Mennäkkö vai eikö?

Unikeko sai ruhtinaallisen aamuherätyksen, suorastaan vittuilevan ettenkö sanoisi. Heräsin kun Jura ramppasi ja piippaili ja ajattelin, että okei, pihalle. Aloin laittaa vaatteita ja vedin harjan nopeasti hiuksien läpi (ainakin omasta mielestäni) Kunnes huomasin..Jes! "Et sitte enää tuon kauempaa pystyny pidättelee?" Mun hieno kynnysmatto k*sessa ja p*skassa, ihanaa. Matto rullalle, roskiin ja pihalle..oi tätä autuutta. Koin tuon kyllä lieväksi vittuiluksi. 

Ensiviikolla lähtee lasta! Ja kakara saa rokotuksen! Sitten vielä kolmen viikon hiljaiselo jonka aikana aletaan pikkuhiljaa lisäämään lenkkien määrää, riekkua ei edelleenkään saa.

Syksyinen Lärpätin irvailee.

Tänään pääsee taas treeneihin! Kattellaan piilopaikkista, tunnaria, ruutua ja kaukoja. Ehkä pistän koeilmonkin menemään, ehkä en..asia on vielä pohdinnassa.

Väsynyttä porukkaa

Rohkea mukelo, jota minä muka koitan sosialistaa.

Koirapuistossa käyty taas. Tänään siellä ei juuri leikkikavereita ollut mutta eipä tuo Juraa tuntunut haittaavan, se sitten meni ja nuuski omiansa, jahtasi lehtiä ja sai hepuleita. Lara tapansa mukaan pissasi tonne ja tänne ja takasin kököttämään metrin päähän minusta. Seurapiirisankari.

Tosiaan puistoseurana oli vanha herra ja omiaan touhuava tod.näk. karjalankarhukoiramix, joten Jura keksi omaa kivaa. Aika itsenäinen kakara loppujen lopuksi, aika näyttää onko se ollenkaan hyvä piirre. Itelle on tullut jo tavaksi kanniskella nameja mukana lenkeillä, että saa palkattua aina tilaisuuden tullen, aika kuluu toimivaa luoksetuloa rakentaessa siis. Ja yleensäkin tietenkin siinä ettei kakara lähde huitelemaan kauas. 

Jotenkin pienessä pumpulimaailmassani kuvittelin, että tälläinen "aikakausi" tulisi vasta PAALJON myöhemmin, siis joskus siinä kun pentu on 5-6 kuukauden hujakoilla, ei jo 12vkon iässä. Jura on siis nyt hiukan vajaa 15vkoa mutta on jo 11-12vkon iästä aika reippaasti uskaltanut ottaa etäisyyttä vapaana ollessa muhun sekä Laraan. Liikkuessa seuraa hienosti mukana, ei paljoa säädä omiaan, keskittyy mihin mennään, mutta paikalla ollessa saattaa lähteä yllättävänkin kauas kikkailemaan. Tästä syystä siis kiikutan nameja mukanani, minne ikinä menenkin koirien kanssa.

Hiirestä ketunhäntään ja niin päin pois tai tänne.. 

Sain aikaiseksi ilmoitettua Laran tokokokeeseen, - kerrankin koe johon voi ilmoittautua näinkin aikaisin! - joka on 6.12. Tuttu halli, lisää paikkistreeniä ja kun se nyt tällä kertaa luonaisi niin oikeasti, se kelpaisi mulle. Vaikka muut liikkeet koira vetäisi häränpyllyä - kunhan ei tahallaan ala perseillä - niin ei haittaa läheskään niin paljoa kuin se, että paikkis epäonnistuis taas. 

Hyvältähän se on jo jonkin aikaa näyttänyt, mutta se on koira, koskaan ei tiedä. Tämän vuoden puolella on tulossa pari muutakin koetta, ainakin toiseen koitetaan - jos päästään ko. halliin treenaamaan paikkista. Hallissa siis tekonurmi, koe on loppusyksyllä/talvella niin on se hyvä hiukan varmistella eri pohjia.

