Laiskuri!

Meillä ollaan vaan löhöilty persiit homeessa, mitään ei olla tehty! Oikeesti. Heti kun lumet suli meikäläinen vaipui horrokseen, ei vaan innosta treenata koirien kanssa - saati muutenkaan tehdä juuri mitään muuta kuin lällyttää ja käydä pihalla. Tänään sain sentään innostuspiikin niin, että aloin katselemaan tokokisoja - joo hyvä mennä kisoihin kun ei treenaa edes, hehheh - ja jos vaan paikka saadaan niin tarkoitus olisi mennä taas Laran kanssa kokeilemaan voittajaluokkaan. 

Juralle ja Nyymille on katteltu näyttelyitä tälle vuodelle, aika sitten näyttää mihin päästään osallistumaan muiden menojen puolesta. 

Olen tässä viikon ajan arvioinut Nyymiä - pohtinut ja vertaillut sen ja Juran eroavaisuuksia tuossa iässä tosi paljon kunnei olla oikeen mitään kummempia puuhailtu. Eroja löytyy aika paljonkin, en sano että ne olisi huonoja eroavaisuuksia vaan ne ovat asioita joiden takia pitää miettiä miten vien pentua eteenpäin? Mitä asioita pitää hoitaa toisin? Mitä aletaan vahvistamaan? Vaikka Nyymi vaikuttaa ärhäkältä pikku tärrältä, joka käyttää mielellään ääntään ja komentaa niin ei siltä juuri dominanssia löydy ihmisiä kohtaan toisin sanottuna se ei kyseenalaista - ainakaan vielä. Kissan jahtaamisesta kielsin KERRAN ja vastaus oli samantien "Okei, mä meen tekee jotain muuta". Jura totesi pentuna "Hah, watch me!" Nyymiä ei juuri vieraat ihmiset kiinnosta, kyllä se iloisesti menee katsomaan mutta se ei koe ns. "pakonomaista" tarvetta rakastaa kaikkia, niinkuin Jura. Yleensäkin komennuksiin Nyymi reagoi aika herkästi - lopettaa kun komennetaan, helppoa sinänsä eli ehkä hiukan ohjaajapehmeyttä - en mene vielä vannomaan mutta siltä vaikuttaisi. Moni tekisi tuosta ongelman mutten itse kykene näkemään sitä ongelmana kunhan sitä osaa työstää ja käyttää hyödyksi. Leluista Nyymi ei vielä taistele yhtä paljon - suurella voimalla - kuin Jura samanikäisenä, mutta Nyymillä ei myöskään ole samantapaista keppifetissiä kuin Juralla. Mielenkiinnolla odotan millainen Nyymistä kasvaa juurikin sen takia, koska se on  niin erilainen jo nyt kuin Jura oli pentuna.

PS. meillä hypitään sohville ihan tosta noin vaan ja säädellään patterien lämpötiloja.

Uutta ja jännää

Koitan tiivistää muutaman päivän puuhailut nyt niin ettei tule mitään romaania.

Perjantaina, niinkuin puhetta oli, Nyymi pääsi hallille tutustumaan Juran opastuksella. Lara jäi kotiin löhöämään pyörälenkin ansiosta. Tosi reippaana Nyymi keskittyi meikäläisen tai ruuan seuraamiseen eikä juuri kiinnittänyt huomiota/ottanut häiriötä ympäristöstä. Lelut ei hallilla kiinnostanut kun tiedossa oli että ruokaakin on tarjolla - ihan kuten Jurallakin pienempänä. Jura esitteli taitojaan samalla kun Nyymi tönötti kiltisti kevythäkissä odottamassa, pari kertaa kuului piip muuten oli ihan hiljaa - saattaa olla silti, että ajan saatossa Nyymistäkin alkaa protestihuutoa kuulumaan.

Juran jäävät liikkeet alkavat parsiutumaan pikkuhiljaa varmemmin kasaan ja paikkamakuukin alkaa näyttää lupaavalta. Työstön alla on tunnari, helppo liike, kunhan saan sen vain hoksaamaan mitä ajan takaa. 

Lauantaina oli löhöpäivä, luukuunottamatta aamua jolloin pentu hoksasi mahtuvansa erittäinkin sopivasti yläkertaan vievien rappusten portin alta, ei ollut kivaa. Porttiin lisäeste, nyttei pentu pääse.

Sunnuntaina oli todella raskaspäivä, meillä oli pieniä ihmisiä vieraina. Nyymi kummasteli ja hiukan arastelikin riekkuvia lapsia, mutta aika nopeasti totesi ne täysin vaarattomiksi ja päätyi nukkumaan viereen samalla kun telkkua katsoivat. Nyymissä ilmeni myös feministin vikaa kun lapset alkoivat leikkimään Juran kanssa - poikaa komennettiin, tyttöä ei. 

Maanantaina oli mukavat -11 astetta pakkasta joten räpelsin nopeasti Nyymille fleecepompan (kuvassa), nyttei tule kylmä! Hiukan jälkeenpäin tein paremman version, paksumman ja helpomman pukea. Haettiin myös uutta ruokaa muksulle, koska nykyinen ei tunnu ihan olevan passeli. Samalla käytiin miehen äidin luona esittelemässä uusi perheenjäsen. Vierailulla Nyymi tapasi myös Vilin (kääpiösnautseri) ja kummasteli hirveästi sen partaa, kauheasti muksu ei jaksanut kämppää tutkia kun alkoi väsyttää. Hienosti osasi hakea nukkumapaikan ilman suurempia ravaamisia, hupparini päältä. Kotiin kun päästiin niin taas nukutti aika makoisasta.

Juran ja Laran kanssa olen pari kertaa jo testannut pihan ohi kulkevan tien kelkkailun merkeissä. Parisataa metriä edestakaisin ja palkka, vauhti pysyy hyvin eikä Lara koita tehdä omia käännöksiään jokaisen pihatien kohdalla. Ehkä ensi vuoden puolella, kun lumi on pysyvämpää päästään tekemään pieni lenkkikin.

Sisko sen olla pitää

Hirmu hienosti on pentu kotiutunut ja näiden 4 päivän aikana olen tehnyt arvioni - se on riiviö. Saatan tulevaisuudessa repiä päästäni karvan jos toisenkin, muutamat housutkin saattavat revetä ajan saatossa. Kaikki on kivaa ja uutta. Reipas pentu hyvällä ruokahalulla, eli ahne kuin mikä. Isot koirat siirsin toisen yön jälkeen alakertaan nukkumaan itsekkäistä syistä, Nyymi huutaa kuin palosireeni jos nukkumaan meno ajoitetaan siten ettei häntä väsytä. Vaikka Nyymi nukkuukin yksin makuuhuoneessa portin takana niin jo pelkästään se, että isot koirat nukkuvat olohuoneessa hiljentää sen nopeammin - nuokin nukkuu niin kaipa minäkin - tyyliin. Larasta on heti muodostunut Nyymin idoli, se Jumalaa korkeampi henkilö ja sinne minne Lara pistää makuulle Nyymi menee perässä. Juran kanssa riehutaan ja tapellaan leluista, välillä koitetaan mennä viereen nukkumaankin mutta Jura kokee sen yksityisyyden häpäisyksi joka kerta ja siirtyy pois.

Eilen käytiin Juran kanssa luustokuvilla ja Ventelän mielestä lonkat ja kyynärät näyttivät moitteettomilta, luukuunottamatta matalia lonkkamaljoja, joten saa nähdä mitä mieltä Kennelliitto on asiasta, A B linjaa siis odotellaan ja kyynäristä puhdasta nollaa. Sormet ristissä. Tänään Nyymi pääsee tutustumaan hallille, joten saattaa olla että illalla pieni pentu on hyvinkin ryytynyt. 22. päivä aloitetaan pentukurssi, saa nähdä oppiiko ahnelahna mitään kurssin aikana!  Laran päivät kuluu kakaroita paimentaessa, mitään kokeita ei juuri nyt ole katsottuna.

Ei raukka rakkautta tunnista

Mistäs sitä aloittaisi?

Juran pillerikuurit on naposteltu loppuun ja toivottavasti jatkossa naposteltavat pillerit ovat vain matolääkkeitä. 

Jalan leikkauksesta on yli kuusi viikkoa, jalka toimii mainiosti eikä Jura ole sitä ontunut tai varonut. Satunnaisesti sydän hypähtää kun huomaan sen seisahtuvan ja pitävän jalkaa ylhäällä mutta sehän tekee niin jokaisen jalan kanssa - leikkii seisojaa mutta välillä on jompi kumpi takajaloistakin ylhäällä. Kinner on edelleen selvästi isompi / paksumpi kuin terveen jalan kinner ja nyt tosiaan kun kuusi viikkoa on kulunut, pitäisi alkaa varaamaan kontrolliaikaa tampereelle. 

Pari viikkoa sitten Jura venytteli leikattua jalkaa aika ahkerasti mutta ilmeisesti nyt kun pääsee enemmän liikkumaan niin venyttelyn tarve on jäänyt. Hiivastakin ollaan päästy eroon, joten eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.

Käytiin muuten lauantaina vilkaisemassa Kakkiksia! Eli ihan kamalanhirveänsuperin söpöjä kakkakoneita, minkäs teet :} Pennusta joka meille tulee, ei oltu ihan satavarmoja vielä mutta eiköhän se sitten ajan kanssa selviä.

Vierailun jälkeen meikäläinen laittoi kunnolla hulinaksi alakerran maakuhuoneessa, jota olin suunnitellut vierashuoneeksi mutttaaa jotenkin kävi niin, että nyt se muistuttaa enemmänki elukoiden huonetta! >:D 

Huone on myös ns. pentuturvallinen jo valmiiksi kun tarkemmin ajatellaan, koska sieltä löytyy vain yksi johto - jalkalamppu, joka on helppo siirtää pois. Juu, on siellä vielä roipetta mm. kokoamaton vaatekomero (ei tule edes käyttöön), rikkinäinen tulostin ja talja, joka ei todellakaan jää lattialle pennun astuessa taloon! :D

Loppuvuodelle on vähän kasaantunut toimintaa, vaikka vahvasti ajattelin että lomaillaan vaan. Yksiin tokokisoihin aion Laran vielä ilmoittaa vaikkakin kisoja tuntuu olevan kovin huonosti, joka ei juuri ihmetytä - tottakai ihmiset haluaa lomailla joulun alla myös koirien suhteen - ja osa ottaa loppukiriä, joten ne vähäisetkin kokeet tuntuvat täyttyvän hätäseen. Mutta enköhän mä silti johonkin kokeeseen saa meidät tänä vuonna vielä ilmoitettua. Juralla on edessä luustokuvaus joulukuussa ja viikottaiset treenit - se siitä "lomasta" :D

Jalkapäivitystä ja putiputi

Juran jalka näyttää jo aikas hyvältä! Kakara saa hihnassa hepulikiekura-kohtauksiaan aikalailla, kun pitäis vaan päästä juoksemaan jo! Pari viikkoa joutuu kyllä vielä odottamaan - voi tätä tuskaa. Aion kuvata ekan kerran kun päästän sen vapaaksi, saa nähdä saanko sitä enään kiinni edes! :D Larppakin on alkanut lähtemään Juran painiyrityksiin mukaan sisällä, joten kai sekin jo jotain kertoo että jalka on parempaan päin eikä vaan näytä siltä. Ehkä mä voin kohta huokasta helpotuksesta ja alkaa treenaamaan kuraturvan kanssa.

Laran treenit jäi tänään välistä, olin töissä niin pitkään eikä ollut autoa käytössä ja sunnuntaina on koe, eli kivasti missattiin kenraaliharkat! Paniikki iskee. Nyt oon kerinnyt jo paperille käymään läpi vahvuudet ja heikkoudet + mikä voi mennä vikaan? Eli kaikki. Huominen vielä aikaa kasata itseään! :D

Kai tämänkin voi tässä samointein julkistaa, että varasin meille uuden tulokkaankin (kuulostipa materiaaliselta) ja kuvia tulee heti kun päästään katsomaan tätä natiaisenalkua :} Jännään jo päässäni mitä mieltä Jura ja Lara on uudesta tulokkaasta (Minette saa varmaan sydänkohtauksen) vaikka luovutukseen on 1½ kuukautta vielä aikaa. Oon myös kuumeisesti miettinyt nimeä tulokkaalle - onhan mulla nimi jo mutta jos keksisi paremman? - ja harrastusta; toko tulee automaattisesti "harrastuslistalle" mutta se päälaji? Agility on vahvana ehdokkaana kuin myös haku. Valintojen maailma ja aina päädyn samaan vastaukseen - aika näyttää, putelon vahvuuksien mukaan.

Lara on myrtsinä taustalla - niinkuin sitä ei ikinä rakastettaisi.

Treeni kuulumisia!

Keskiviikkona;

ensimmäinen arkitottisryhmä -kerta, mulle! Jeejee! 
Eli keskiviikkoisin vedän arkitottista Karon kanssa ja ensimmäinen kerta meni omasta mielestä aika hienosti. Kurssilaiset vaikutti mukavilta ja varmasti ovatkin. Hallilla vaan oli pirun kylmä, pitää varmaan hankkia jotkut pilkkihaalarit sinne! Seuraavaa kertaa odotellessa :}

Torstaina;

noh.. Agiliito ei mennyt ihan putkeen..tai meni, liiankin useasti sanoisinko. Itse en oikeen ollut kartalla mitä tehdään ja vetäjän pieni porkkana kohta kentällä osoittautui jostain kumman syystä mulle ihan ylitsepääsemättömäksi. Huomattiin siinä myös, että mun tarttee alkaa treenaamaan myös vastakkaisella kädellä ohjaamista (jos koira on vasemmalla niin ohjaan oikeella npp.) Mutta oli silti kiva nähdä, paljonko koira korjaa mun virheitäni <3

Näytettiin me sentään joissain kohtia siltä, että osattais jotain - niin tai siis, että ohjaajakin osaa.

Perjantaina;

tottistaa, 2 tuntiaa <3 Jurakin oli mukana. Parina kertana se on jäänyt kotiin, mutta nyt otin mukaan kun omalla autolla mentiin. Lara teki töitä hienosti ja tarkasti alussa, perus kelluntaa, seuruuta, käännöksiä ym. Sitten otin Juran kanssa pieni liikkeitä, istu, maahan, sivu ja luoksepäästävyyden, josta on pakko sanoa että hienosti likka pysyy persiillään. Ei juurikaan vieras hlö kiinnosta kun mammalla on ruokaa :D Sen jälkeen oli Juran aika mennä koppaan ja Lara kentälle. 
Siinä se sitten meni, hirveetä yliyrittämistä kokoajan, perusasento ihan hakusessa (liian edessä) Seuraaminen oli hyvää ja varsinkin sen kontakti! Mutta ne pysähtymiset -.-' No mitäs siinä teet? Muuta kun toteat koiralle oho ja yritetään uudestaan. Lopulta sitten saatiin pari kunnon perusasentoa pienellä auttamisella, johon oli sitte hyvä lopettaa. Pistin Larankin koppaan ja mietein, että ehkä on parempi pitää tauko molempien kanssa, kattelkoot kopasta ku muut tekee.

