Kuvia & Videoita treeneistä!

Viimeinkin sain hovikuvaajankin mukaan treeneihin! Videopätkät on tosiaan pätkiä, mutta ompahan jotain! :)

Ohjaajana mun varmaan pitäisi tietää koko ajan mitä koira tekee? No nyt en kyllä tiedä, jotain se Larppa säätää :D

 Ruutuilua :}

 Collieilla on tommoset sievät simmut :D

Sana "Tottista" ja Vieteriapina käy tanssiin!

Halusin varmistua, että kontaktin kohteena on pää eikä pallo.

Ja pari videota!

Merkkiä.

Isot tytöt tietää, että ruudussa on pallo!

Larpan nuppi ei meinannut pysyä kasassa kun oli kaukopalkka.

Ja lopuksi luoksetulon pysäytys.

Niinkuin näkyi, ruokakippa oli ihan vieressä joten lassien oli pakko vähän vilkuilla :D

Ahkeraa treenaamista

Ollaan kelkkailtu, tanssittu ja tokoiltu, Juran kanssa hiukan liidettykin. 

Tokoilusta

Laran kaukot alkaa pikkuhiljaa sujumaan pidemmältäkin matkaa. Jura noutaa molempia kapuloita, metallia hiukan maltillisemmin ja ehkä vähän epävarmemminkin kuin puista, mutta eiköhän tuo tuosta pienellä viilaamisella. Eteen/perusasentoon tuloa kapulan kanssa ei olla vielä treenattu, keskitytään tuohon viettiin ja sitten erikseen pelkkään pitoon. Seuraaminen jotenkin junnaa, tuntuu ettei se edisty mutta koitan toitottaa itselleni että "Lakkaa hätäilemästä, on tässä aikaa" Alkanut tuo möllitoko vaan mietityttämään, voi olla ettei päästäkään Juran kanssa osallistumaan koska tuntuu, että neidin ekat juoksut on tulossa pikkuhiljaa kylään. 

Laran kanssa on keskitytty seuraamiseen, viettiin ja tarkkuuteen eli kaikkeen! Viimein Laran seuruu on taas hienoa katseltavaa pääosin (ainakin hallilla), välillä tulee näitä pätkiä kun isot rattaat pyörii liian lujaa niin neiti puskee aivan hillittömästi ja poikittaa mutta tajuaa pienellä korjauksella suoristaa itsensä. Paikkamakuun intensiivisyyttä ollaan treenattu yksikseen - häiriötä on ollut, muttei muita koiria vieressä makaamassa. Tavoite on saada Lara kirjaimellisesti kyttäämään mua herkeämättä niin, ettei se kiinnitä mitään huomiota ympäristöön ja patoo paikkiksen ajan viettiä sisällään. Muikkeli on muuten kadottanut liikkeestä maahanmenonsa johonkin.. istuu, istumisen perään ja seisoo. Lähtökuoppiin sen suhteen, käsiavulla taas liike kuntoon.

Liitämisestä

Jura on aikas hyvin alkanut seuraamaan mun kropan liikkeitä - rintamasuunta kääntyy, koira on jo valmiiksi kääntymässä. Hieno likka! Eteenlähtöä pitää treenata, ihme, ei se itellään sieltä tule.

Kelkkailusta

Jura kuuntelee käännöksiä paremmin kuin Lara... se siitä vuoden työstä. Hienosti vetävät molemmat, tuntuu kuitenkin että ajan saatossa Jurasta tulee löytymään enemmän puhtia ja intoa tuohon vetämiseen kuin Larasta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tulipa muuten Larppaakin vähän hierottua päivemmällä, ihan yhtäkkiä en mitään kummosempia jumeja löytänyt, huomennä pitää lääppiä kakara läpi, hieroja pitäisi varata mutta se on vähän jäänyt.

Lets get it started

Olisihan tämän vuosi paremminkin voinut alkaa.

