kertaa odotellessa :}

Torstaina;

noh.. Agiliito ei mennyt ihan putkeen..tai meni, liiankin useasti sanoisinko. Itse en oikeen ollut kartalla mitä tehdään ja vetäjän pieni porkkana kohta kentällä osoittautui jostain kumman syystä mulle ihan ylitsepääsemättömäksi. Huomattiin siinä myös, että mun tarttee alkaa treenaamaan myös vastakkaisella kädellä ohjaamista (jos koira on vasemmalla niin ohjaan oikeella npp.) Mutta oli silti kiva nähdä, paljonko koira korjaa mun virheitäni <3

Näytettiin me sentään joissain kohtia siltä, että osattais jotain - niin tai siis, että ohjaajakin osaa.

Perjantaina;

tottistaa, 2 tuntiaa <3 Jurakin oli mukana. Parina kertana se on jäänyt kotiin, mutta nyt otin mukaan kun omalla autolla mentiin. Lara teki töitä hienosti ja tarkasti alussa, perus kelluntaa, seuruuta, käännöksiä ym. Sitten otin Juran kanssa pieni liikkeitä, istu, maahan, sivu ja luoksepäästävyyden, josta on pakko sanoa että hienosti likka pysyy persiillään. Ei juurikaan vieras hlö kiinnosta kun mammalla on ruokaa :D Sen jälkeen oli Juran aika mennä koppaan ja Lara kentälle. 
Siinä se sitten meni, hirveetä yliyrittämistä kokoajan, perusasento ihan hakusessa (liian edessä) Seuraaminen oli hyvää ja varsinkin sen kontakti! Mutta ne pysähtymiset -.-' No mitäs siinä teet? Muuta kun toteat koiralle oho ja yritetään uudestaan. Lopulta sitten saatiin pari kunnon perusasentoa pienellä auttamisella, johon oli sitte hyvä lopettaa. Pistin Larankin koppaan ja mietein, että ehkä on parempi pitää tauko molempien kanssa, kattelkoot kopasta ku muut tekee.

Aikani siinä sitte kattelin muiden tekemistä, kunnes tulikin jo toinen ryhmä ja paikkamakuu. Siihen! Luoksepäästävyydessä Laran kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia vaikkei sitä niin järin kiinnosta kun tuomari tulee lääppimään, paikallaan se silti pysyy. 
Tällä kertaa tein jotain mitä en ollut pitkään tehnyt, käskin Laran maahan ja palkkasin, kävelin pois, käännyin ja perke*e! Tämä nuuskuttaa etutassujen välistä lattiaa ja nousee istumaan. Täysin luonnostaan jo tuli "oho" -karjaisu muodossa, muutama askelta lähemmäs ja "maate". Larppa vetää maihin, kehun sitä, odotan hetken ja menen vapauttamaan hillitysti. Sitten liike alusta, sivulle, maahan (tässä kohtaa jätin palkan pois) ja kävelin pois. Siinä se sitten tönötti pari minuuttia, vähän päälle ja sen jälkeen bileet pystyyn! Lopuksi otettiin hyppyä ja treenattiin torstain agilityn ongelma kohtaa. Kyhäsin esteet suurinpiirtein samaan muotoon (siis nämä kaksi hyppyestettä) ja rullattiin sitä eri tyyleillä. 
Lopputunti menikin Juran kanssa pyöriessä kentällä ja on pakko olla tyytyväinen tuohon, hienosti jaksaa mennä ja keskittyä muhun! :}  

Born this way

"Missä oli kamera kun sitä olisi tarvittu!?
Tein hienot kuperkeikat agikentällä :D Kehuja tuli koiran nopeesta kehittymisestä ♥ Mun vaan pitäs nyt pystyä jotenkin petraamaan koiran tahtiin ja ehkä hitusen nopeempaakin. Kyllä tää tästä pikkuhiljaa :)
On se vaan hieno mammakoira ♥"

Näin tuli kirjoiteltua facebookkiin heti liitotreenien jälkeen.  Jäi aivan mahtava mieli treeneistä, vaikka itse tosiaan muutama kuperkeikkaa vedinkin kentällä..köhköh, pitää hiukan tota jalkatyöskentelyä treenata :D

Oon nyt ekoista treeneistä asti pitäny pientä kirjaa siitä, millä mallilla meidän agiliito on ja nyt vois pienen yhteenvedon siitä kirjoittaa. 