Aikani siinä sitte kattelin muiden tekemistä, kunnes tulikin jo toinen ryhmä ja paikkamakuu. Siihen! Luoksepäästävyydessä Laran kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia vaikkei sitä niin järin kiinnosta kun tuomari tulee lääppimään, paikallaan se silti pysyy. 
Tällä kertaa tein jotain mitä en ollut pitkään tehnyt, käskin Laran maahan ja palkkasin, kävelin pois, käännyin ja perke*e! Tämä nuuskuttaa etutassujen välistä lattiaa ja nousee istumaan. Täysin luonnostaan jo tuli "oho" -karjaisu muodossa, muutama askelta lähemmäs ja "maate". Larppa vetää maihin, kehun sitä, odotan hetken ja menen vapauttamaan hillitysti. Sitten liike alusta, sivulle, maahan (tässä kohtaa jätin palkan pois) ja kävelin pois. Siinä se sitten tönötti pari minuuttia, vähän päälle ja sen jälkeen bileet pystyyn! Lopuksi otettiin hyppyä ja treenattiin torstain agilityn ongelma kohtaa. Kyhäsin esteet suurinpiirtein samaan muotoon (siis nämä kaksi hyppyestettä) ja rullattiin sitä eri tyyleillä. 
Lopputunti menikin Juran kanssa pyöriessä kentällä ja on pakko olla tyytyväinen tuohon, hienosti jaksaa mennä ja keskittyä muhun! :}  

Väsynyttä porukkaa

Rohkea mukelo, jota minä muka koitan sosialistaa.

Koirapuistossa käyty taas. Tänään siellä ei juuri leikkikavereita ollut mutta eipä tuo Juraa tuntunut haittaavan, se sitten meni ja nuuski omiansa, jahtasi lehtiä ja sai hepuleita. Lara tapansa mukaan pissasi tonne ja tänne ja takasin kököttämään metrin päähän minusta. Seurapiirisankari.

Tosiaan puistoseurana oli vanha herra ja omiaan touhuava tod.näk. karjalankarhukoiramix, joten Jura keksi omaa kivaa. Aika itsenäinen kakara loppujen lopuksi, aika näyttää onko se ollenkaan hyvä piirre. Itelle on tullut jo tavaksi kanniskella nameja mukana lenkeillä, että saa palkattua aina tilaisuuden tullen, aika kuluu toimivaa luoksetuloa rakentaessa siis. Ja yleensäkin tietenkin siinä ettei kakara lähde huitelemaan kauas. 

Jotenkin pienessä pumpulimaailmassani kuvittelin, että tälläinen "aikakausi" tulisi vasta PAALJON myöhemmin, siis joskus siinä kun pentu on 5-6 kuukauden hujakoilla, ei jo 12vkon iässä. Jura on siis nyt hiukan vajaa 15vkoa mutta on jo 11-12vkon iästä aika reippaasti uskaltanut ottaa etäisyyttä vapaana ollessa muhun sekä Laraan. Liikkuessa seuraa hienosti mukana, ei paljoa säädä omiaan, keskittyy mihin mennään, mutta paikalla ollessa saattaa lähteä yllättävänkin kauas kikkailemaan. Tästä syystä siis kiikutan nameja mukanani, minne ikinä menenkin koirien kanssa.

Hiirestä ketunhäntään ja niin päin pois tai tänne.. 

Sain aikaiseksi ilmoitettua Laran tokokokeeseen, - kerrankin koe johon voi ilmoittautua näinkin aikaisin! - joka on 6.12. Tuttu halli, lisää paikkistreeniä ja kun se nyt tällä kertaa luonaisi niin oikeasti, se kelpaisi mulle. Vaikka muut liikkeet koira vetäisi häränpyllyä - kunhan ei tahallaan ala perseillä - niin ei haittaa läheskään niin paljoa kuin se, että paikkis epäonnistuis taas. 

Hyvältähän se on jo jonkin aikaa näyttänyt, mutta se on koira, koskaan ei tiedä. Tämän vuoden puolella on tulossa pari muutakin koetta, ainakin toiseen koitetaan - jos päästään ko. halliin treenaamaan paikkista. Hallissa siis tekonurmi, koe on loppusyksyllä/talvella niin on se hyvä hiukan varmistella eri pohjia.