Laran agility tuli ja meni, kurssin hinta on omaan lompakkoon sen verran kova etten oikeen muuta keksinyt kuin jättäytyä pois kurssilta. Onneksi hallikausi ei kestä ikuisesti niin keväällä voidaan jatkaa ohjatusti kentällä agilityn treenaamista.
Nyttei sitte muita treenejä ole kuin tokotreenit. Halli on sama, joten saadaan vähän keppejäkin treenattua tokon yhteydessä, koska kepit on ainoa este mikä ei mene oikeen sulavasti ja sitten on ihanat epikset, niissä sitte kierretään harjoittelemassa! Että ei tää Laran agiura tähän hyydy, tavalla tai toisella me treenataan!

Juran agility ottaa sen sijaan alkuruopaisunsa ohjatusti 13.1. Jännäää :} Tänään tokotreeneissä ollessa tuli tosi tyytyväinen olo myös kakaran suhteen, todella rauhallista mutta kuitenkin keskittynyttä työskentelyä, ei turhaa hötkymistä - paitsi lopuksi pallon kanssa. Oon todella huono kuvailemaan koiran työskentelyä, se pitäis nähdä livenä tai videolta. Kyllähän Jura säätään jos itse säädän tai koitan innostaa sitä liikaa - pitää löytää se kultainen keskitie viretilassa. Seuraaminen tolla alkaa step by step sujumaan, mieteinkin tänään että pitää alkaa ottaa yks-kaks askelta vaan kerralla vähän aikaa ja itteä niskasta kiinni ton perusasennon suhteen. Paikkamakuuta pidän silmätikkuna - hmm, miksi niin?? -  ja yllättävän rentona Jura pystyi tänään makaamaan hallissa, aikaa ja matkaa sekaisin. Kyllä se siitä :)

Viimeinkin uusi puhelin tuli! Nokia Lumia 800 jota pläräsin puoli kolmeen asti (yöllä) Mielenkiintoinen vempain.

Tottista - Agiliito

Hienoja nämä loppuviikot. Suhteellisen koirapainoitteisia sanoisinko.

Keskiviikkoisin arkitottis, jonne joskus otan Larpankin mukaan. Pitäisi varmaan joku kerta ottaa Jurakin pentutottikseen? Näkisi onko ne hallin hajut sillekin ihan ylivoimaisia, vai voittaako ruoka :}

Torstain agiliidot! 
No mitä tähän muuta sanomaan, että koira oli tottis tuulella.. Haki koko ajan vasemmalle puolelle ja ratahan sattui juuri olemaan sellainen joka olisi "luonnollisinta" suorittaa pääosin oikealla ohjaten. Juuri näin. Kyllähän se rata kokonaisuudessaan meni hienosti ja huomasin itessäkin kehitystä, uskalsin käyttää vastakkaista kättä ja se toimi! 
Kyllä mekin tästä kehitytään, kepeistäkin on jo kaksi ohjuria poissa :}

Perjantain tottistelut - agiliidot.
Kaks tuntia hallilla. Toi aika on varattu molempien koirien tottisteluun, mutta tällä kertaa Jura ei ollut mukana. Heti alussa huomattiin, että hallissa oli meijän eilinen rata vielä paikoillaan, joten? No sitä kokeiltiin uudestaan. Menihän se nyt paljon sujuvammin kuin eilen, varsinkin kun koira oli agiliito tuulella. 
Pomppurallin jälkeen Larppa sai vähän aikaa odotella ja rauhoittua autossa, kunnes tuli paikkamakuu. Hienosti pysyi maassa. Ensiviikolla pitää vielä kokeilla kisa matkaa ja suuntaa, lets hope for the best. Seuraaminen oli upeaa, niin kauan kun pattereita riitti. Hyppy jäi kokeilematta, enkä kyllä tiedä yhtään missä mallissa se edes on. Ei ole paljon tullut treenattua. 
Viimisellä tunnilla ei ollut porukkaa, joten aloin väsämään rataa kentälle. Onnistuin tekemään aika ylivoimaisen kohdan siihen - jota en osaa selittää, enkä jaksanut paintilla alkaa töhertää. Jollain tapaa sekin saatiin menemään, mutta ei ihan niin sujuvasti kuin kaikki muu radasta.

Koe lähestyy huimaa vauhtia, ei niinkään jännitä, paitsi se paikkamakuu. Mörkö.