KEPIT - ohjureilla, yksi keskeltä poissa. Aika kivasti hakeutuu jo kepeille ja hyvä kepitys tahti alkaa koko ajan paremmin löytymään.
KEINU - kontakti on hyvä, ite pitää vielä olla tarkkana että ohjaan Laran suorassa linjassa keinulle, muuten se menee sinne vähän miten sattuu. Rämähdys ei hetkauta suuntaan tai toiseen, vauhdinsäätelyä pitää treenata ettei tuu mitään lentokeinuja.
RENGAS - hyvin menee läpi, lisää varmuutta siihen että osaa itse hakeutua renkaalle.
KONTAKTIT - A-este toimii hyvin erilaisista kulmistakin. Puomiin nopeudensäätelyä ja suorempaa ohjauslinjaa kunnes hakeutuminen on varmempaa.
HYPYT - ei hämäänny erilaisista esteistä (esim. muuri tai pituus). Irtoaa aika kivasti joka suuntaa, parhaiten vasemmalle ja eteen, oikeaa pitää vahvistaa. Kiertää hyvin, tässäkin oikeaa pitää vahvistaa. 
PUSSI - menee hyvin pussiin, hakeutuminen varmemmaksi. 
PUTKI - toimii. Ei siinä muuta.

MUUTA - omaa jalkatyöskentelyä pitää treenata. Valssiaskeleet tutummaksi. Leikkaus- ja irtoamistreeniä. Odottaa hienosti alussa! <3

Eli omasta mielestä aika kivalla mallilla, kun ottaa huomioon kuinka vähän aikaa ekasta treenikerrasta on. Tuntuu, että tuo koira on syntynyt tätä lajia varten! 
Epiksiä pitäis nyt jostain metsästää, ens vuoden puolelle menee väkisinkin kun ei täälläpäin oikeen mitään talvella ikinä järjestetä. Mutta eipä tässä semmonen kiirekään ole, reeniä reeniä ja radat kuntoon :)

Väsynyttä porukkaa

Rohkea mukelo, jota minä muka koitan sosialistaa.

Koirapuistossa käyty taas. Tänään siellä ei juuri leikkikavereita ollut mutta eipä tuo Juraa tuntunut haittaavan, se sitten meni ja nuuski omiansa, jahtasi lehtiä ja sai hepuleita. Lara tapansa mukaan pissasi tonne ja tänne ja takasin kököttämään metrin päähän minusta. Seurapiirisankari.

Tosiaan puistoseurana oli vanha herra ja omiaan touhuava tod.näk. karjalankarhukoiramix, joten Jura keksi omaa kivaa. Aika itsenäinen kakara loppujen lopuksi, aika näyttää onko se ollenkaan hyvä piirre. Itelle on tullut jo tavaksi kanniskella nameja mukana lenkeillä, että saa palkattua aina tilaisuuden tullen, aika kuluu toimivaa luoksetuloa rakentaessa siis. Ja yleensäkin tietenkin siinä ettei kakara lähde huitelemaan kauas. 

Jotenkin pienessä pumpulimaailmassani kuvittelin, että tälläinen "aikakausi" tulisi vasta PAALJON myöhemmin, siis joskus siinä kun pentu on 5-6 kuukauden hujakoilla, ei jo 12vkon iässä. Jura on siis nyt hiukan vajaa 15vkoa mutta on jo 11-12vkon iästä aika reippaasti uskaltanut ottaa etäisyyttä vapaana ollessa muhun sekä Laraan. Liikkuessa seuraa hienosti mukana, ei paljoa säädä omiaan, keskittyy mihin mennään, mutta paikalla ollessa saattaa lähteä yllättävänkin kauas kikkailemaan. Tästä syystä siis kiikutan nameja mukanani, minne ikinä menenkin koirien kanssa.

Hiirestä ketunhäntään ja niin päin pois tai tänne.. 