Jurankin kanssa on treenailtu, vähän jotain sinne päin..kai. No on on. Välillä vaan itestä tuntuu, että ei oo kun ei pennun kanssa pysty treenaamaan niinkuin aikuisen koiran kanssa. Pari maahanmeno toistoa pennulle vastaa lähes samaa kuin aikuiselle 10min. tottista. Tai jotain sinnepäin suunnilleen. No osaa se istua, ohjatusti mennä maahan (kädenkin voi nostaa ylös, jess!), sivullekin tullaan hienosti ohjauksella! Mutta kaiken paras on tuo luoksepäästävyys, kun namia on nokan vieressä niin lähestyvään ihmiseen ei kerkeä edes vilkasemaan. Ajan kanssa kaikki. Huomasin myös tänään, että neiti osaa noutaakin! En heti edes tajunnut koko asiaa, heitin pallon, Jura toi, heitin uudestaan kunnes tajusin Juran tuodessa uudestaan palloa että "Ei hitto, se tuo sen takaisin!" Ja armotonta kehumista ja vetoleikkiä pallon kanssa ja uudestaan heittämään. Tuntuu äitiinsä tulevan kun sen pallon perässä on hieno juosta.

Hampaatkin alkaa vaihtumaan, kohta on toinen rokotus..mihin tämä aika kuluu? Kohta se on jo iso, kohta on joulu! Hiukan poikkesi aiheesta. Ainakin ylös on tulossa kulmurit ja kulmureiden taa ne pikkuhampaat, mitkä lie onkaan. Puruluita tulee haalittua kaupasta aina kun käy, pitää alkaa kattomaan jotain nystyräisiä kumilelujakin, jos vaikka pysyisi huonekalut rauhassa.

Turhaan tuli stressailtua pennun tuloa, on tuo aika helppo tapaus. <3

Hallitreenikausi avattu!

Eli perjantaina oli ekat hallitreenit (toko) ja 2h siinä vierähti nopiaan. Reippaasti Jura jaksoi olla kiukuttelematta - mitä nyt kopassa piti hiukan huutaa.

On tullut puhuttua puuta heinää, hienosti Larppa seuraa! Ja jostain ihmeestä se on itse kasannut jäävien istumisenkin, ei vetänyt enään maihin! :o Tuli taas semmonen olo, että miksi treenataan kun koira tuntuu kasaavan liikkeet kuntoon ihan itse :D Heh heh, ei vaan, kyllä se toheloitteekin. Siinä missä jäävä istuminen onnistui niin merkki on hiukan tippunut tuolta takaraivosta mutta sitä on aikaa reenata.

Hovikuvaaja oli mukana, kuvia tuli ja videopätkiäkin saatiin! Ihan alkuun tän meitin hurjan tokokoiran leikkimistä, heti kun halliin päästiin.

Ja liikkeitä. Noutoa, lyhyttä seuraamista ja ah ihana paikkamakuu jossa ohjaajalla on HIUKAN tylsää xD Mutta koira pysyy <3

Liikkeestä seis treeninä, ei koko liikettä.

Nouto, meidän thö idioottivarma liike.
Palautus jostain kumman syystä jäi hiukan kauas.

Paikkamakuu WARNING! video on suhteellisen pitkä (7min?) koska siinä on kuvattu koko paikkis, luoksepäästävyys ja alkuodotteluhässäkkä mukaan lukien mikä kokeissakin on.

Enjoy!;)

How to be a puppy

1. Be cute when you are at the wrong place, especially when you know it.

2. Be cute when you want to eat something good.

3. Be cute when you wanna do something small non allowed things.

4. Be cute when you just wanna goof around.

5. Be cute when you're being cute, just in case.

If you succeed on those five steps you're pro being a puppy! .. and cute.

