Koitan tiivistää muutaman päivän puuhailut nyt niin ettei tule mitään romaania.
Perjantaina, niinkuin puhetta oli, Nyymi pääsi hallille tutustumaan Juran opastuksella. Lara jäi kotiin löhöämään pyörälenkin ansiosta. Tosi reippaana Nyymi keskittyi meikäläisen tai ruuan seuraamiseen eikä juuri kiinnittänyt huomiota/ottanut häiriötä ympäristöstä. Lelut ei hallilla kiinnostanut kun tiedossa oli että ruokaakin on tarjolla - ihan kuten Jurallakin pienempänä. Jura esitteli taitojaan samalla kun Nyymi tönötti kiltisti kevythäkissä odottamassa, pari kertaa kuului piip muuten oli ihan hiljaa - saattaa olla silti, että ajan saatossa Nyymistäkin alkaa protestihuutoa kuulumaan.
Juran jäävät liikkeet alkavat parsiutumaan pikkuhiljaa varmemmin kasaan ja paikkamakuukin alkaa näyttää lupaavalta. Työstön alla on tunnari, helppo liike, kunhan saan sen vain hoksaamaan mitä ajan takaa.
Lauantaina oli löhöpäivä, luukuunottamatta aamua jolloin pentu hoksasi mahtuvansa erittäinkin sopivasti yläkertaan vievien rappusten portin alta, ei ollut kivaa. Porttiin lisäeste, nyttei pentu pääse.
Sunnuntaina oli todella raskaspäivä, meillä oli pieniä ihmisiä vieraina. Nyymi kummasteli ja hiukan arastelikin riekkuvia lapsia, mutta aika nopeasti totesi ne täysin vaarattomiksi ja päätyi nukkumaan viereen samalla kun telkkua katsoivat. Nyymissä ilmeni myös feministin vikaa kun lapset alkoivat leikkimään Juran kanssa - poikaa komennettiin, tyttöä ei.
Maanantaina oli mukavat -11 astetta pakkasta joten räpelsin nopeasti Nyymille fleecepompan (kuvassa), nyttei tule kylmä! Hiukan jälkeenpäin tein paremman version, paksumman ja helpomman pukea. Haettiin myös uutta ruokaa muksulle, koska nykyinen ei tunnu ihan olevan passeli. Samalla käytiin miehen äidin luona esittelemässä uusi perheenjäsen. Vierailulla Nyymi tapasi myös Vilin (kääpiösnautseri) ja kummasteli hirveästi sen partaa, kauheasti muksu ei jaksanut kämppää tutkia kun alkoi väsyttää. Hienosti osasi hakea nukkumapaikan ilman suurempia ravaamisia, hupparini päältä. Kotiin kun päästiin niin taas nukutti aika makoisasta.
Juran ja Laran kanssa olen pari kertaa jo testannut pihan ohi kulkevan tien kelkkailun merkeissä. Parisataa metriä edestakaisin ja palkka, vauhti pysyy hyvin eikä Lara koita tehdä omia käännöksiään jokaisen pihatien kohdalla. Ehkä ensi vuoden puolella, kun lumi on pysyvämpää päästään tekemään pieni lenkkikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti