lauantai 7. tammikuuta 2012

Kysymyksien vastaukset!

Eli nyt on se päivä!
Eipä noita kysymyksiä tullu kuin kaksi, mutta annoinpa sitäkin kattavammat vastaukset :) Ainakin yritin.

Miksi juuri nahkacollie?
Miksei sekarotuinen tai pk collie?

Nahka täyttää kaikki kriteerini koiran suhteen yleisesti.
Sopivan aktiivinen itselleni ja kerrostaloon, muttei kuitenkaan hypi seinille jos pari viikkoa eletään "hiljaisesti". Tykkään harrastaa ja touhuta monimuotoisesti, nahka (ainakin Lara) on helppo motivoida tekemään mitä vain. Turkki on helppohoitoinen myös kurakeleillä. Tykkään, että koira on koiran kokoinen. Ulkonäkö on myös mieleeni. Siinä pääpiirteittäin.

Haaveilin myös jossain kohtaa erilaisista seropiyhdistelmistä nahkan & göötin rinnalla, mutta puolen vuoden tiheän palstojen seurannan jälkeen kyllästyin ja jätin koko asian haaveeksi, itselleni olisi kelvannut ainoastaan paimenseropi tarkoin yhdistelmin.
Pk. colliekin hyppäsi mielessä, mutta päädyin aina kysymään itseltäni: "Mitäs sitten kun tulee syksy ja kurakelit, onko se turkin hoito pakkopullana enään niin mukavaa?" No eihän se ole, tiedän sen ilman kokemustakin ja siihen jäi se pk collien harkinta. 

Rupesin tiiviimmiin seuraamaan gööttien ja nahkojen astutussuunnitelmia, tulipa sitä pari kertaa Laraa ja muita koiria ihailtua kennel Judy's Magician kotisivuilta ja haaveilu jatkui. Eräänä torstaina sitten satuin vilasemaan uusiksi edellä mainittuja kotisivuja ja jösses sentään! Näytin siskollekin ilmoituksen, jossa haettiin Larpalle sijoituskotia. Lauantaina mentiin käymään avon veljen luona kattomassa uutta tulokasta Turoa (lapukkapoika) ja ukot lähti peliä katsomaan, illalla könötin koneen ääressä ja ehkä itseäni kiusatakseni kävin uudestaan katsomassa ilmoitusta..siellä se vielä oli. Mielessä kävi, että ehkä koti on löytynyt ja sivuja ei vaan ole päivitetty?

Rullasin koko sukutaulun läpi (Laran siis) ja koitin hakea perustaustatietoa. Lopulta näytin ilmoituksen avolle ja vastaukseksi sain "Voidaan me kattoos käydä.." JES! Sunnuntaina heräsin 7:00 aikaan, kello löi 8:00 meinasin soittaa sitten ajattelin, että nyt on kuitenkin pyhä..Odotin pari tuntia, puhelimen kello näytti 10:01 ja painoin vihreää luuria. Siinä sitten lähettiin "kattomaan" Larpua.

Eli voisi sanoa että nahkaan päädyttiin osittain harkitusti ja osittain sattuman kautta. Mutta hetkeäkään en ole katunut! :)

Mikä on ollut ehdottomasti kaikkein ravisuttavin kokemus Laran kanssa?
- hyvässä tai pahassa ja miksi? -

En kyllä osaa sanoa, että mitkä ovat ravisuttavimpia kokemuksia ollut kun mielestäni tässä vajaan 10 kk:n aikana ei mitään erityisen ravisuttavaa ole kerinnyt hyvässä / pahassa tapahtua.

Mutta kun on vastattava, niin sanoisin että ravisuttavin tähän mennessä on ollut tää Laran lähiaikainen sairastelu. Kaulassa oleva patti johon syödään nyt toista antibiotti kuuria tuplana ja on onneksi paranemaan päin. Lääkäri diagnosoi patin alkuun suurentuneeksi/laajentuneeksi imusolmukkeeksi -> antibiotti päälle, patti pieneni enkä pahemmin asiaa kerinnyt murehtimaan..kunnes se ei lähtenytkään kokonaan. Sitten otettiin verikokeet, niissä ei mitään normaalista poikkeavaa ja olin joulun ajan hyvillä mielin.
Joulun jälkeen patti kuitenkin suureni. Suunnattiin lääkärille, otettiin ohutneulanäytteet -> uusi antibiottikuuri tuplana päälle (eri merkkinen lääke) ja odotettiin tuloksia. Lopulta tulokset tuli, peräti tällä viikolla ja sain huokasta helpotuksesta. Mitään tulehdusta vakavampaa (syöpää, kasvainta tms.) ei löytynyt.

Ja tähän lisäksi iski karu totuus jo heti kun kuuri aloitettiin, myös tämän kuun tokokisat jäisivät väliin.
Mutta näitä sattuu, moni joutuu kokemaan pahempaakin sairastelua.
Kun sen näin selittää, ei asia kuulosta pahalta, mutta ne päivät kun piti odotella tuloksia kokeista ja odotella että pureeko antibiotti vai ei, oli aikamoista kynsien pureskelua.
Nyt onneksi ollaan hyvää vauhtia paranemaan päin :)

Ei kommentteja: