Nuku hyvin Sylvia

Niin se vaan kävi toteen, ajatus jota en halunnut ajatella, tieto jota en halunnut tietää, tuomio jota en halunnut antaa. Kuitenkin loppujen lopuksi päätös lopetuksesta oli aika helppo - Sylvian kuihtui kasaan, se ei ollut oma itsensä ja kipu paistoi silmistä - siltikin ehkä harmikseni mamman vauva kehräsi loppuun asti. 9.7.2013 klo 15:50 sain suustani oksennettua puolituntia maistellun lauseen "Sylvian on parempi nukkua" jolloin lääkäri nukutti Sylvian, itse seisoin vielä vieressä vartin nukutuksen jälkeen kunnes lähdin tukehtumispisteessä eläinlääkäriltä pois. Kantokopan jätin sinne käyttöön, Sylvian viltti ja pyyheliina jäivät myös, mitään en halunnut ottaa mukaan vaan kaikki jäivät kissan mukana.

Mikä Sylvialla oli? Maksa- ja sappitulehdus. Liian myöhään todettu, pakkoruokittu ja juotettu lääkkeiden kera mutta liian myöhään joten kissa kuihtui ja tulehdus teki tuhojaan. 

Mineten käytöstä nyt "tarkkaillaan", että miten Sylvian poissaolo alkaa vaikuttaa. Toivon ettei mitenkään, ainakaan huonolla tavalla mutta tähän asti Minette on onneksi syönyt ja käyttäytynyt ihan normaalisti.

Nuku hyvin rakas ♥

Tilannekatsaus vol.1

Larpan bikineihin vaihto loppui - löytyi vihdoin oikeat - niin eikös Jura aloita saman rumban! Taas on kämppä täynnä karvaa ja joka päivä saisi imuroida, en tykkää. 

Mitäs meille on tapahtunut? No ei juuri mitään, ollaan vietetty "kesälomaa" ja treenattu sen verran kun laiska omistaja on jaksanut. Laran ohjatut agilitytreenit upk:lla jäi taas välistä maanantaina - ollaan varmaan kaksi kertaa päästy treeneissä käymään ja siitä ilosta maksoin 40 euroa! Tiistaina käytiin taas kentällä tokoilemassa, Larppa teki hienon paikkamakuun taas ja Jurakin onnistui omassa paikkistreenissään hienosti! Suunnittelin hartaasti jos ilmoittaisin Laran oman seuran kokeeseen kun paikkamakuukin näyttää tuolta mutta.. nyt on seuraaminen pyllyllään. Intoa löytyy ja kyllähän se seuraa, ongelma onkin satunnaisessa painamisesssa. Ollaan taas liu'uttu samaan pisteeseen jossa oltiin ennen pentuja, intoa piisaa mutta nyt se ei pysy kasassa! Paikkaa haetaan ja kuinka perk**** me ollaan sitä sivupaikkatreeniä tehty niin ei, jos kierrokset nousee niin se on 50/50 tsäänssi että koira pysyy oikeassa kohtaa pidemmän päälle. Jonkin verran harmittaa - pohdin ilmoittautumista maanantaille ja jos silloin on vielä kokeessa tilaa niin minkäs teet? Ei se ainakaan huonommin voi mennä kuin eka tokokoe.

Tänään ohjelmassa oli koirarannalla käynti ja tottistreenit. Itellä kun on pari vapaapäivää niin nyt mennään eikä meinata! Jura hoksasi ettei uiminen olekaan tappopuuhaa ja Lara, no ainakin se kahlaa. Noille voi potkia ja roiskia käsillä vettä samoin kuin lunta - yhtä hullunlailla ne hyppii ja koittaa saada kiinni!