Jurankin kanssa on treenailtu, vähän jotain sinne päin..kai. No on on. Välillä vaan itestä tuntuu, että ei oo kun ei pennun kanssa pysty treenaamaan niinkuin aikuisen koiran kanssa. Pari maahanmeno toistoa pennulle vastaa lähes samaa kuin aikuiselle 10min. tottista. Tai jotain sinnepäin suunnilleen. No osaa se istua, ohjatusti mennä maahan (kädenkin voi nostaa ylös, jess!), sivullekin tullaan hienosti ohjauksella! Mutta kaiken paras on tuo luoksepäästävyys, kun namia on nokan vieressä niin lähestyvään ihmiseen ei kerkeä edes vilkasemaan. Ajan kanssa kaikki. Huomasin myös tänään, että neiti osaa noutaakin! En heti edes tajunnut koko asiaa, heitin pallon, Jura toi, heitin uudestaan kunnes tajusin Juran tuodessa uudestaan palloa että "Ei hitto, se tuo sen takaisin!" Ja armotonta kehumista ja vetoleikkiä pallon kanssa ja uudestaan heittämään. Tuntuu äitiinsä tulevan kun sen pallon perässä on hieno juosta.

Hampaatkin alkaa vaihtumaan, kohta on toinen rokotus..mihin tämä aika kuluu? Kohta se on jo iso, kohta on joulu! Hiukan poikkesi aiheesta. Ainakin ylös on tulossa kulmurit ja kulmureiden taa ne pikkuhampaat, mitkä lie onkaan. Puruluita tulee haalittua kaupasta aina kun käy, pitää alkaa kattomaan jotain nystyräisiä kumilelujakin, jos vaikka pysyisi huonekalut rauhassa.

Turhaan tuli stressailtua pennun tuloa, on tuo aika helppo tapaus. <3

You can let go

Pentukuume on saanut kyytiä oikein olan takaa tässä parin viikon aikana - odottelen vielä että flunssakin päästäisi kokonaan irti!
Olen todennut tuon ällösöpön karvamarakatin erittäinkin ärsyttäväksi, toisinaan.. varsinkin aamuisin. Semmosta kivaa pientä härkkimistä ja nyppimistä joka puolelle, kaikkea pitää hiukan nyppiä, ei tieteenkään revitä rikki vaan ihan hiukan nypitään, sen verran että mamma sanoo siitä. Lakkaan kohta sanomasta, äää.. 
Koitin ettiä neliraajaisesti hermoraastimesta palautusoikeus -leimaa mutten vielä ainakaan löytänyt, etsinnät jatkuu. 

No ei se nyt oikeasti noin hirveä kakara ole! Paitsi aamutuimaan, pienessä nuhassa - itse siis. Arki helpottuu kummasti kun itse paranee ensin, riittää hiukan enemmän huumoria mukalan toilailuihinkin. 

Ja Larppa on edelleen sairaslomalla, ainakin kuukauden. Jalasta löytyi luutulehdus - pieni alue onneksi - antilooppia ja kipunappeja turpaan, sekä lepoa. Saas nähdä koska päästään takaisin treenikentille.

Hiukan käytiin irrottelemassa, saivat painaa tasaisella nurmella tai siis Lara sai, Jura saa muutenkin. Ei alkanut ontumaan jalkaa, lääkkeet siis puree pöpöön :)

Puppy panic

Hiljaista elämätä.. joten sen suuremmin kameraa turhaan kuluttamatta kirjoittelen sormeni rakoille.

Päivät kuluu pentuasioita panikoidessa.. life is what you make it.

Perusasiat ovat piece of cake niin sanotusti, kuten;

- Missä on pennun tila? peti, pissa-alusta, ruokailu, yksinolo alue ym.

- Mitä ruokaa, kuinka paljon, kuinka usein?

- Ulkoilu?

