Tietoa kissoista

Kyselyyn vastanneista suurinosa on halunnut tietoa kissoista -postauksen, joten tässä se tulee.

Sylvia -3 -vuotias kissaneiti, kuningatar ja itsetietoinen diiva-

Lempinimet:
Sylvi, Syltty, pallero, diiva, Pallosalama.

Sylvia tuli minulle vuoden ikäisenä, alkuun minun oli tarkoitus tarjota molemmille ajanpuutteen vuoksi kotia etsiville kissoille koti, siis Sylvialle ja tämän leikatulle uros kaverille (nimeä en muista) mutta silloinen omistaja tuli lopulta siihen päätökseen, ettei pysty luopumaan molemmista joten uros jäi ja Sylvia tuli :)

Sylvia tottui nopeasti uuteen ympäristöönsä ja aloittikin pian juttelun. Kehräys oli onnetonta, mutta kuolavanasta paidalla huomasi aina kun neiti nautti olostaan. Syltty on kissa herkemmästä päästä värikkäällä vaihtelulla. Diiva ottaa itseensä milloin mistäkin, yleensä siitä jollei häntä ole huomioitu vaikka hän olisi huomiota hakenutkin, yleisin ja epämiellyttävin protesti Sylvialla onkin tietoisesti pissaaminen väärään paikkaan esim. koiran pedille (siksi vedenkestävä ja pestävä peti) lavuaariin ja onpa se kerran sohvan allekin lirauttanut.

Syltyn omalla sivulla kerroinkin jo tästä "miehen taloon tulo" -episodista, joka oli kauheä järkytys maailman navalle ja siitä kuinka sinnikkäästi pieni pallero koitti vastustaa mamman päätöstä mm. repimällä vessapaperia ja lopulta vetäessään asian äärimmäisyyksiin pissaten ukon paidalle, joka oli tuolin päällä. Eipä auttanut sekään, joten muutettiin harmi huviksi.

Noin puolen vuoden päästä tuli Minette ja yli puolen vuoden jälkeen Lara. Muuttamistakin tässä parin vuoden sisällä on ollut kahteen kertaan, eikä Sylvia ole ikinä innolla suhtautunut yhteenkään uudistukseen. Vastarannan kiiski ja täydellinen muutosvastarinta kuvaavat Sylviaa todella hyvin. Muuttamisesta Sylvia on joka kerralla murjottanut, ottanut etäisyyttä ja mulkoillut kyrpiintyneesti, koiran tulo tuntui olevan vikatikki.

Ensin koitettiin pullistella koiralle (koskaan ei silti kynsiä/hampaita ole puolin eikä toisin käytetty), mutta kun huomattiin, että silläkin on omanarvontunto niin muutettiin kohde koiran petiin ajatuksella "kyllä se kusemalla lähtee". Nykyinen peti on kolmas, onneksi ainoa ostettu, kaksi ensimmäistä olivat itse tehtyjä. Kuitenkin ajan kanssa Sylvia on jo oppinut koirankin hyväksymään, iholle ei tarvitse tulla, 10 sentin päästä voi ihan hyvin haistaa. Niin siis Sylvia saa kyllä mennä ihan millien päähän nuuskimaan, mutta koiran ei tarvitse tulla niin lähelle.

Ukon antama lempinimi on Pallosalama, tiedä mistä tulee? Mutta omasta mielestäni tuo on aika kuolaturpa, rentoutumisen expertti ;)

Minette -vajaa 2 -vuotias harlekiinimarsu, keskenkasvuinen ruipelo ja mutkaton kaveri-

Lempinimet:

Mine, Monni, piipittäjä, pikkukisu, harlekiinnimarsu, Poltergeist.

Minette tuli meille 2010 kesällä kun aivan välttämättä halusin Sylvialle kaverin. Nuo kaksi ovat tulleet hyvinkin mutkattomasti toimeen, ehkä juuri sen takia, että Minette ei pahemmin kyseenalaista Sylviaa. Minette on puhelias, mutta siinä missä Sylvia kohdistaa kurnutuksen ja naukumisen ihmiseen niin Minette saattaa huudella ihan keskenään seinille. 

Alkujaan (siis nuorempana) Mine oli kovin arka, meni piiloon kun tuli vieraita, eikä tullut pois kunnes tunteja oli kulunut tai vieraat olivat lähteneet. Sylissä olokaan ei ollut neidille mikään luontevin asia, mutta nyt ajan kanssa pikkukisu on alkanut rohkaistumaan. Edelleen menee piiloon kun tulee vieraita (eihän niistä koskaan tiedä?) mutta tulee aika nopeasti jo katsomaan, että kuka tuli. 

Monnille kaikki rapiseva, kilisevä, kiiltävä, karvainen, karkuun menevä tms. on kivaa. Ompahan se muutamaan otteeseen seteleitäkin vienyt rahakipasta. Avokki opetti Minen tulemaan vihellyksestä (tai siis vihellyksen tapaisesta äänestä) luokse, ei mitään kisskisskisu vaan vihellys, no mikäs siinä. Minetenkään kohdalla en ymmärrä tätä Poltergeist lempinimeä? Ehkä se johtuu niiden öisistä sekoilusta kenties, kuka tietää?

Minette on siis aikalailla mutkaton ja sopeutuvainen harlekiinimarsu (lempinimi tulee värityksestä) sitä ei paljoa muuttaminen hetkauta, eikä koirankaan tulo sen kummemmin ottanut pumpun päälle. Nykyään Minette välillä kiehnaa koiran ympärillä ja hakee siltä huomiota.

Kaksi täysin erilaista, mutta kuitenkin hienosti toimeentulevaa persoonaa :)