Tottistreeneissä otettiin Juralle esineruutua ensimmäistä kertaa niin, että joku muu vie täysin vieraan esineen ruutuun. Juralle kyllä näytettiin selvästi mihin esine tiputetaan ja aika kivasti se hansikastuppo sieltä löytyi kolme kertaa. Larpan kanssa otin hiukan seuraamispätkää, paljon käännöksiä ja pysähdyksiä - pitäisi muistaa treenata niitä kotonakin niin pysyisi koira paremmin kasassa. Lopputunnista otin molemmille eteenlähdöt. Lyhyet treenit, vaikka koirarannalla käynnistä huolimatta koirilla oisi ollut virtaa pidempiinkin treeneihin.

Perjantaina on suunnitelmissa taas agitreenit. Jos kelit antaa myöden, ettei ole liian kuuma niin Larppa pääsee mukaan treenaamaan rally-tokoa.

Paljon asiaa yhteen postaukseen mutta lisätäkseni hiukan kissojen kuulumisia niin siltä saraa elämä heittää häränpyllyä ja kunnolla. Minetestä on tullut kovin seurallinen, jopa mun seuraan hakeudutaan rapsutettavaksi ja kehrätään - Sylvia sen sijaan on useamman päivän jo ollut hiukan apea ja omiin oloihinsa vetäytynyt. Alkuun olin aivan varma että kyse on taas kuningattaren diivailuista jotka menee ohi omalla painollaan, mutta nyt käytös on muuttunut niin paljon vaisummaksi ja .. erilaiseksi ettei voi enään kiukuttelusta johtua. Kuumuus voisi olla yksi syy? Kun taas toisaalta pelkään, että käytökseen on jokin terveydellinen syy. Koko kissa on käyty useampaan otteeseen läpi, mitään paikkaa se ei ulkoisesti arista ja mielestäni syö ihan normaalisti, suusta/hampaista ei löydy mitään epänormaalia. Odotellaan viikonlopun yli ja sitten soitto lekuriin, tarkastus ja verikokeet, jos syy käytökseen löytyisi tai edes varmistus siitä, että kissa ainakin on terve.

Tietoa kissoista

Kyselyyn vastanneista suurinosa on halunnut tietoa kissoista -postauksen, joten tässä se tulee.

Sylvia -3 -vuotias kissaneiti, kuningatar ja itsetietoinen diiva-

Lempinimet:
Sylvi, Syltty, pallero, diiva, Pallosalama.

Sylvia tuli minulle vuoden ikäisenä, alkuun minun oli tarkoitus tarjota molemmille ajanpuutteen vuoksi kotia etsiville kissoille koti, siis Sylvialle ja tämän leikatulle uros kaverille (nimeä en muista) mutta silloinen omistaja tuli lopulta siihen päätökseen, ettei pysty luopumaan molemmista joten uros jäi ja Sylvia tuli :)

Sylvia tottui nopeasti uuteen ympäristöönsä ja aloittikin pian juttelun. Kehräys oli onnetonta, mutta kuolavanasta paidalla huomasi aina kun neiti nautti olostaan. Syltty on kissa herkemmästä päästä värikkäällä vaihtelulla. Diiva ottaa itseensä milloin mistäkin, yleensä siitä jollei häntä ole huomioitu vaikka hän olisi huomiota hakenutkin, yleisin ja epämiellyttävin protesti Sylvialla onkin tietoisesti pissaaminen väärään paikkaan esim. koiran pedille (siksi vedenkestävä ja pestävä peti) lavuaariin ja onpa se kerran sohvan allekin lirauttanut.

Syltyn omalla sivulla kerroinkin jo tästä "miehen taloon tulo" -episodista, joka oli kauheä järkytys maailman navalle ja siitä kuinka sinnikkäästi pieni pallero koitti vastustaa mamman päätöstä mm. repimällä vessapaperia ja lopulta vetäessään asian äärimmäisyyksiin pissaten ukon paidalle, joka oli tuolin päällä. Eipä auttanut sekään, joten muutettiin harmi huviksi.

Noin puolen vuoden päästä tuli Minette ja yli puolen vuoden jälkeen Lara. Muuttamistakin tässä parin vuoden sisällä on ollut kahteen kertaan, eikä Sylvia ole ikinä innolla suhtautunut yhteenkään uudistukseen. Vastarannan kiiski ja täydellinen muutosvastarinta kuvaavat Sylviaa todella hyvin. Muuttamisesta Sylvia on joka kerralla murjottanut, ottanut etäisyyttä ja mulkoillut kyrpiintyneesti, koiran tulo tuntui olevan vikatikki.