- Sosialistaminen, tapakasvatus?

ja lista jatkuu. Helppoja asioita ja valmiiksi ajatetu mutta sitten tulee nämä "mitä jos.." asiat;

- Mitä jos pentu ei "vieroitu" kunnolla emästään (ts. Larasta)

Ongelma tulee tuossa heti vastaan, Laran pinna katkeaa ja omasta elämästä tulee ankeaa kun pentu näkee emän emänään mutta emä ei näe pentua enään pentunaan vaan alkaa nopeasti kohdella sitä samalla tavoin kuin toisia koiria. Kauhuskenaarioita on tullut käytyä päässä läpi ja mahdollisia kikka kolmosia joilla omaa arkea voi helpottaa jos näitä "mitä jos.." asioita tulee vastaan. Välillä mietin kuitenkin asiat niin monen mutkan ja solmun taakse että lopulta oma konstivarasto sanoo "ERROR!" ja hikikarpalot kiipii otsalle pelkästä miettimisestä, että "mitä jos..".

Kuinka kenkkumainen ihmisen mieli voi olla, että edes viitsii ajatella asiaa niin pitkälle? Lopulta päädyn aina samaan, lohduttomaan, ärsyttävään tosiasiaan etten voi tehdä muuta, kuin mennä vain päivä kerrallaan kun pentu kipittää ovesta sisään.

Tähän väliin ilmoitettakoot, että pennut täyttävät 3 viikkoa sunnuntaina! Voi tätä odotuksen tuskaa!

Aivan, tuskaa. Ironista että odottaa jotakin niin kovasti mutta silti panikoi jo valmiiksi mahdollisia "ei niin mukavia hetkiä" joita se odotettava asia tuo tullessaan.

Satunnaista pään vaivaa tuottaa myös kämppä - tai oma saamattomuus sen suhteen. Kuin pommin jäljiltä. Voisi pahempikin olla, lattia sentään näkyy ja kulkemaan pääsee hyvin, eikä tarvitse potkia tavaroita pois tieltä. Mutta nyt kun on luppoaikaa niin ne pienetkin viat pistää silmään ja silti saamattomana ei viitsi siivota ts. siistiä tavaroita hyllyiltä ym. muuta pientä näpertämistä. Muutama viikkoa niin pääsee takaisin päivärytmiin kiinni (Larppa tulee! <3) ja kiinnostaa taas pitää kämppääkin siistimpänä - tai sitten ei, pikku viat ei vaan haittaa enään.

Jotain oon sentään saanut aikaiseksi, liityin nimittäin Porin Palveluskoirakerhon jäseneksi. Maanantaina meen kentälle kyselemään vähän tietoa kursseista ja vetäjistä. Pääsee käymään vähän muillakin kentillä treenaamassa uusien koirakkojen seurassa. Agiliitoa jatketaan Upk:n leirissä kun hallikausi alkaa. Sain myös pestattua veljen väsäämään viikonlopun aikana agilitysiivekkeet - esteet. Toivottavasti oisivat sunnuntaiksi valmiit, että pääsen niitä sitten maalailemaan!

Päätin ripotella nuo kissan kuvat tekstiin koska en muutakaan keksinyt vaikkei ne millään tavalla sisälly aiheeseen. Ketä häiritsi? xD

Cat on the table

Täällä aletaan jo pikkuhiljaa potemaan kunnon ikävää ja raskasta odotuksen tunnetta.

Koko koirattomuusaika on mennyt odotettua paremmin, mitä nyt olen hiukan hampaita kiristellyt tylsyyteeni mutta mutta :D Nyt alkaa olemaan jo kovat poltteet myös kissojenkin takia. Päivä päivältä kissojen riehuminen pahenee ja nykyään ne vetääkin jo sellaista rumbaa kämpässä että oksat pois! Menee hermot. Tässä on käynyt nyt klassisesti niin, että kun koira on poissa, kissat hyppii pöydille. murr.

Noh, koheltakoot niin kauan ku voivat - vaikka oma silmä nykii - olen aika varma, että kun koira astuu ovesta sisään niin kissat rauhoittuu mukavasti <3 

Eilen siivosin makuuhuoneen "pentukuntoon" - sanomalehtiä en vielä pistänyt xD - ja vaihdon Laran petiin uuden päälisen kun vanha alkoi olemaan entinen. 

Ostoslistakin on tehtynä, ei mitään erikoista, metallihäkin aion hankkia zooplussalta. 

Pyörin vielä hiukan kahden vaihella, että otanko tämän (P 89 x L 60 x K 66 cm) kokoisena vai (P 109 x L 69 x K 75 cm) kokoisena? Yleensä isompi parempi ja kymppi sinne tänne. Ruuankin aion samalla Laralle vaihtaa kun nyt vaan kotiin tulee, Bosch Junior Young & Activeen siirrytään jos ruoka vaan sopii, kokeilusäkkikin kuuluu ostoslistaan! :)

Ostoslista:

Metallihäkki - 69,90-,

Ruokasäkki - 49,90-,

Hoho, halpaa lystiä. 120-, hujahtaa jo noihin silleen hienosti yhtäkkiä :D 

Onneksi muuta ei tartte hankkia, kaikki muu tarpeellinen löytyy jo.

EDIT/

Meinasin kirjoittaa uuden postauksen, mutta nääh.. jatkan tähän aamuiseen :D

 Mmh.. kakkua. Viikkoja sitten syöty mutta mmh..

 Larpan tuunattu peti! Kiitos kasvistädin, joka lähetti meille uuden pedinpäälisen.

 Ultimate vetolelu!
Vai onko niinkään?.. Mietein jos nakkaan tuon pennuille kun ne on 5-6 viikkoisia niin kauankohan tuo kestää? ;)

 Öh.. On vähän kertynyt tota "kokoluokaltaan pennulle sopivaa" -tavaraa :D

Tuli hiukan katteltua myös tokokisoja tän vuoden loppupuolelta.

Mission: Skeittilauta

Teinpä sitten oikein pohjan, jolla saan helpommin havainnollistettua tämän kertaisen asiani. 

Lähdettiin viiden aikaan pihalle ja omissa suunnitelmissa oli suunnata puistoon, heitellä keppiä ja tuoda iloinen ja väsynyt koira kotiin.. no asiat ei ihan mennyt niin. 

Päästiin alueelle A, jossa skeittaajat käyvät ja Larppa riemastui - ei todellakaan - jäätiin palloilemaan alimman punaisen pisteen kohdille ja vaatimalla vaadein Laraa istumaan, menemään maahan ja istumaan taas. Tekeminen oli tosi kankeeta, koira olisi tietenkin halunnut vaan syöksyä toiseen suuntaan mahdollisimman kauas skeittareista. Väkisin pistin Laran tekemään jotain - pääosin kurrea, istumista, maahan menoa, seisomista, seuraamista ja lisää istumista mun vieressäni - kunnes skeittaripojat päättivät n. 15 min päästä lähteä tack så mycket vaan! Hittolainen. Lara alkoi sitten aika pian rauhottua, tärrääminen lakkasi ja hengittäminen tasaantui. Pyörittiin vähän aikaa alueella A, samaan natsitottis tyyliin - tee tai itket ja teet. Kyllä mä sitä kehuinkin ja aika hyvin teki kun alkoi paineet katoamaan. 

Kohdassa B oli palloilijoita, heitteli koripalloa. Oltiin menossa niiden ohi kunnes toiseksi ylimmäisen punasen pisteen kohilla huomasin, että Larppa otti siitäkin paineita - normisti koskaan ennen ei oo ottanut joten olisko alkupaineilla osaa asiaan. Ketjuisesta koripallokorista - pallon mennessä koriin - kuului suhteellisen samanlainen ääni kuin skeittilaudastakin, joten jäätiin siihen palloilemaan samaa settiä mitä ennenkin. Aika pian päästiin jatkamaan matkaa ylimmän pisteen kohdille kunnes skeittaripojat tulivat alueelta C, B alueen läpi - skeitaten tietenkin - autotien toiselta puolelta eli noin 3-4 metrin päästä. Siitä vasta itkupotkuraivari synty! Okei ilman tota potkuraivari osiota kylläkin. Larppa koitti sännätä karkuun, otin pannan ketjuosasta kiinni ja käskin "istu", perse meni maahan, löysäsin, kehuin, toistin käskyn painottavammin, Larppa tärrää ku haavan lehti ja päästää pari paniikkihuutoa mutta istuu paikallaan. Ilkeä tilanne ja joku kukkahattutäti kun sen olisi nähnyt niin varmaan olisi nostanut syytteen eläinrääkkäyksestä.