We are free

Larpan jalka on paranemaan päin hyvää vauhtia! Ei onnu, pientä kosketusarkuutta löytyy, mutta erittäin paikallastista eli kyllä se tästä. Tasaisessa maastossa uskallan juoksuttaa vaikkakin Lara hiukan ottaa omia oikeuksia ja spurttailee millon missäkin. Ymmärtäähän tuon kun virtaa piisaa. Vähän on mammakoira muuttunut pentujen jälkeen; reagoi herkemmin omiin äänenpainoihin, selvästi avoimempi vieraita kohtaan - ennen ei pahemmin välittänyt ja vahtii enemmän - ilmoittaa epäilyttävän näköisistä hiippareista (niitähän täällä riittää).

Suunnittelin kovasti tokokisoja loppuvuodelle, mutta seuraaminen näyttää ikävästi siltä ettei olla menossa. Koko koira on niin täpinöissään leuka väpättäen ettei se pysy ollenkaan oikeassa kohtaa pitkää matkaa :| Hallissa pääsee sitte korjaamaan asiaa. Porin palveluskoirien BH-kurssista ei sitte tullut mitään, kerran käytiin kentällä ja silloinkaan ei ollut vetäjä paikalla, pitää varmaan hiukan kysellä että mitenkäs sen kurssimaksun laita kun on kerta maksettu muttei olla kertakaan kurssille päästy. Maastojen alkuakin olen odotellut muttei ainakaan vielä mitään ilmoa ole tullut.

Ja syksy... yhyy vettä sataa ja ketuttaa.

Jurakin on päässyt tutustumaan UPK:n kentälle pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla likka koitti suoraan A-esteelle kiivetä - tietenkin siihen jyrkempään. Seuraavana vuorossa oli puomi jota pitkin se kiipeäminen onnistuikin, mutta koska kyseinen este ei kovin leveä ole niin pieni mukelo meinas tulla pariin otteeseen ryminällä alas. Ihan kiitettävä tasapaino ikäisekseen. Eilen käytiin kentällä niin, että näki toisiakin - oli ne karvaset versiot pelottavia niin kauan kunnes huomasi että hihnan toisessa päässä on ruokaa, sen jälkeen kaikki muu sumeni, oli vaan Jura ja liikkuva ruoka-automaatti(minä) :D 

Sisäsiisteyden salatkin on alettu hyvin sisäistää, parit pissat tulee sisälle vuorokaudessa - riippuu ihan siitä paljon itseä laiskottaa totta kai - muuten kaikki tarpeet tehdään hieenosti pihalle. Kissanhiekkalaatikot on ihan super hienoja - NOT, kun silmä välttää niin sinnehän se aina menee ja tänä aamuna löysin kakaran pesukoneen päältä syömästä kissanruokaa..murr. Ei mun pieneen päähän mahdu vieläkään miten se on ittensä sinne taikonut ja ehkä en halua tietääkään.

No tommonen se toinen korva on. Teippejä on kokeiltu, ei tunnu häiritsevän - jess. On se aika koipeliini jo :} parin viikon päästä on rokotus, saas nähdä mitä neiti meinaa lekurille menosta vai meinaako mitään.

Vesisateen vihaaja Jurastakin tulee tai on tullut jo. Jarrut menee päälle jo alaovella, ei millään menis ulos - sekään - sateella. Näytän varmaan tosi fiksulta vetäessäni kahta koiraa perässä vesikeleillä :D

You can let go

Pentukuume on saanut kyytiä oikein olan takaa tässä parin viikon aikana - odottelen vielä että flunssakin päästäisi kokonaan irti!
Olen todennut tuon ällösöpön karvamarakatin erittäinkin ärsyttäväksi, toisinaan.. varsinkin aamuisin. Semmosta kivaa pientä härkkimistä ja nyppimistä joka puolelle, kaikkea pitää hiukan nyppiä, ei tieteenkään revitä rikki vaan ihan hiukan nypitään, sen verran että mamma sanoo siitä. Lakkaan kohta sanomasta, äää.. 
Koitin ettiä neliraajaisesti hermoraastimesta palautusoikeus -leimaa mutten vielä ainakaan löytänyt, etsinnät jatkuu. 