Ensin koitettiin pullistella koiralle (koskaan ei silti kynsiä/hampaita ole puolin eikä toisin käytetty), mutta kun huomattiin, että silläkin on omanarvontunto niin muutettiin kohde koiran petiin ajatuksella "kyllä se kusemalla lähtee". Nykyinen peti on kolmas, onneksi ainoa ostettu, kaksi ensimmäistä olivat itse tehtyjä. Kuitenkin ajan kanssa Sylvia on jo oppinut koirankin hyväksymään, iholle ei tarvitse tulla, 10 sentin päästä voi ihan hyvin haistaa. Niin siis Sylvia saa kyllä mennä ihan millien päähän nuuskimaan, mutta koiran ei tarvitse tulla niin lähelle.

Ukon antama lempinimi on Pallosalama, tiedä mistä tulee? Mutta omasta mielestäni tuo on aika kuolaturpa, rentoutumisen expertti ;)

Minette -vajaa 2 -vuotias harlekiinimarsu, keskenkasvuinen ruipelo ja mutkaton kaveri-

Lempinimet:

Mine, Monni, piipittäjä, pikkukisu, harlekiinnimarsu, Poltergeist.

Minette tuli meille 2010 kesällä kun aivan välttämättä halusin Sylvialle kaverin. Nuo kaksi ovat tulleet hyvinkin mutkattomasti toimeen, ehkä juuri sen takia, että Minette ei pahemmin kyseenalaista Sylviaa. Minette on puhelias, mutta siinä missä Sylvia kohdistaa kurnutuksen ja naukumisen ihmiseen niin Minette saattaa huudella ihan keskenään seinille. 

Alkujaan (siis nuorempana) Mine oli kovin arka, meni piiloon kun tuli vieraita, eikä tullut pois kunnes tunteja oli kulunut tai vieraat olivat lähteneet. Sylissä olokaan ei ollut neidille mikään luontevin asia, mutta nyt ajan kanssa pikkukisu on alkanut rohkaistumaan. Edelleen menee piiloon kun tulee vieraita (eihän niistä koskaan tiedä?) mutta tulee aika nopeasti jo katsomaan, että kuka tuli. 

Monnille kaikki rapiseva, kilisevä, kiiltävä, karvainen, karkuun menevä tms. on kivaa. Ompahan se muutamaan otteeseen seteleitäkin vienyt rahakipasta. Avokki opetti Minen tulemaan vihellyksestä (tai siis vihellyksen tapaisesta äänestä) luokse, ei mitään kisskisskisu vaan vihellys, no mikäs siinä. Minetenkään kohdalla en ymmärrä tätä Poltergeist lempinimeä? Ehkä se johtuu niiden öisistä sekoilusta kenties, kuka tietää?

Minette on siis aikalailla mutkaton ja sopeutuvainen harlekiinimarsu (lempinimi tulee värityksestä) sitä ei paljoa muuttaminen hetkauta, eikä koirankaan tulo sen kummemmin ottanut pumpun päälle. Nykyään Minette välillä kiehnaa koiran ympärillä ja hakee siltä huomiota.

Kaksi täysin erilaista, mutta kuitenkin hienosti toimeentulevaa persoonaa :)

Kaunis, rietas, onnellinen

Kyllä heitti mukavat pakkaset ihan suitsukkelaa, eli siis olisi ne pakkasasteet voinut silleen pikkuhiljaakin kohota eikä parista yhtäkkiä -15:sta. Mukavan raikas keli silti, enemmän vaan vaatteita päälle..voi miksen tilannut niitä lasketteluhousuja ;( Koirapuistossakin käytiin pitkästä aikaa kaverin kera. Susa ja Larppa rymys ja remus, sit välillä katteltiin ja ihmeteltiin. Lara sai ihme hepulikohtauksenkin, selkä kyyryssä paineli menemään, kais se ny vaikuttaa ku ei oo pitkään aikaan päässy kenenkää kanssa remuamaan! :)

Kaksi muutakin koiraa kävi piipahtamassa, 7v. russeli(?) uros ja lopuks tuli 8kk malineiti lisäämään puita pesään. Perhana nää meinaan paineli minkä kerkes! Lara ihan vaan mielihalusta jahdata, niin kuin malikkakin ja Susa oli onnesta ovaalina kun joku jahtas! :D Kattelin nyt tässä, että taas on hienosti kynnet kulunu eikä tartte leikata. On tää talvi hienoa! 

Kissoista hiukan päivitystä, notta työ tiiätte että nuo on elossa! :D
Vaikka hyvin ovat henkikultansa kanssa pelleilleet mm. 

• repiny tapetteja
• Sylvia aloittanu uudestaan tän "reittä pitkin rikkaaksi" -harrastuksensa, eli kiipeää jalkaa pitkin
• Minette on angstannut uudesta ruuasta eli käy syömässä ja väkipakolla kakoo edes pienen tipan ruokaa lattialle
• Sylvia on alkanut taas pyörimään todella ärsyttävästi jaloissa. On siis ennenkin pyörinyt mutta kun nyt se juoksee tahallaan eteen, pitänyt tätä pelleilyä ennenkin mutta lopetti jossain kohtaa ja nyt taas. Kait se koittaa saada ennenaikaista perintöä?

Sylviaa ei selvästi kiinnosta valokuvaus.

Larppa hoitaa.

Tältä näyttää salamavalolla herätetty kissa!

Ei kiinnosta.

Fuck off !

 Näin, eli kaikki elossa, täysissä sielun ja ruumiin voimissaan! 

--> paitsi Lara joka on aika rätti tunnin riehumisen jälkeen.

Fiilistelkää tätä!

You are a firework

Tulipa eilen illalla askarreltua tylsyyteen. Kiinnostus lopahti kuuden lelun jälkeen (kuvasta siis puuttuu kaksi) kun alkoi värit tylsistyttää eikä muita ollut.

 Jonkinmoinen viehe ehkä? ^.^ Ylhäällä on pienempikin "vieheen" tapainen, Laralle ainakin toimi.

- Totta puhuen askarteluinnostus lähti tästä kipinöivästä pentukuumeesta jota on ollut jonkin aikaa. Kattelin netistä länsigöötanmaanpystykorvan pentukuvia ja on ne vaan söpöjä. Möh, mikä tahansa on pentuna söpö. Sitten menin ja eksyin sivuille jossa oli nahkavauvojen kuvia, aaw <3 Ei ole nahkavaavan voittanutta ^.^

 Sainpas nyt tänkin kuvan lisättyä.

Sylvia on siis lahjakkaasti vallannut ja todennut 250€:n arvoisen sohvan arvoisekseen makuualustaksi.

OT: Syltyn vatsanahat pursuaa..

Kattelin hiukan myös noita kissoja sillä silmällä, että kyllä ne on tainnu vähän massaa molemmat saada leikkauksen jälkeen. Sylvian vatsanahka ainakin roikkuu aika kiitettävästi!

Otinpa tässä joku päivä yhteyttä Tero Strömbergiin, hallin vuokraus asioissa. Pitäisi nyt vaan kuulustella vielä paria kaveria, että lähtevätkö hommaan mukaan. 

Hallin haluaisin vuokrata siksi, koska tässä on nyt pari päivää ollut nätti keli.. mutta siihen se sitten jäikin. Ei tuolla huvita treenata. Kylmää ja märkää, yök. 

Jos kerran viikossa päästään treenaamaan kunnolla ja muuten säädetään kotona, niin edistyminen näkyy vasta joskus ensi keväällä. Eli muutama halli tunti oma kustanteisesti kisamaisia treenejä varten, niin eiköhän ala tapahtua.
Joten halliin mars!