Siinä tönötettiin jonkin aikaa kunnes käännyttiin alue A:n suuntaan ja sama natsirulianssi käyntiin. Omat korvat kuumotti ja olin aika varma että pallottelijoilla oli vaikeuksia keskittyä omaan peliin samaan aikaan kun ihmettelivät, että miksi ton ämmän tarttee kiusata koiraa.

Tästä ei palauduttukaan ihan niin hyvin, kontaktia sentään tuli heti muutaman minuutin jälkeen mutta vaikka palloiltiin kahden ylimmän pisteen välillä - eli monien kymmenien metrien päässä - melkein puoli tuntia, ei kunnon merkkiä rauhoittumisesta tullut, pieni vapina päällä koko ajan.

Lopulta skeittaripojat lähtivät saat paikasta A paikkaan C eli sisälle, ite istuin jonkun betonikorokkeen päällä ja Larppa makas maassa. Kun läähätyskin oli loppunu niin lähettiin alueelle A. Taas saatiin palloilla ja "tottistella" kahden pisteen välillä ja lopuksi istuttiin - siis minä istuis koira makas - samaisella korokkeella jossa skeittarit skeittas. Hiukan yli kuusi Larppa näytti siltä, että sammahtaa kohta kyseiselle korokkeelle joten lähettiin siittä sitte kiertään kortteli, että pääsee edes tarpeilleen ja kotia. 

Eli alkuperäinen suunnitelma oli tuoda kotiin iloinen ja väsynyt koira - toinkin kotiin hyyvin uupuneen koiran, ei ollut ehkä niin iloinen mitä olisi ollut kepin heittelyn jälkeen mutta ruoka ja uni maittoi edelleen.

En tiedä oliko homma sen arvoista, tuliko mitään saavutettua, iskeekö sille sama paniikki seuraavallakin kerralla? Sen näkee sitten. 
Kun vaan löytäsin ite kaupoista skeittilaudan, järkevään hintaan, niin etenis tääkin paremmin.

Kysymyksien vastaukset!

Eli nyt on se päivä!

Eipä noita kysymyksiä tullu kuin kaksi, mutta annoinpa sitäkin kattavammat vastaukset :) Ainakin yritin.

Miksi juuri nahkacollie?
Miksei sekarotuinen tai pk collie?

Nahka täyttää kaikki kriteerini koiran suhteen yleisesti.

Sopivan aktiivinen itselleni ja kerrostaloon, muttei kuitenkaan hypi seinille jos pari viikkoa eletään "hiljaisesti". Tykkään harrastaa ja touhuta monimuotoisesti, nahka (ainakin Lara) on helppo motivoida tekemään mitä vain. Turkki on helppohoitoinen myös kurakeleillä. Tykkään, että koira on koiran kokoinen. Ulkonäkö on myös mieleeni. Siinä pääpiirteittäin.

Haaveilin myös jossain kohtaa erilaisista seropiyhdistelmistä nahkan & göötin rinnalla, mutta puolen vuoden tiheän palstojen seurannan jälkeen kyllästyin ja jätin koko asian haaveeksi, itselleni olisi kelvannut ainoastaan paimenseropi tarkoin yhdistelmin.

Pk. colliekin hyppäsi mielessä, mutta päädyin aina kysymään itseltäni: "Mitäs sitten kun tulee syksy ja kurakelit, onko se turkin hoito pakkopullana enään niin mukavaa?" No eihän se ole, tiedän sen ilman kokemustakin ja siihen jäi se pk collien harkinta. 