Treeni kuulumisia!

Keskiviikkona;

ensimmäinen arkitottisryhmä -kerta, mulle! Jeejee! 
Eli keskiviikkoisin vedän arkitottista Karon kanssa ja ensimmäinen kerta meni omasta mielestä aika hienosti. Kurssilaiset vaikutti mukavilta ja varmasti ovatkin. Hallilla vaan oli pirun kylmä, pitää varmaan hankkia jotkut pilkkihaalarit sinne! Seuraavaa kertaa odotellessa :}

Torstaina;

noh.. Agiliito ei mennyt ihan putkeen..tai meni, liiankin useasti sanoisinko. Itse en oikeen ollut kartalla mitä tehdään ja vetäjän pieni porkkana kohta kentällä osoittautui jostain kumman syystä mulle ihan ylitsepääsemättömäksi. Huomattiin siinä myös, että mun tarttee alkaa treenaamaan myös vastakkaisella kädellä ohjaamista (jos koira on vasemmalla niin ohjaan oikeella npp.) Mutta oli silti kiva nähdä, paljonko koira korjaa mun virheitäni <3

Näytettiin me sentään joissain kohtia siltä, että osattais jotain - niin tai siis, että ohjaajakin osaa.

Perjantaina;

tottistaa, 2 tuntiaa <3 Jurakin oli mukana. Parina kertana se on jäänyt kotiin, mutta nyt otin mukaan kun omalla autolla mentiin. Lara teki töitä hienosti ja tarkasti alussa, perus kelluntaa, seuruuta, käännöksiä ym. Sitten otin Juran kanssa pieni liikkeitä, istu, maahan, sivu ja luoksepäästävyyden, josta on pakko sanoa että hienosti likka pysyy persiillään. Ei juurikaan vieras hlö kiinnosta kun mammalla on ruokaa :D Sen jälkeen oli Juran aika mennä koppaan ja Lara kentälle. 
Siinä se sitten meni, hirveetä yliyrittämistä kokoajan, perusasento ihan hakusessa (liian edessä) Seuraaminen oli hyvää ja varsinkin sen kontakti! Mutta ne pysähtymiset -.-' No mitäs siinä teet? Muuta kun toteat koiralle oho ja yritetään uudestaan. Lopulta sitten saatiin pari kunnon perusasentoa pienellä auttamisella, johon oli sitte hyvä lopettaa. Pistin Larankin koppaan ja mietein, että ehkä on parempi pitää tauko molempien kanssa, kattelkoot kopasta ku muut tekee.

Aikani siinä sitte kattelin muiden tekemistä, kunnes tulikin jo toinen ryhmä ja paikkamakuu. Siihen! Luoksepäästävyydessä Laran kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia vaikkei sitä niin järin kiinnosta kun tuomari tulee lääppimään, paikallaan se silti pysyy. 
Tällä kertaa tein jotain mitä en ollut pitkään tehnyt, käskin Laran maahan ja palkkasin, kävelin pois, käännyin ja perke*e! Tämä nuuskuttaa etutassujen välistä lattiaa ja nousee istumaan. Täysin luonnostaan jo tuli "oho" -karjaisu muodossa, muutama askelta lähemmäs ja "maate". Larppa vetää maihin, kehun sitä, odotan hetken ja menen vapauttamaan hillitysti. Sitten liike alusta, sivulle, maahan (tässä kohtaa jätin palkan pois) ja kävelin pois. Siinä se sitten tönötti pari minuuttia, vähän päälle ja sen jälkeen bileet pystyyn! Lopuksi otettiin hyppyä ja treenattiin torstain agilityn ongelma kohtaa. Kyhäsin esteet suurinpiirtein samaan muotoon (siis nämä kaksi hyppyestettä) ja rullattiin sitä eri tyyleillä. 
Lopputunti menikin Juran kanssa pyöriessä kentällä ja on pakko olla tyytyväinen tuohon, hienosti jaksaa mennä ja keskittyä muhun! :}  