Sain aikaiseksi ilmoitettua Laran tokokokeeseen, - kerrankin koe johon voi ilmoittautua näinkin aikaisin! - joka on 6.12. Tuttu halli, lisää paikkistreeniä ja kun se nyt tällä kertaa luonaisi niin oikeasti, se kelpaisi mulle. Vaikka muut liikkeet koira vetäisi häränpyllyä - kunhan ei tahallaan ala perseillä - niin ei haittaa läheskään niin paljoa kuin se, että paikkis epäonnistuis taas. 

Hyvältähän se on jo jonkin aikaa näyttänyt, mutta se on koira, koskaan ei tiedä. Tämän vuoden puolella on tulossa pari muutakin koetta, ainakin toiseen koitetaan - jos päästään ko. halliin treenaamaan paikkista. Hallissa siis tekonurmi, koe on loppusyksyllä/talvella niin on se hyvä hiukan varmistella eri pohjia.

Jurankin kanssa on treenailtu, vähän jotain sinne päin..kai. No on on. Välillä vaan itestä tuntuu, että ei oo kun ei pennun kanssa pysty treenaamaan niinkuin aikuisen koiran kanssa. Pari maahanmeno toistoa pennulle vastaa lähes samaa kuin aikuiselle 10min. tottista. Tai jotain sinnepäin suunnilleen. No osaa se istua, ohjatusti mennä maahan (kädenkin voi nostaa ylös, jess!), sivullekin tullaan hienosti ohjauksella! Mutta kaiken paras on tuo luoksepäästävyys, kun namia on nokan vieressä niin lähestyvään ihmiseen ei kerkeä edes vilkasemaan. Ajan kanssa kaikki. Huomasin myös tänään, että neiti osaa noutaakin! En heti edes tajunnut koko asiaa, heitin pallon, Jura toi, heitin uudestaan kunnes tajusin Juran tuodessa uudestaan palloa että "Ei hitto, se tuo sen takaisin!" Ja armotonta kehumista ja vetoleikkiä pallon kanssa ja uudestaan heittämään. Tuntuu äitiinsä tulevan kun sen pallon perässä on hieno juosta.

Hampaatkin alkaa vaihtumaan, kohta on toinen rokotus..mihin tämä aika kuluu? Kohta se on jo iso, kohta on joulu! Hiukan poikkesi aiheesta. Ainakin ylös on tulossa kulmurit ja kulmureiden taa ne pikkuhampaat, mitkä lie onkaan. Puruluita tulee haalittua kaupasta aina kun käy, pitää alkaa kattomaan jotain nystyräisiä kumilelujakin, jos vaikka pysyisi huonekalut rauhassa.

Turhaan tuli stressailtua pennun tuloa, on tuo aika helppo tapaus. <3

Hallitreenikausi avattu!

Eli perjantaina oli ekat hallitreenit (toko) ja 2h siinä vierähti nopiaan. Reippaasti Jura jaksoi olla kiukuttelematta - mitä nyt kopassa piti hiukan huutaa.

On tullut puhuttua puuta heinää, hienosti Larppa seuraa! Ja jostain ihmeestä se on itse kasannut jäävien istumisenkin, ei vetänyt enään maihin! :o Tuli taas semmonen olo, että miksi treenataan kun koira tuntuu kasaavan liikkeet kuntoon ihan itse :D Heh heh, ei vaan, kyllä se toheloitteekin. Siinä missä jäävä istuminen onnistui niin merkki on hiukan tippunut tuolta takaraivosta mutta sitä on aikaa reenata.

Hovikuvaaja oli mukana, kuvia tuli ja videopätkiäkin saatiin! Ihan alkuun tän meitin hurjan tokokoiran leikkimistä, heti kun halliin päästiin.

Ja liikkeitä. Noutoa, lyhyttä seuraamista ja ah ihana paikkamakuu jossa ohjaajalla on HIUKAN tylsää xD Mutta koira pysyy <3

Liikkeestä seis treeninä, ei koko liikettä.

Nouto, meidän thö idioottivarma liike.
Palautus jostain kumman syystä jäi hiukan kauas.

Paikkamakuu WARNING! video on suhteellisen pitkä (7min?) koska siinä on kuvattu koko paikkis, luoksepäästävyys ja alkuodotteluhässäkkä mukaan lukien mikä kokeissakin on.

Enjoy!;)