Uusia tuulia ja suunnitelmia

Olen laittanut kyselyä parille kasvattajan peruskurssille, tavoitteena siis kennelnimen anominen vielä tänä vuonna. Asiaa on tullut pähkäiltyä pitkään ja pienimuotoinen kasvattaminen on aina ollut kytevänä haaveena. 

Myös ensimmäinen mahdollinen pentue on jo suunniteltu valmiiksi. Asiat ovat tietenkin vielä lapsen kengissä, riippuu ja roikkuu, olettaen että kaikki menee niinkuin pitää - kennelnimen saanti, Laran terveystarkki (+aion tarkastuttaa lonkat ja lantion vielä uusiksi) ja onnistunut astutus tietenkin!

Yhdistelmä tulee ajoittumaan 2015 keväälle, jos leidi Lärpätin pitää juoksuaikatauluistaan kiinni normaaliin tyyliinsä. Suunnitelma on alustava mutta kyselyitä voi tottakai laittaa s.postiin (lehti.riia@gmail.com) nyt jo jos mielenkiinto heräsi.

Isänä: Judy's Magician Come And Get It "Kundi" - koiranet

 

Emänä: Asandzan Clara "Lara" - koiranet

 

Nää on näitä

Lollie ja sen korvat.

Kauheesti tekisi mieli treenata ja suunnitella treenejä mutta se toteutus, plääh.. Ei vaan meinaa luonistua. 

Laran kanssa nyt en edes viitsi kokeilla treenaamista, koska tällä kertaa on taas semmoset juoksut että ämmävaihde saattaa lentää päälle ihan mistä vaan ja milloin vaan. Juran kanssa koitan pohtia vippaskonsteja pitää mielenkiintoa yllä kokeenomaisessa-/koetilanteessa - palkattomuustreeniä.. mutta Juraa ei niinkään kiinnosta ne lässytykset, vain se konkreettinen palkka - mietintämyssyyn on laitettu ajatus -"temputtaminen"- ?? Jatkossa pitänee kokeilla kantaako se mihinkään, ensin kuitenkin hiotaan liikkeitä parempaan malliin. Ja Nyymin kanssa treenit on edelleen sitä samaa ylipirteää perusasennon hinkkaamista, seuraamista, istumista ja maahanmenoa/-oloa. Keventäväähän se on, varsinkin kun nyt on alkanut näkymään selvää edistymistä mutta aina ei jaksa olla ylipirteä ja hihkua onnesta kun toinen seuraa kaksi askelta hienosti! 

Tavoitteena on treenata Juran kanssa tehokkaasti mutta vähän (ajallisesti siis) ja Laran kanssa aletaan kokoamaan loppuja EVL:n liikkeitä kunhan juoksut loppuu. 

Laitoin myös Juralle juoksut tilaukseen - korvasta päätellen taitaa ihan justiinsa alkaa - niin pysytään "aikataulussa" kisojen suhteen. Vähän turha blogiteksti, mutta tulipahan kitistyä, ettei aina vaan hehkuteta kun on tullut jotain tehtyä! :D Ihailkaa korvakuvaa, lollien korvia on moneen lähtöön ja koskaan ne ei ole hyvin!!

Laiskuri!

Meillä ollaan vaan löhöilty persiit homeessa, mitään ei olla tehty! Oikeesti. Heti kun lumet suli meikäläinen vaipui horrokseen, ei vaan innosta treenata koirien kanssa - saati muutenkaan tehdä juuri mitään muuta kuin lällyttää ja käydä pihalla. Tänään sain sentään innostuspiikin niin, että aloin katselemaan tokokisoja - joo hyvä mennä kisoihin kun ei treenaa edes, hehheh - ja jos vaan paikka saadaan niin tarkoitus olisi mennä taas Laran kanssa kokeilemaan voittajaluokkaan. 

Juralle ja Nyymille on katteltu näyttelyitä tälle vuodelle, aika sitten näyttää mihin päästään osallistumaan muiden menojen puolesta. 

Olen tässä viikon ajan arvioinut Nyymiä - pohtinut ja vertaillut sen ja Juran eroavaisuuksia tuossa iässä tosi paljon kunnei olla oikeen mitään kummempia puuhailtu. Eroja löytyy aika paljonkin, en sano että ne olisi huonoja eroavaisuuksia vaan ne ovat asioita joiden takia pitää miettiä miten vien pentua eteenpäin? Mitä asioita pitää hoitaa toisin? Mitä aletaan vahvistamaan? Vaikka Nyymi vaikuttaa ärhäkältä pikku tärrältä, joka käyttää mielellään ääntään ja komentaa niin ei siltä juuri dominanssia löydy ihmisiä kohtaan toisin sanottuna se ei kyseenalaista - ainakaan vielä. Kissan jahtaamisesta kielsin KERRAN ja vastaus oli samantien "Okei, mä meen tekee jotain muuta". Jura totesi pentuna "Hah, watch me!" Nyymiä ei juuri vieraat ihmiset kiinnosta, kyllä se iloisesti menee katsomaan mutta se ei koe ns. "pakonomaista" tarvetta rakastaa kaikkia, niinkuin Jura. Yleensäkin komennuksiin Nyymi reagoi aika herkästi - lopettaa kun komennetaan, helppoa sinänsä eli ehkä hiukan ohjaajapehmeyttä - en mene vielä vannomaan mutta siltä vaikuttaisi. Moni tekisi tuosta ongelman mutten itse kykene näkemään sitä ongelmana kunhan sitä osaa työstää ja käyttää hyödyksi. Leluista Nyymi ei vielä taistele yhtä paljon - suurella voimalla - kuin Jura samanikäisenä, mutta Nyymillä ei myöskään ole samantapaista keppifetissiä kuin Juralla. Mielenkiinnolla odotan millainen Nyymistä kasvaa juurikin sen takia, koska se on  niin erilainen jo nyt kuin Jura oli pentuna.