Pakotteet

On tullut seurailtua (välillä ihan huomaamattanikin) ihmisten pakotteiden käyttöä koiriinsa. Vaikka sanasta "pakote" tulee mieleen joillekin (kuten joskus itselleni tuli) pk-lajien termi liittyen koulutukseen tai koiran pakottaminen kovalla kädellä, kunnon voimankäyttö. "Käytetään positiivista vahvistamista, ehdollistamista, pakotteita.." ym. näitä kuulee myös puhuttavan/näkee kirjoitettavan ja tässä kun on tullut lenkillä/treeneissä ym. yleensä ihan tuntemattomien ja tuttujen ihmisten toimintaa, niin alkaa mietityttää että, moniko edes ymmärtää, ajattelee tai sisäistää käyttävänsä pakotteita?

Kaupungissa varsinkin tulee usein nähtyä kuinka lenkkeilijä nyppäsee hihnasta ja kieltää mutta missä on kehu, kiellon vahvistus kun koira tekee oikein?

Tuntuu, että moni pitää sitä itsestään selvyytenä, että jos koira tekee remmilenkillä jotain kiellettyä niin hihnasta nykästään, kielletään ja that's it. Tietenkin se on jokaisen oma asia, että haluaako koko ikänsä nykiä koiraa hihnasta ja kieltää vai haluaako, että koira lopulta sisäistää asian ilman lenkeillä namittamista/leluilla riehumista. 

Enpä siittä sen enempiä muutenkaan lähde arvostelemaan, mutta joskus tekisi mieli mennä osalta lenkkeilijöistä kysymään että "Miksi teit noin?" Ei sen takia, että pitäisin asiaa kamalana ja törkeänä eläinrääkkäyksenä (jos se tosiaan on vain nyppäys, kädellä tökkäys tai PIENI työntö/tönäisy jalalla) vaan haluaisin tietää, että tekeekö lenkkeilijä sitä vain siksi, että näin on neuvottu ilman sen suurempaa tietoa miten hänen tekemisensä kuuluisi vaikuttaa koiran käytökseen.

Passivoiva pakote

Vastaan tulee myös näitä, jotka sisäistävät pakotteet todella vanhanaikaiseen tyyliin. Pakote pakotteen perää ja jokainen pakote on "passivoiva pakote". Jollei koira kuuntele niin rykästään kunnolla tai annetaan luuvitonen ottaan, jossei auta niin kraivereista kiinni ja koiran maahan kanveesiin, luulot pois heti, oppiipahan ettei pelleillä. Muutaman kymmenen kertaa (joskus riittää kerta parikin, kun käyttää tarpeeksi voimaa) kun näin tehdään niin saadaanhan siitä koirasta jotain, polven vieressä mateleva otus, joka miettii sekunti toisensa perään "Mihin suuntaan tästä nyt uskaltaa astua? Uskaltasinkohan hiukan heiluttaa häntää?", eikä vahingossakaan osoita minkäänlaisia yli-innostumisen merkkejä. Okei, esimerkki oli tosi kärjistetty eikä noita tapauksia tuu joka nurkan takaa vastaan. Mutta näitä tapauksia tulee, kun yritetään passivoivan pakotteen avulla alistaa koiraa, painaa ja suorastaan nujertaa henkisesti.. en ymmärrä, miksi?

Aktivoiva pakote

Joillekin on täysin outo käsitys "aktivoiva pakote". Eipä sillä että olisin itsekään erityisen paljon ollut asiasta tietoinen, olin kuullut kyllä muttei ollut kovinkaan selvää mielikuvaa kuinka ks. pakotetta voi hyödyntää tmv. kunnes siitä tuli treeneissä puhe/luento ja selitys mitä aktivoiva pakote aiheuttaa ja kuinka sen voi opettaa.

Opettaminen menikin yksinkertaisesti, niinkuin naksuttimen opetus. 

Kuvitellaan, että haluat opettaa koirallesi kylkeen tökkäämisen aktivoivaksi pakotteeksi. Tökkäys > kehu > palkka, alkuun aivan ekoilla toistoilla kehu ja palkkaus pitää tulla nopeasti, että koira alkaa yhdistämään tökkäyksen palkkaan. Tämä taas tietää sitä, että kun tätä on tarpeeksi harjoiteltu niin tökätessäsi koiraa se innostuu ja kiinnittää huomionsa sinuun. Tämäntyyppisen reaktion aiheuttavat pakotteet ovatkin mielestäni todella hyvä esimerkki siitä, että kaikki pakotteet eivät ole sitä varten että koira pitäisi saada rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Koira voi olla innostunut, aktiivisuutta osoittava ja kuunnella silti.