Rupesin tiiviimmiin seuraamaan gööttien ja nahkojen astutussuunnitelmia, tulipa sitä pari kertaa Laraa ja muita koiria ihailtua kennel Judy's Magician kotisivuilta ja haaveilu jatkui. Eräänä torstaina sitten satuin vilasemaan uusiksi edellä mainittuja kotisivuja ja jösses sentään! Näytin siskollekin ilmoituksen, jossa haettiin Larpalle sijoituskotia. Lauantaina mentiin käymään avon veljen luona kattomassa uutta tulokasta Turoa (lapukkapoika) ja ukot lähti peliä katsomaan, illalla könötin koneen ääressä ja ehkä itseäni kiusatakseni kävin uudestaan katsomassa ilmoitusta..siellä se vielä oli. Mielessä kävi, että ehkä koti on löytynyt ja sivuja ei vaan ole päivitetty?

Rullasin koko sukutaulun läpi (Laran siis) ja koitin hakea perustaustatietoa. Lopulta näytin ilmoituksen avolle ja vastaukseksi sain "Voidaan me kattoos käydä.." JES! Sunnuntaina heräsin 7:00 aikaan, kello löi 8:00 meinasin soittaa sitten ajattelin, että nyt on kuitenkin pyhä..Odotin pari tuntia, puhelimen kello näytti 10:01 ja painoin vihreää luuria. Siinä sitten lähettiin "kattomaan" Larpua.

Eli voisi sanoa että nahkaan päädyttiin osittain harkitusti ja osittain sattuman kautta. Mutta hetkeäkään en ole katunut! :)

Mikä on ollut ehdottomasti kaikkein ravisuttavin kokemus Laran kanssa?
- hyvässä tai pahassa ja miksi? -

En kyllä osaa sanoa, että mitkä ovat ravisuttavimpia kokemuksia ollut kun mielestäni tässä vajaan 10 kk:n aikana ei mitään erityisen ravisuttavaa ole kerinnyt hyvässä / pahassa tapahtua.

Mutta kun on vastattava, niin sanoisin että ravisuttavin tähän mennessä on ollut tää Laran lähiaikainen sairastelu. Kaulassa oleva patti johon syödään nyt toista antibiotti kuuria tuplana ja on onneksi paranemaan päin. Lääkäri diagnosoi patin alkuun suurentuneeksi/laajentuneeksi imusolmukkeeksi -> antibiotti päälle, patti pieneni enkä pahemmin asiaa kerinnyt murehtimaan..kunnes se ei lähtenytkään kokonaan. Sitten otettiin verikokeet, niissä ei mitään normaalista poikkeavaa ja olin joulun ajan hyvillä mielin.

Joulun jälkeen patti kuitenkin suureni. Suunnattiin lääkärille, otettiin ohutneulanäytteet -> uusi antibiottikuuri tuplana päälle (eri merkkinen lääke) ja odotettiin tuloksia. Lopulta tulokset tuli, peräti tällä viikolla ja sain huokasta helpotuksesta. Mitään tulehdusta vakavampaa (syöpää, kasvainta tms.) ei löytynyt.

Ja tähän lisäksi iski karu totuus jo heti kun kuuri aloitettiin, myös tämän kuun tokokisat jäisivät väliin.

Mutta näitä sattuu, moni joutuu kokemaan pahempaakin sairastelua.

Kun sen näin selittää, ei asia kuulosta pahalta, mutta ne päivät kun piti odotella tuloksia kokeista ja odotella että pureeko antibiotti vai ei, oli aikamoista kynsien pureskelua.

Nyt onneksi ollaan hyvää vauhtia paranemaan päin :)



Varisparvi.net|Koirat

HurttaTeam

Tietopostaus

Asandzan Clara  "Lara"

Kaikki olennaiset tiedot löytyvätkin Laran sivulta, mitat, tulokset, suku, rotu ym.

Taustasta en osaa mitään romaania kertoa, koska Lara tuli meille 27.3.2011 sijoitukseen ollessaan 2 -vuotias.