PS. meillä hypitään sohville ihan tosta noin vaan ja säädellään patterien lämpötiloja.

Ei raukka rakkautta tunnista

Mistäs sitä aloittaisi?

Juran pillerikuurit on naposteltu loppuun ja toivottavasti jatkossa naposteltavat pillerit ovat vain matolääkkeitä. 

Jalan leikkauksesta on yli kuusi viikkoa, jalka toimii mainiosti eikä Jura ole sitä ontunut tai varonut. Satunnaisesti sydän hypähtää kun huomaan sen seisahtuvan ja pitävän jalkaa ylhäällä mutta sehän tekee niin jokaisen jalan kanssa - leikkii seisojaa mutta välillä on jompi kumpi takajaloistakin ylhäällä. Kinner on edelleen selvästi isompi / paksumpi kuin terveen jalan kinner ja nyt tosiaan kun kuusi viikkoa on kulunut, pitäisi alkaa varaamaan kontrolliaikaa tampereelle. 

Pari viikkoa sitten Jura venytteli leikattua jalkaa aika ahkerasti mutta ilmeisesti nyt kun pääsee enemmän liikkumaan niin venyttelyn tarve on jäänyt. Hiivastakin ollaan päästy eroon, joten eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.

Käytiin muuten lauantaina vilkaisemassa Kakkiksia! Eli ihan kamalanhirveänsuperin söpöjä kakkakoneita, minkäs teet :} Pennusta joka meille tulee, ei oltu ihan satavarmoja vielä mutta eiköhän se sitten ajan kanssa selviä.

Vierailun jälkeen meikäläinen laittoi kunnolla hulinaksi alakerran maakuhuoneessa, jota olin suunnitellut vierashuoneeksi mutttaaa jotenkin kävi niin, että nyt se muistuttaa enemmänki elukoiden huonetta! >:D 

Huone on myös ns. pentuturvallinen jo valmiiksi kun tarkemmin ajatellaan, koska sieltä löytyy vain yksi johto - jalkalamppu, joka on helppo siirtää pois. Juu, on siellä vielä roipetta mm. kokoamaton vaatekomero (ei tule edes käyttöön), rikkinäinen tulostin ja talja, joka ei todellakaan jää lattialle pennun astuessa taloon! :D

Loppuvuodelle on vähän kasaantunut toimintaa, vaikka vahvasti ajattelin että lomaillaan vaan. Yksiin tokokisoihin aion Laran vielä ilmoittaa vaikkakin kisoja tuntuu olevan kovin huonosti, joka ei juuri ihmetytä - tottakai ihmiset haluaa lomailla joulun alla myös koirien suhteen - ja osa ottaa loppukiriä, joten ne vähäisetkin kokeet tuntuvat täyttyvän hätäseen. Mutta enköhän mä silti johonkin kokeeseen saa meidät tänä vuonna vielä ilmoitettua. Juralla on edessä luustokuvaus joulukuussa ja viikottaiset treenit - se siitä "lomasta" :D

When it doesn't go right

Kivasti ollut aikaa pohtia mitäs Juran kanssa jatkossa tehdään? Tokoa, rally-tokoa, jälkeä..siinä ne vaihtoehdot olikin. Agilitylle saadaan heittää hyvästit, todennäköisesti haku-urallekin ja kohdattava tosiasia ettei jalka tule olemaan entisensä. Tarkennetaan, ennen kuin tulee väärinkäsityksiä - jatkossa kun jalka on parantunut kunnolla Jura pystyy käyttämään sitä normaaliin tapaan mutta jännettä paikallaan pitävät ompeleet (tms.?) eivät tule kestämään samanlaista rasitusta kuin terveen jalan jänteen siteet - vaarana siis on että liiasta rasituksesta (mm. ääriliikkeet, sivuittain taipuminen, tärähdykset) nostavat jänteen uudelleen repsahtamisen riskiä. Kai tässä pitää alkaa jälkeä opiskelemaan, vaikkei se valitettavasti itseä niin paljon kiinnosta kuin haku - en vaan halua tietoisesti suurentaa riskiä, että jänne repsahtaa taas ja hyvällä tuurilla vaurioituu samalla.

Ajatellaan positiivisesti, toko/rally-toko on Juran mielestä aivan mahtavaa! Joten ainakin kahta tuttua ja kivaa harrastusta voidaan jatkaa normaalisti, ehkä me aletaan keskittymään entistä enemmän rally-tokoon, realistisilla tavoitteilla tietenkin -> valioksi, ei sen enempää! :D

xoxo, Larppa ja Jurppa

Ajatusten kokoilua

Lisää treenipähkäilyä ja liikkeiden kokoilua. Tokokärpänen on purrut ja pahasti - oikeastaan tämä kärpänen aiheutti elämää muillakin harrastusalueilla mutta kuitenkin.

Juran tokoliikkeiden katsaus

1. Luoksepäästävyys 

Voi härregyyd! vai miten se meni? Tätä ei olla edes treenattu ja Jura tosiaan tarttee treeniä siihen :( Ettei se ole tuomarin suussa.

2. Paikallaan makaaminen ryhmässä 2min 

Babysteps. Yksin pysyy jo tosi hienosti, eikä muljua - pitää vaan lisätä ryhmätreenien määrää, joka nytkin hankaloituu kun ukon loma loppui = ei autoa.