Eli nyt kun koitetaan koota tuolta hajanaisten selitysten seasta jonkinnäköinen punainen lanka, niin huomataan, että meillä on koossa kahdentyyppisiä pakotteita; 

Passivoiva pakote(PP) & Aktivoiva pakote(AP).

Vaikka pakote sanasta tuleekin automaattisesti (itselle ainakin) mieleen pakottaminen niin mielestäni sen en tarvitse (eikä kuuluisi) olla sitä, aktivoiva tai passivoiva niin koira palkataan ja pakote pitää opettaa, muuten sillä ei ole mitään virkaa. Kun pakotteita käytetään eläinystävällisesti, niin itse miellän ne fyysiseksi ohjailuksi.

Miten koira palkataan?

AP: Namilla, lelulla, innostuneella kehulla, oikeastaan mikä tahansa kunhan koira ymmärtää nopeasti tehneens' oikein/hyvin ja innostuu siitä.

PP: Rauhallinen kehu, ehkä nami jos koira on sen luonteinen ettei erityisemmin ala ripaskaa tanssia saadessaan namin palkaksi. Eli siis jonkin rauhoittava palkka.

Koiran selättäminen

Ihmisen oma egonnostatusyritys? 

Omasta mielestäni selätys on passivoiva pakote, jos sen tekee oikein. Koira painetaan rauhallisesti kyljelleen, käsketään rauhoittua ja odotetaan. Rimpuilevaa koiraa joutuu pitämään maassa suuremmalla voimalla, mutta yleensä tähän pahempikin rasavilli rauhoittuu. Maassa makaavaa koiraa ei ole tarkoitus käydä kovistelemaan ja painamaan henkisesti kasaan vaan tarkoitus on ainoastaan rauhoittaa koira. Kun koira rauhoittuu, sitä kehutaan rauhallisesti ja päästetään irti. Koiran annetaan nousta omalla ajallaan ylös, mutta vain rauhallisesti. Ylös syksyvän koiran kanssa aloitetaan homma alusta. 

Koira ei opi selättämisestä mitään hyvää jos sen tekee väärin/väärässä tilanteessa. Selätyksellä ei ole tarkoitus alistaa koiraa ja osoittaa sille "kaapinpaikkaa" ainakaan omasta mielestäni, jotkut tietenkin tekevät sitä vain lopettaakseen koiran "kukkoilun" ja haluavat ottaa koiralta luulot pois.

Jos meinaa selättämistä käyttää pakotteena koiran rauhoittamiseen niin kannattaa miettiä miksi? ja miten? ja missä/milloin? Kun koira ei noteeraa omistajan käskyjä, kieltoja ei edes fyysisen huomautuksen yhteydessä niin selätys on oikein OPETETTUNA ja tehtynä toimiva PAKOTE. Tarkoitus on rauhoittaa koira kun se käy ylikierroksilla tai ei suostu lopettamaan (riehumista, rähjäämistä, tms.) Koira, jolle on opetettu mitä omistaja hakee selättämisellä rauhoittuu nopeasti eikä jatka ei-toivottua toimintaansa. Koira, jolla ei ole hajuakaan mitä omistaja haluaa selättäessään sen ei tod.näk. edes rauhoitu, tai sitten esittää rauhoittuvansa ja jatkaa yhä suuremmalla vimmalla ei-toivottua toimintaa.

Pidän selätystä viimeisenä rauhoittamiskeinona enkä meinaa, että kun on ensimmäistä koiraa hankkimassa niin ks. pakotetta kannattaisi käyttää ennen kuin ottaa kunolla selvää juuri nuo;
Miksi selättää? Miten selättää? Missä/Milloin selättää?

Perustylsää lauantai-illan mietintää ja pureskelua, allekirjoittanut kuittaa.