Yllättävän hienosti "maalaistollo" sopeutui tänne kaupungin keskelle betonikoppiin, eli sopeutuvaisuutta kerrakseen. Lara tosiaan oli kaksi ensimmäistä vuotta elämästään asunut minun ymmärrykseni mukaan maalaismaisemissa. Näyttelyissa Larpua oli kierrätetty jopa SERTin arvoisesti, perustottelevaisuus hanskassa, tokoliikkeitäkin Lara varmasti osasi koska tokoa sen kanssa oli ennenkin treenattu, mutta itselläni kun ei hajua ollut liikkeiden käskyistä niin katsoin helpommaksi opettaa ne alusta omalla tavallani.

Lara on pidättyväinen vieraita kohtaan varsinkin vieraassa ympäristössä. Kotona tuntematonkin saa sydämmellisen vastaanoton, mutta vain kotona. Voitte siis kuvitella millainen ensimmäinen kuukausi oli. Eipä neiti paljoa välittänyt tulla rapsuteltavaksi, lenkit sujui ongelmitta mutta leikkiminen.. Vetoleikit olivat jotain missä tultiin vaan mukana muodon vuoksi, keppiä ei noudettu, pallo haettiin muttei tuotu perille asti. Mietittytti, että osasiko se edes noutaa? 

Jossain kohtaa kuitenkin sen kuukauden sisällä neiti alkoi tulla ulos lampaan kuorestaan ja näyttää todellista minäänsä. Ei, ongelmia ei ole ollut itsepäisyyden, tottelemattomuuden tms. suhteen vaan leikkeihin tuli vire. Treenaminen ei ollut enään koiran sytyttelyä, eikä patukka ollut enää nahkalätyskä mistä otetaan kiinni ja irrotetaan. 

Niin kornilta kuin se kuulostaakin, niin Lara osoittautui koiraksi josta olin haaveillut. Kolmen kuukauden yhteiselon jälkeen mentiin luonnetestiin, tuomarin epäilyistä huolimatta testi meni hienosti eikä lyhyt yhteiselo näkynyt tuloksissa.

Luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä..

Rauhallinen, mutta tarvittaessa 23 kiloinen duracell -pupu. Lara jaksaa ja tykkää mennä ja tehdä, muttei silti hypi seinille jos viikko on hiljaisempaa. Työmotivaatio kohdallaan, aina voi treenata, jopa sateella vaikkei se sateesta tykkääkään. Keskittyminen, Lara ei ole eikä koita olla joka paikan höylä josta itse olen todella tyytyväinen. Oppivainen, tähän kyllä vaikuttaa koulutustyyli ja -menetelmätkin, mutta jos itselläni on motivaatiota opettaa niin Laralle on helppo opettaa uudet asiat. Lara on myös kärsivällinen ja kestää toistoja. Lara on myös helppo motivoida työhön lähes millä tahansa ja milloin tahansa.

Ahneus on valttia, minkä saa hyvin yhdistettyä Laran kohdalla kärsivällisyyteen.

Susku ja Larppa riekkuu.

Toisten koirien seurassa (varsinkin vieraiden) Larpu on varautunut eikä välttämättä lämpeä heti / lainkaan leikkimään uuden tuttavuuden kanssa. Nartuilta se ei siedä alistamisyrityksiä "se ei koita sitä itse niin ei muidenkaan tarvitse" -tyylillä. Yli-innokkaat, peräpään läheisyydessä kohnottavat urokset saavat aika pian näytteen pepsodent -hymystä, jollei auta niin painotetaan asiaa äänellä. Yleisesti Lara tulee kaikkien kanssa toimeen haastamatta riitaa, varsinkin jos toinen koira on vähääkään saman tyyppinen kuin Lara itse..eli: Arvostaa toisen omaa tilaa eli ei koita rynniä heti iholle -> tutustuu "neutraalisti". Riehujia pitää komentaa, sitten vasta voi harkita mahdollisia juoksuleikkejä.