3. Seuraaminen kytkettynä
4. Seuraaminen taluttimetta

Seuraamiset vaatii sitä ainaista ylläpitoa, muutenhan ne on reerassa täysin.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Nyt kun tuo seisominen alkaa sujumaan niin tämä on hidastunut, menee siis hitaasti maahan. Treeniä lisää ja muistuttelua, että kumpi oli kumpi :D
6. Luoksetulo 

Ei olla paljoa treenattu. Tänään kun kokeiltiin niin Jura tuntui unohtavan miten siihen sivulle tultiin? Peruskauraa, ei se ole kone joten en vedä mitään paniikkia tosta - kyllä se sen osaa.
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä

Pysähtyminen on hidasta, voisi olla selvästi täpäkämpi mutta pikkuhiljaa. Oon ollut kauheen laiska treenaamaan tätä liikettä joten ei voi koiraa syyttää :D
8. Hyppy 

Hypystä suoriudutaan aina hienosti! Ei olla tätäkään paljoa treenattu kun ei siinä ole mitään treenattavaa - ylläpitoa.

Aikomus on ilmoittaa Jura 15.9. Huittisiin, tuomarina on Harri Laisi. Mietin vielä kehdataanko edustaa UPK:ta vai ei :D

Larpalla on metsku, kaukot (maasta seisomaan ja etäisyys), ruutu ja tunnari tehotreenissä - ruutu on edistynytkin huimaa vauhtia ja metskun aivopierusta ollaan taidettu päästä yli. Laran kohdalla taas mietityttää juoksut, ne tuloo minä hetkenä hyvänsä joten en oikeen uskalla suunnitella sille mitään tiettyä koetta parin kuukauden sisälle, aikomuksena silti on että voittaja korkataan ennen kuin vuosi vaihtuu! 

Harmituksen paikka iskee siinäkin, että loppuvuodesta kaikki kokeet on hallikokeita ja kaikki Porissa olevat hallikokeet on tva:n hallilla, joka on aikamoinen kaasukammio koiralle - meinaan että tunnistusnoudon vaikeus aste nousee aikamoisiin säfeereihin siellä. Joten tassut ristiin, että joku kiva seura täällä Porin-Ulvilan päässä järkkäisi vaikka "kotihallilla" (AgilitynLumoa-halli) tokokisat vielä tänä vuonna.

sunrise, sunset

Käytiin tänään Nakkilassa moikkaamassa Eläincentterin väkeä Juran kanssa. Parin tunnin aikana mulla alkoi päässä soimaan Leijonakuningas 3 tämän kohtauksen kappale. Viimeksi kun kävin Eläincenter Jadessa kera kakaran (ennen juoksuja) oli remmi kokoajan kireellä ja kaikkia päin yritettiin pomppia - niin ihania ihmisiä ja tuoksuja, kaikki luut olis pitänyt syödä, ihanaa! Urhh! Tänään oli hieman eri ääni kellossa - remmi löysällä asteltiin ovesta sisään, rauhallisesti tutkittiin ja nuuskuteltiin paikkoja, ihmisille heilautettiin häntää ja käytiin nuuskasemassa kunnes lopulta löytyi luunpalanen jonka kanssa nassikka veti leviäksi keskelle käytävää. 

Juran käytös on muuttunut valtavasti juoksujen jälkeen, pennusta on tullut nuori nainen joka hillitysti tervehtii ihmisiä - pentumainen innokkuus kyllä nostaa päätään jos lässytys alkaa - rauhallisesti tutkii ympäristönsä ja kuuntelee, onhan se aina kuunnellut mutta nyt sen kuuntelu on samanlaista kun Laralla - pienelläkin inahduksella tarjotaan kontaktia. Hyllyjenkin välissä oli helppo pujotella remmi löysällä kun ei tarvinnut pelätä tippuvia tavaroita. Hihnan sai ottaa puolen tunnin päästi irti eikä tarvinnut pelätä että Jura "hyökkää" ensimmäisen asiakkaan syliin heti ovella. 

Kotiin ajaessa pohdein ristiriitaisin tuntein Juran henkistä kasvua - toivoin alusta alkaen että saisin "muovattua" Jurasta samanlaisen kuin Larasta, käytökseltään siis, koira jonka kanssa on helppoa kulkea ja elää x2. Pari kuukautta sitten näytti siltä ettei "hankkeellani" ole toivoakaan, koska Jura olisi lenkilläkin halunnut hyökätä jokaisen puhuvan vastaantulijan syliin. Nyt kuitenkin juoksujen jälkeen näyttää siltä, että sain mitä halusin.. Vai sainko, halusinko edes? Ehkä halusin mutta muutos tuli niin yhtäkkiä, etten tiedä ollako tyytyväinen vai surullinen - pentu kasvaa ja hölmöilyt vähenee. Vaikka olen itse aika natsi kun tulee puhe oman koiran perustottelevaisuudesta niin silti pieni osa minusta toivoo, ettei Jura ikinä kasvaisi ulos hölmäilyistään - taitaa olla silti myöhäistä toivoa. Nyt jo kasvanut noin paljon ja käytös muuttunut.  

Kevättä kohti

uhkaavasti mennään, jee! 

Edellispäivänä käppäiltiin isän luo, vähän päälle 8 kilometria tulee matkaa ja kengät kastui mutaisella tiellä jo ensimmäisen kilometrin aikana - jes! No eipä tuo haitannut kun aurinko paistoi ja oli lämmin, kevät tuo muutenkin tullessaan kaikkea kivaa toimintaa ja mahdollisuuksia. Eilen oli metsäreissun vuoro, sieltä löytyy hiukan enemmän vielä lunta niin ei tartte omia popoja kastella kävellessä! :D

Laran "ihana" piirre, jota Jura ei onneksi ole perinyt!