No ei se nyt oikeasti noin hirveä kakara ole! Paitsi aamutuimaan, pienessä nuhassa - itse siis. Arki helpottuu kummasti kun itse paranee ensin, riittää hiukan enemmän huumoria mukalan toilailuihinkin. 

Ja Larppa on edelleen sairaslomalla, ainakin kuukauden. Jalasta löytyi luutulehdus - pieni alue onneksi - antilooppia ja kipunappeja turpaan, sekä lepoa. Saas nähdä koska päästään takaisin treenikentille.

Hiukan käytiin irrottelemassa, saivat painaa tasaisella nurmella tai siis Lara sai, Jura saa muutenkin. Ei alkanut ontumaan jalkaa, lääkkeet siis puree pöpöön :)

Mukavaa alkuhuumaa?

Ulvilassa käyty esittelemässä Juraa, no lähinnä isän luona ja siskokin sen siinä samassa näki kun tuli käymään. Kauheen kivoja noi immeiset, selvästi. Näytti oppivan kerrasta, että tuon pitkän miehen housunlahkeisiin ei parane napata, eikä tuo pitkä heppu tunnu muutenkaan kiinnostavan neutraalin olemuksensa vuoksi. Sisko sen sijaan oli tosi tosi tooosi kiva tyyppi ja sillä oli Juran mielestä aivan mahtavat letit päässä, harmi ettei niitä saanut repiä.. Yritys oli kuitenkin hyvä ;)

Tottistelun alkeita otettiin tietenkin samantien, ruoka maittaa ja kädetkin siinä sivussa.
Laralle heittelin maksapaloja nurmikolle, sai niitä ettiä - edes jotain tekemistä. Jalka kun ei anna myöden kunnon treenaamista, jotain pientä onnistuu ruokapalkalla ilman että jalka ärtyy rasituksesta.

Eka yökin meni hienosti! Luukuunottamatta kissojen kolistelua - olin laittanut portin makkarin ovelle ja kissat hyppi siitä yli mahdollisimman äänekkäästi, tietenkin - ja Juran lussutusta johon heräsin keskellä yötä, koittaa siis tissille. Aamulla löytyy yksi pissa pedin vierestä.

No saahan sitä pissaa päivän mittaan sisältäkin siivota, mutta joka kerta kun ulkona käydään niin hyvin tulee pihalle tarpeet. Aivan! Hakumatkalla hirveää rääkymistä..Auto on hiiukan kummallinen paikka, nyt Ulvilaan mentäessä sinne paskottiin, takaisin tullessa olikin ihan hiljaista - väsytti sen verran ettei jaksanut kuin nukkua :)

Luita pystyy kivasti pitämään lattialla, omaansa saa puolustaa jos sitä juuri sillä hetkellä syö muttei luita tarvitse vahtia omasta mielestä. Tämän Lara sisäisti aika nopeasti - meinasi kerran pärähtää Juralle turhasta ja kiellettiin. Teinkin iltaa varten puikkonokille virikekengät valmiiksi ;)

Märkäruokaa sisällä.

Larpan kanssa käytiin vähän kentällä tokoilemassa. Perus settiä otettiin rauhallisemmin elkein, Lara oli hiukan hämillään kaikista koirista alkuunsa kun on kaks kuukautta ollut lomalla mutta nopeesti se ohi meni kun alettiin tekemään. Kivasti keskittyi, vaikka ite tykkäisin vähän riehakkaammin treenata koiran kanssa, mut nyttei vaan ollut mahdollista. 

OT: Hiukan on semmonen tunne, että anna Laralle liikaa ruokaa :D Tottunut antaan tietyn määrän, mutta nyt se ei kuluta niin paljoa kunnei liikutakaan niin paljon.