Kutakuinkin yksinkertaisesti Lara on aika laumasidonnainen ja hitaasti lämpiävä, ei kaikkien kaveri heti kättelyssä..paitsi kotona :)

Kuten kuvista näkyy, niin sisällä Lara röhnöttää nojatuolissa, pedillään, tai jossain päin kämppää lattialla ja välillä syö luuta.. yksin ollessaan se lämmittää uskollisesti sänkyä! ;D

Tietenkin on myös hetkiä jolloin käy niinkin ikävästi, että tulee tylsää, niin neiti kipittää hakemaan lelun (jos lelun on piilossa niin vaihteeksi tuodaan pedistä pikkutyyny) siinä toivossa, että jos joku heittäisi tai repisi sitä neidin kanssa.

Jos jäi kysyttävää niin kommentilla saa heittää! :) 

Ruokaa

Ohjatun noudon harjoittelu, here we come! ..kunnes saahaan kapulat.

Ei väsytä ei tippaakaan. Päätin ajankuluksi keittää muutama kananmunaa valmiiksi. No päädyinkin sitten keittelemään munien jälkeen vähän riisiä ja pakastevihanneksia mm. herneitä, maissia, porkkanoita. 

Keittelyn jälkeen löysin itseni muusaamasta Laralle "aamupuuroa" ! Harmi, että jauhis on loppu.. se olis sopinu hyvin tuon mössön kanssa..  

DING DING! *takaisin kelaus* wiu wiu.. Mietinkö mä oikeasti mikä ruoka sopii minkäkin ruuan kanssa yhteen kun teen koiralle ruokaa!?  Tästä vois nopeasti saada sellasen kuvan, että tiedän minkä makuista ruokaa Larppa syö.. x)

Joka tapauksessa.. heitin kylkeen pakastimesta kinkun rääppeen, jonka isoveli toi ennen joulua Laralle. On se näköjään komiaa olla perheessä ainoa koira! :)

"Aamupuuro" sisältää siis ;

- riisiä

- maissia

- herneitä

- porkkanaa

- kananmunaa

ja kaikki keitettynä.

Aamusti taidan hiukan pehmittää kuivalihaa ja heittää joukkoon ruokaöljyn lisäksi. 

Sitten puuron kyytipojaksi kinkun jämät närittäväksi! :)



Seuraava fiilistelyn aihe! Ulkona on lunta! Ei paljoa, mutta valkoista silti! Jospa se talvi nyt tulis :)

Cesar Millan Suomeen!

Oi voi mitä kuulinkaan.. Cesar Millan tulee 29.5.2012 Suomeen Hartwall Areenalle Helsinkiin pitämään seminaarin! Enpä oo seminaareissa pahemmin rampannu mutta toi on semmonen, että sinne haluan!

Heti selvitykseksi, jos haluan seminaariin katsomaan EI tarkoita että;

• olen mikään überfani
• puollan kaikkia hänen käyttämiä metodejaan
• edes käyttäisin/koittaisin matkia hänen metodejaan

Mutta, tämä "energia" jota Cesar Millan aina korostaa siitä olen samoilla linjoilla, vaikka itse sopivammin kuvaisin tätä "energiaa" mielialaksi/tunnetilaksi. Omistajan mieliala vaikuttaa koiraan. Jotkut yksilöt reagoivat omistajan mielialan muutoksiin herkemmin kuin toiset. Itse olen ainakin huomannut, että oma mielialani/tunnetilani vaikuttaa Laraan.

Eipä siitä sitten sen enempää..

Tulipa muuten otettua 1,5 tunnin päikkärit. Sää oli ihan suotuisa kun mentiin Larpun kanssa pehkuihin keräämään energiaa mutta mitä tapahtui sinä aikana!? Vettä taivaan täydeltä.. Sade oli onneks kerinny loppumaan kun lähettiin pihalle. Kävin kaupassa samalla ja heiteltiin..no mitäpä muuta kuin frisbeetä. ;) Nyt odotellaan uutta nahkasohvaa saapuvaksi <3 Vaikkakin saattaa olla etten pysty sitä yksin kokoamaan :/ Pitää siis soittaa vahvistuksia.

Kuvia sohvasta tulee myöhemmin, kun se on täällä, koottuna ja somistettuna!