 "Möy möy möy!!"

Mietein kuvia selaillessa tämän kohdalla: "Miten sen jalka voi taipua noin?"

Lumet kun sulaa päästään Larpattimen kanssa useammin treenaamaan rallytokoa, en väitä etteikö Jurakin pääsisi kokeilemaan kyseistä lajia mutta Lara etusijalla. Hiki otsalla koitan bongailla kisoja mutta auttamatta lähimmät ovat Tampereella (100km) - mukavaa. Ja avokin vuorotyö ei suosi kisapäiviä - mukavaa. Joku pitäisi siis saada lähtemään kisoihin mukaan mutta kuka? Rallytoko tuntuu Porin seudulla olevan suhteellisen uusi laji, jota juuri kukaan tuttu ei harrasta. Junalla ei kiinnostaisi lähteä kisoihin.. pattitilanne. Mietiskely jatkuu ja keväällä treenaaminen lisääntyy. Tokokisoja en edes mieti Laran kanssa, kisoihin mennään sitten kun paikkamakuu tuntuu varmalta - ehkä kesällä? Vuoden päästä? Ehkä ei enää lainkaan? Juran kanssa ei tarvitse vielä miettiä mitään kisoja, möllitoko on edessä ja saa nähdä miten se menee. Tämä vuosi Juran kanssa kuitenkin menee näyttelyissä, mätsäreissä ja möllikisoissa. Agilityn osalta pyöritään Laran kanssa (kesällä ehkä Juran kanssa myös) epiksissä ja seurataan keppien edistymistä.

" Comin' " listasta huomaakin, että suunnitelmia on joka suuntaan mahdollisimman paljon - epävarmimmat eivät ole edes listassa! Lähes joka viikonlopulle jotain. Rauman näyttely lyötiin lukkoon, sinne ei mennä - samana päivänä on Porissa agilitykisat joita meinaan mennä katsomaan jollei sitten mahdollisesti osallistuta Laran kanssa. No eipä yksi näyttely maailmaa kaada, vaikkei tässä lähialueella kovin montaa näyttelyä vuosittain järjestetäkään.

Sellasia mietiskelyjä tälle ehtoolle, nyt voisi ajankuluksi väsätä koirille "erilaisen iltaruuan" = ruokaa kannelliseen pehmeämuoviseen kippaan, saavatpa vähän pähkäillä! :)

Pomppa päivä

Läysin itseni heti aamusta taas katselemassa ompelutarvikkeita antassun verkkosivuilla hihnoihin, pantoihin, näyttelyremmeihin, takkeihin ym. you name it. Palava hinku tehdä koirille pitkästä aikaa uudet hihnat ja pannat, polypropeeni materiaalina, puolikurra mutta millainen kuosi. Maastokuosi kävi mielessä mutta sitten muistin, että jotenkin tuo nauha on sellaista ettei kone oikeen tykkää ommella sitä. Jacquard niminen nauha miellytti silmää, mutten kuitenkaan halua molemmille samanlaisia, selvä ero pitää olla mutta väreissä tarvitsisi olla jotain yhteistäkin. Oppitunti; kuinka tehdä simppelistä asiasta hankalaa osa 893027.

Jaguaari ja pinkki maastokuvio miellytti omaa silmää todella paljon! Olisi jotain tosi erilaista mutta nyt on pakko sanoa, että metrihinta hieman hirvittää. Lopulta katselin yksivärisiäkin ja suunnittelin yksityiskohtia heijastinnauhoilla. Viimein päädyin lopputulokseen, että samapa tuo mitä päätän nyt, koska mieli muuttuu viimeistään siinä kohtaa kun tilaan tarvikkeet.

Lopulta siirryin kuitenkin penkomaan vaatekaapista vanhoja verhoja ja lakanoita kunnes kirkkaan keltainen kukkakuoseilla varusteltu kangas osui silmiini ja sitten välähti. Uhrasin sohvalla pyörivän, todella huonossa kunnossa olevan fleecepeiton ja aloin ompelemaan Juralle treenipomppaa - lopputulos näkyykin kuvassa. Addiktiohan siitä iski - tällä hetkellä hartiat kipeinä - joten tein vielä pomppaan sopivan hupun, jota Jura ei arvostanut yhtään. 

Lopusta kankaasta suunnittelin tekeväni uuteen kevythäkkiin makuualustan, mutta jotenkin sitä muovautui Larallekin oma treenipomppa. Ei kylläkään niin onnistunut versio kuin Juran mutta pitäisi koiralle kelvata. Nyt on talvisin hurttien mukava odotella treenien alkua, eikä mun tarvitse pähkäillä että onko varmasti lihakset lämpiminä. 

Ei hyvää jollei pahaakin. Laralla on nenäpunkki - oireet ainakin vahvasti viittaa siihen. Joten Jurallakin on erittäin suurella todennäköisyydellä. Ihana mieheni kävi eilen hakemassa lääkkeet hurtille, eiköhän se kohta siitä lähde ja loppuu niiskutus. Miestä edelleen ylistääkseni, menipä vielä eilen yllättämään ja vei pyytämättä kevythäkin - jonka vetoketjusta Jura oli palasen nakertanut pois - korjaukseen sekä kävi ostamassa uudenkin <3 Ihanaa huomaavaisuutta :} Petasi tietenkin vuosipäivä lahjan sillä, jollei keksi siihen mennessä mitään lahjaa.

Mitäs sitten?

Mitä tuleva vuosi tuo tullessaan? 
Sen kun tietäisi.

Mitä haluaisin, että se toisi tullessaan?
Laran kohdalla; ALO1:n, paikkamakuun kanssa tai ilman mutta pikkuhiljaa kutina takaraivossa vahvistuu, että se taitaa jäädä pienen tytön haaveeksi. 
Tänään treenailin Laran kanssa penturyhmän häiriöksi ylempien luokkien tokoliikkeitä, lähinnä merkkiä ja ohjattua noutoa sekä kaikkia noutoja - Larppa kun fanittaa aivan järkyttävästi kaikkea missä saa noutaa, ihan sama mitä noudetaan, kunhan noudetaan! :D Alkoi vallan harmittamaankin tietoisuus siitä, että se osaa ne liikkeet; seuraa hienosti, jäävät - upeaa ainakin tällä kertaa, luoksetulo jopa pysäytyksen kanssa ja sitten noinkin yksinkertainen liike kuten paikkamakuu..ei..ei toimi. 
Päätin/totesin/arvioin, että treenitauko taitaa olla paikallaan ihan oman pääkopan takia - ei kestä, miksei se voi toimia - ja Laran kanssa lopetetaanki hallikausi tälle vuodelle. Tammikuussa jatkan sitten enään Juran kanssa, Lara saa kiikkua välillä mukana arkitottis päivinä ja keskittyä agiin, temppuiluun ja kelkkailuun. Luojalle kiitos tosiaan agilitystä, jotain lohduttavaa ja nostattavaa, ei tartte miettiä tokojuttuja (lähinnä paikkista) vaan voi tarkoituksellisesti keskittyä kaikkeen muuhun! 
Agilityssä tietenkin haluan korkata ensi vuonna kisat, mutta se vaatii ahkerampaa keppien treenaamista, onnistuu. Kesällä..kesällä..hmm. Jos jostain vaan löydän rallytokon alkeiskurssin niin sinne mennään Larputtimen kanssa. Pyöritään pitkin kenttää ja sählätään kun mamma ei osaa lukea kylttejä, mikäs sen hienompaa! Jälkeäkin pitäisi taas koittaa kokeilla, kunhan vain saisi treeniryhmän kasaan niin sekin onnistuisi. Tuntuu, että tältä alueelta on maastolajit kuollut ihan tyystin.

No mitenkäs tuo kakara?
Jaa-a kuule. Siittähän on vaikka mihin, mutta missä ajassa? Se on asia erikseen. Tammikuussa aloitetaan agilityn alkeiskurssi WeCA:n leivissä, mitähän siitäkin tulee :} Ja ensivuonna jatketaan tokoa samoissa merkeissä, Agilityn Lumoa hallilla UPK:n opastuksella.
Maastolajit kiinnostaa myös Juran kanssa, mutta noh sama ongelma tulee vastaan; Mistä se ryhmä repäistään? Ja myös hiukan tuo liikkuminen, ikävä mennä 30km:n päähän(esimerkki) vain yhden treenikerran takia. Mutta nyt näillä näkymin..mitään näkymiä ole, lets go with the flow ja katsotaan mihin päästään. Hiljaa hyvä tulee, jos on tullakseen! :)

Vatipäät <3

2012 saldo

Aloin tuossa miettimään, että mitä ollaan tänä vuonna saatu aikaiseksi? Hiukan jäi sellainen olo, että; Ei mitään! Noo, ei tuo nyt paikkaansa pidä, täysin, omat odotukset oli liian korkealla verrattuna todellisuuteen - osaamiseen ja käytössä olevaan aikaan. 
Pennut vei oman osansa juuri kesällä - silloin kun on eniten toimintaa koiraharrastuspuolella, myös Porin päässä.
2013 tulee kovaa vauhtia, sitä odotellessa ja suunnitellessa.

2012 saldo

21.1. Turku KV - AVO ERI2 SA
11.3. Pori - ALO2
01.4. Pori - ALO3
9.4. Nakkila - SIN-
15.4. Ulvila - PUN-
22.4. Ulvila - Kiihdytyskisat 1/17 (7,6s/100 - 48km/h huippunopeus) 
22.4. Ulvila - PD soveltuvuuskoe EH 11p. (hyl.) sikajahti; ei tulosta
28.4. Ulvila - PUN3
29.4. Pori - PUN-
5.5. Harjavalta RN - AVO EH1
19.5. Pori RN - AVO ERI1
27.5. Pori - SIN1 BIS5
3.6. Pori - PUN2
10.6. Pori - PUN1 BIS 5

Onhan siinä nyt jotain, mutta niinkun näkyy; toiminnallisesti meni melkein puoli vuotta hukkaan karusti sanottuna. Mutta pennut korvaa, jollain tapaa! Ensi vuonna koitetaankin ottaa "hukattu aika" takaisin ja se tulee varmasti näkymään tavoitteissa! :)

Syksy saapuu, talvi tulee

Hirmunen tuuli ja sataa, yhyy..

Mukava aloitus. 

Tokokisoja yrittänyt hirveesti kattella, mutta ei oikeen osaa päättää mihin menis vai meniskö sittenkään lainkaan tänävuonna? Jura on hienosti alkanut hiffaamaan maahan menoa! Nyt menee ne kyynärätkin lattiaan. 

Eipä oo vauva enään niin pieni vauva :)

Mettässä ollaan käyty samoilemassa, kuvat onnistui miten onnistui. Kävellessä on yllättävän hankala tarkentaa.. Tarkoitus oli tehdä mukava kävelylenkki massin mettässä mutta.. No se hiukan venahti. Lopulta tallusteltiin semmoset noin 12-13 kilometriä putkeen. Jura alkoi loppumatkasta olla aikaslailla poikki. 
No kotiin kun päästiin annoin puikkonokille ruokaa, otettiin tunnin päikkärit ja taas riehuttiin! Pentu on terve kun se leikkii..

Nyt uskaltaa sanoa varmaksi, että Larpan jalka on kunnossa! Hienoa kun saa liikuttaa koiraa niin paljon kun koiran oma puhti riittää. Dog-frisbeessäkin ollaan päästy kunnostautumaan, kopit on jo aika varmoja ;) Pitää vaan kehittää lisää temppuja niiden rinnalle. 
Agility, noh.. koitan ite päästä jyvälle koko hommasta. Ei vaan raksuta niin nopeasti ku pitäis. Laralla sen sijaan raksuttaa ja nopeempaakin, kepittely tekniikan se on repinyt jostain!? Kolme kertaa kesällä trewenattiin niitä ennen mammalomaa, eikä nekään treenit mahtavasti mennyt. Viime agikerralla kepitys tahti löytyi jo aika mahtavasti. Ihme hurtta! :)

Syksyisiä kuviakin on tullut räpsittyä kasvattajan järjestämään kuvakisaan. Koipeliini nyt hyppii ja pomppii, pyörii ja hyörii joka kuvassa, mutta minkäs teet. Lara koittaa näyttää edustavalta, mutta se osoittautuu aina suhteellisen hankalaksi varsinkin kun 7 kiloa jalkaa hyppii koko ajan silmillä! Joskus tuntuu, että kaikki ruoka mitä se syö menee jalkojen kasvamiseen.

Puppy panic

Hiljaista elämätä.. joten sen suuremmin kameraa turhaan kuluttamatta kirjoittelen sormeni rakoille.

Päivät kuluu pentuasioita panikoidessa.. life is what you make it.

Perusasiat ovat piece of cake niin sanotusti, kuten;

- Missä on pennun tila? peti, pissa-alusta, ruokailu, yksinolo alue ym.

- Mitä ruokaa, kuinka paljon, kuinka usein?

- Ulkoilu?

- Sosialistaminen, tapakasvatus?

ja lista jatkuu. Helppoja asioita ja valmiiksi ajatetu mutta sitten tulee nämä "mitä jos.." asiat;

- Mitä jos pentu ei "vieroitu" kunnolla emästään (ts. Larasta)

Ongelma tulee tuossa heti vastaan, Laran pinna katkeaa ja omasta elämästä tulee ankeaa kun pentu näkee emän emänään mutta emä ei näe pentua enään pentunaan vaan alkaa nopeasti kohdella sitä samalla tavoin kuin toisia koiria. Kauhuskenaarioita on tullut käytyä päässä läpi ja mahdollisia kikka kolmosia joilla omaa arkea voi helpottaa jos näitä "mitä jos.." asioita tulee vastaan. Välillä mietin kuitenkin asiat niin monen mutkan ja solmun taakse että lopulta oma konstivarasto sanoo "ERROR!" ja hikikarpalot kiipii otsalle pelkästä miettimisestä, että "mitä jos..".

Kuinka kenkkumainen ihmisen mieli voi olla, että edes viitsii ajatella asiaa niin pitkälle? Lopulta päädyn aina samaan, lohduttomaan, ärsyttävään tosiasiaan etten voi tehdä muuta, kuin mennä vain päivä kerrallaan kun pentu kipittää ovesta sisään.

Tähän väliin ilmoitettakoot, että pennut täyttävät 3 viikkoa sunnuntaina! Voi tätä odotuksen tuskaa!

Aivan, tuskaa. Ironista että odottaa jotakin niin kovasti mutta silti panikoi jo valmiiksi mahdollisia "ei niin mukavia hetkiä" joita se odotettava asia tuo tullessaan.

Satunnaista pään vaivaa tuottaa myös kämppä - tai oma saamattomuus sen suhteen. Kuin pommin jäljiltä. Voisi pahempikin olla, lattia sentään näkyy ja kulkemaan pääsee hyvin, eikä tarvitse potkia tavaroita pois tieltä. Mutta nyt kun on luppoaikaa niin ne pienetkin viat pistää silmään ja silti saamattomana ei viitsi siivota ts. siistiä tavaroita hyllyiltä ym. muuta pientä näpertämistä. Muutama viikkoa niin pääsee takaisin päivärytmiin kiinni (Larppa tulee! <3) ja kiinnostaa taas pitää kämppääkin siistimpänä - tai sitten ei, pikku viat ei vaan haittaa enään.

Jotain oon sentään saanut aikaiseksi, liityin nimittäin Porin Palveluskoirakerhon jäseneksi. Maanantaina meen kentälle kyselemään vähän tietoa kursseista ja vetäjistä. Pääsee käymään vähän muillakin kentillä treenaamassa uusien koirakkojen seurassa. Agiliitoa jatketaan Upk:n leirissä kun hallikausi alkaa. Sain myös pestattua veljen väsäämään viikonlopun aikana agilitysiivekkeet - esteet. Toivottavasti oisivat sunnuntaiksi valmiit, että pääsen niitä sitten maalailemaan!

Päätin ripotella nuo kissan kuvat tekstiin koska en muutakaan keksinyt vaikkei ne millään tavalla sisälly aiheeseen. Ketä häiritsi? xD

Cat on the table

Täällä aletaan jo pikkuhiljaa potemaan kunnon ikävää ja raskasta odotuksen tunnetta.

Koko koirattomuusaika on mennyt odotettua paremmin, mitä nyt olen hiukan hampaita kiristellyt tylsyyteeni mutta mutta :D Nyt alkaa olemaan jo kovat poltteet myös kissojenkin takia. Päivä päivältä kissojen riehuminen pahenee ja nykyään ne vetääkin jo sellaista rumbaa kämpässä että oksat pois! Menee hermot. Tässä on käynyt nyt klassisesti niin, että kun koira on poissa, kissat hyppii pöydille. murr.

Noh, koheltakoot niin kauan ku voivat - vaikka oma silmä nykii - olen aika varma, että kun koira astuu ovesta sisään niin kissat rauhoittuu mukavasti <3 

Eilen siivosin makuuhuoneen "pentukuntoon" - sanomalehtiä en vielä pistänyt xD - ja vaihdon Laran petiin uuden päälisen kun vanha alkoi olemaan entinen. 

Ostoslistakin on tehtynä, ei mitään erikoista, metallihäkin aion hankkia zooplussalta. 

Pyörin vielä hiukan kahden vaihella, että otanko tämän (P 89 x L 60 x K 66 cm) kokoisena vai (P 109 x L 69 x K 75 cm) kokoisena? Yleensä isompi parempi ja kymppi sinne tänne. Ruuankin aion samalla Laralle vaihtaa kun nyt vaan kotiin tulee, Bosch Junior Young & Activeen siirrytään jos ruoka vaan sopii, kokeilusäkkikin kuuluu ostoslistaan! :)

Ostoslista:

Metallihäkki - 69,90-,

Ruokasäkki - 49,90-,

Hoho, halpaa lystiä. 120-, hujahtaa jo noihin silleen hienosti yhtäkkiä :D 

Onneksi muuta ei tartte hankkia, kaikki muu tarpeellinen löytyy jo.

EDIT/

Meinasin kirjoittaa uuden postauksen, mutta nääh.. jatkan tähän aamuiseen :D

 Mmh.. kakkua. Viikkoja sitten syöty mutta mmh..

 Larpan tuunattu peti! Kiitos kasvistädin, joka lähetti meille uuden pedinpäälisen.

 Ultimate vetolelu!
Vai onko niinkään?.. Mietein jos nakkaan tuon pennuille kun ne on 5-6 viikkoisia niin kauankohan tuo kestää? ;)

 Öh.. On vähän kertynyt tota "kokoluokaltaan pennulle sopivaa" -tavaraa :D

Tuli hiukan katteltua myös tokokisoja tän vuoden loppupuolelta.

Illan viimeiset

Miksi koirastani ei tullut remmirähjää?

Koulutus alkaa kun viet pennun ensimmäisen kerran ulos ja jatkuu sen koko loppu elämän.

Tosi hyvin tiivistetty yhteen lauseeseen!

Valitettavan moni tuntuu kuvittelevan, että kun koira on kerran koulutettu niin sellaisena se pysyy. 

Eipä se asia nyt ihan näin ole. 

Yllä olevalla sivustolla on hyvä teksti/teksteja remmirähjäyksestä ja hyviä vertauskuvia, kannattaa lukea!

22-31cm

Hihna 172cm

Pakotteet

On tullut seurailtua (välillä ihan huomaamattanikin) ihmisten pakotteiden käyttöä koiriinsa. Vaikka sanasta "pakote" tulee mieleen joillekin (kuten joskus itselleni tuli) pk-lajien termi liittyen koulutukseen tai koiran pakottaminen kovalla kädellä, kunnon voimankäyttö. "Käytetään positiivista vahvistamista, ehdollistamista, pakotteita.." ym. näitä kuulee myös puhuttavan/näkee kirjoitettavan ja tässä kun on tullut lenkillä/treeneissä ym. yleensä ihan tuntemattomien ja tuttujen ihmisten toimintaa, niin alkaa mietityttää että, moniko edes ymmärtää, ajattelee tai sisäistää käyttävänsä pakotteita?

Kaupungissa varsinkin tulee usein nähtyä kuinka lenkkeilijä nyppäsee hihnasta ja kieltää mutta missä on kehu, kiellon vahvistus kun koira tekee oikein?

Tuntuu, että moni pitää sitä itsestään selvyytenä, että jos koira tekee remmilenkillä jotain kiellettyä niin hihnasta nykästään, kielletään ja that's it. Tietenkin se on jokaisen oma asia, että haluaako koko ikänsä nykiä koiraa hihnasta ja kieltää vai haluaako, että koira lopulta sisäistää asian ilman lenkeillä namittamista/leluilla riehumista. 

Enpä siittä sen enempiä muutenkaan lähde arvostelemaan, mutta joskus tekisi mieli mennä osalta lenkkeilijöistä kysymään että "Miksi teit noin?" Ei sen takia, että pitäisin asiaa kamalana ja törkeänä eläinrääkkäyksenä (jos se tosiaan on vain nyppäys, kädellä tökkäys tai PIENI työntö/tönäisy jalalla) vaan haluaisin tietää, että tekeekö lenkkeilijä sitä vain siksi, että näin on neuvottu ilman sen suurempaa tietoa miten hänen tekemisensä kuuluisi vaikuttaa koiran käytökseen.

Passivoiva pakote

Vastaan tulee myös näitä, jotka sisäistävät pakotteet todella vanhanaikaiseen tyyliin. Pakote pakotteen perää ja jokainen pakote on "passivoiva pakote". Jollei koira kuuntele niin rykästään kunnolla tai annetaan luuvitonen ottaan, jossei auta niin kraivereista kiinni ja koiran maahan kanveesiin, luulot pois heti, oppiipahan ettei pelleillä. Muutaman kymmenen kertaa (joskus riittää kerta parikin, kun käyttää tarpeeksi voimaa) kun näin tehdään niin saadaanhan siitä koirasta jotain, polven vieressä mateleva otus, joka miettii sekunti toisensa perään "Mihin suuntaan tästä nyt uskaltaa astua? Uskaltasinkohan hiukan heiluttaa häntää?", eikä vahingossakaan osoita minkäänlaisia yli-innostumisen merkkejä. Okei, esimerkki oli tosi kärjistetty eikä noita tapauksia tuu joka nurkan takaa vastaan. Mutta näitä tapauksia tulee, kun yritetään passivoivan pakotteen avulla alistaa koiraa, painaa ja suorastaan nujertaa henkisesti.. en ymmärrä, miksi?

Aktivoiva pakote

Joillekin on täysin outo käsitys "aktivoiva pakote". Eipä sillä että olisin itsekään erityisen paljon ollut asiasta tietoinen, olin kuullut kyllä muttei ollut kovinkaan selvää mielikuvaa kuinka ks. pakotetta voi hyödyntää tmv. kunnes siitä tuli treeneissä puhe/luento ja selitys mitä aktivoiva pakote aiheuttaa ja kuinka sen voi opettaa.

Opettaminen menikin yksinkertaisesti, niinkuin naksuttimen opetus. 

Kuvitellaan, että haluat opettaa koirallesi kylkeen tökkäämisen aktivoivaksi pakotteeksi. Tökkäys > kehu > palkka, alkuun aivan ekoilla toistoilla kehu ja palkkaus pitää tulla nopeasti, että koira alkaa yhdistämään tökkäyksen palkkaan. Tämä taas tietää sitä, että kun tätä on tarpeeksi harjoiteltu niin tökätessäsi koiraa se innostuu ja kiinnittää huomionsa sinuun. Tämäntyyppisen reaktion aiheuttavat pakotteet ovatkin mielestäni todella hyvä esimerkki siitä, että kaikki pakotteet eivät ole sitä varten että koira pitäisi saada rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Koira voi olla innostunut, aktiivisuutta osoittava ja kuunnella silti.

Eli nyt kun koitetaan koota tuolta hajanaisten selitysten seasta jonkinnäköinen punainen lanka, niin huomataan, että meillä on koossa kahdentyyppisiä pakotteita; 

Passivoiva pakote(PP) & Aktivoiva pakote(AP).

Vaikka pakote sanasta tuleekin automaattisesti (itselle ainakin) mieleen pakottaminen niin mielestäni sen en tarvitse (eikä kuuluisi) olla sitä, aktivoiva tai passivoiva niin koira palkataan ja pakote pitää opettaa, muuten sillä ei ole mitään virkaa. Kun pakotteita käytetään eläinystävällisesti, niin itse miellän ne fyysiseksi ohjailuksi.

Miten koira palkataan?

AP: Namilla, lelulla, innostuneella kehulla, oikeastaan mikä tahansa kunhan koira ymmärtää nopeasti tehneens' oikein/hyvin ja innostuu siitä.

PP: Rauhallinen kehu, ehkä nami jos koira on sen luonteinen ettei erityisemmin ala ripaskaa tanssia saadessaan namin palkaksi. Eli siis jonkin rauhoittava palkka.

Koiran selättäminen

Ihmisen oma egonnostatusyritys? 

Omasta mielestäni selätys on passivoiva pakote, jos sen tekee oikein. Koira painetaan rauhallisesti kyljelleen, käsketään rauhoittua ja odotetaan. Rimpuilevaa koiraa joutuu pitämään maassa suuremmalla voimalla, mutta yleensä tähän pahempikin rasavilli rauhoittuu. Maassa makaavaa koiraa ei ole tarkoitus käydä kovistelemaan ja painamaan henkisesti kasaan vaan tarkoitus on ainoastaan rauhoittaa koira. Kun koira rauhoittuu, sitä kehutaan rauhallisesti ja päästetään irti. Koiran annetaan nousta omalla ajallaan ylös, mutta vain rauhallisesti. Ylös syksyvän koiran kanssa aloitetaan homma alusta. 

Koira ei opi selättämisestä mitään hyvää jos sen tekee väärin/väärässä tilanteessa. Selätyksellä ei ole tarkoitus alistaa koiraa ja osoittaa sille "kaapinpaikkaa" ainakaan omasta mielestäni, jotkut tietenkin tekevät sitä vain lopettaakseen koiran "kukkoilun" ja haluavat ottaa koiralta luulot pois.

Jos meinaa selättämistä käyttää pakotteena koiran rauhoittamiseen niin kannattaa miettiä miksi? ja miten? ja missä/milloin? Kun koira ei noteeraa omistajan käskyjä, kieltoja ei edes fyysisen huomautuksen yhteydessä niin selätys on oikein OPETETTUNA ja tehtynä toimiva PAKOTE. Tarkoitus on rauhoittaa koira kun se käy ylikierroksilla tai ei suostu lopettamaan (riehumista, rähjäämistä, tms.) Koira, jolle on opetettu mitä omistaja hakee selättämisellä rauhoittuu nopeasti eikä jatka ei-toivottua toimintaansa. Koira, jolla ei ole hajuakaan mitä omistaja haluaa selättäessään sen ei tod.näk. edes rauhoitu, tai sitten esittää rauhoittuvansa ja jatkaa yhä suuremmalla vimmalla ei-toivottua toimintaa.

Pidän selätystä viimeisenä rauhoittamiskeinona enkä meinaa, että kun on ensimmäistä koiraa hankkimassa niin ks. pakotetta kannattaisi käyttää ennen kuin ottaa kunolla selvää juuri nuo;
Miksi selättää? Miten selättää? Missä/Milloin selättää?

Perustylsää lauantai-illan mietintää ja pureskelua, allekirjoittanut kuittaa.