Välineurheilua parhaimmillaan

Kaikkea maan ja taivaan väliltä mutta ihan alkuun: Juran ekat juoksut alkoivat! Vauva on jo nainen :') Leikkelin rallytoko kyltteihin pahveja kunnes huomasin veriläntin lattialla, tarkistin käteni ja totesin "no meikäläisestä se ei ole tullut" sitten otin paperin ja tarkistin Juran..siitähän se. Kyllä meinas itku päästä, justhan mä sen kotiin toin. No ei siitä sen enempää.

Karvavauvoilla on nyt viimein mätsäävät värimaailmat ruokakipoissaan!

Laran ja Juran ruokakipat. Vesikippa on punainen.

Sylvian ja Mineten kipat.

Mukaan eksyi myös Juran rajusti rakastettu possu. Korvat lähti heti ekana päivänä.

Tähän väliin pari koirapuistotuttavuutta eiliseltä.

Borzoi Dora

Borzoi Venera

Lopuksi edustava kaksikko!

Laran rallytokoilu on ottanut hienosti tuulta siipiensä alle, taitaa joku muukin kuin minä tykätä tokoilemisesta eri variaatioilla. Matti tulosti mulle kyltit, joihin pistin pahvin taakse ja päällystin kontaktimuovilla, aikas kivat tuli. Pitää vielä väsätä jotkut pidikkeet kylteille niin päästään hyvinkin pian treenailemaan yksikseenkin ratapätkiä! Tötsät löytyykin jo pujottelua varten, hyppyeste löytyy hyppäämistä varten, putkea ei ole mutta eiköhän se mene samalla tyylillä kuin agilityssä. Joo ei tää koiraharrastus mitään välineurheilua ole!  

Oon tässä alkanut jo suunnittelemaan hallin vuokraamista vielä pariksi kuukaudeksi ihan rallytoko/toko käyttöön kun tuo TVA:n halli ei mikään pahan hintainen ole.

3.3. on mätsärit joihin oli tarkoitus mennä, no nytten enään tiedä kun ovat sisätiloissa. Saas nähdä mitä tulee vastauksesti saadaanko osallistua vai ei, Juranhan takia sinne oli tarkoitus mennä että oppii käyttäytymään kehässä.
Ilmosin myös Laran konekarhu -testiin! 24.-25.8. saa nähdä mitä lassie tuumaa nallesta :) 

We can fly together

Tänään ollaan oltu hirmu reippaita (siis 15.1.) kelkkailemassa käyty, josta hehkutinkin jo edellisessä postauksessa. Lara lepäili loppu ehtoon ja Juran kanssa kipittelin läheiseen koirapuistoon. 

Tapansa mukaan Jura rakasti jokaista ihmistä koirapuistossa ja juoksutti toisia koiria. Kaikki koirat olivat pieniä, joten Jura vain spurttaili päästä päähän ja odotteli että muut kerkeevät lähemmäs ja uudestaan. Kauaa Jura ei kuitenkaan ehtinyt juoksuttaa pikkukavereitaan kunnes porukka lähti ja tilalle tuli 9kk:n ikäinen lapukkatyttö, siitähän vasta riemu repesi. Välillä painittiin, juostiin, mölyttiin ja välillä sitten taas mentiin vierekkäin ja nuuskuteltiin. 

Lopulta oli jo omat sormet niin jäässä (vaikka oli sormikkaan käsissä) että oli pakko lähteä kävelemään kotiin. Kotimatka meni leppoisasti, kyllä kakarakin pikkuhiljaa alkaa täysin sisäistää miten siinä hihnassa kuuluu kulkea.

Puoli yhdeksältä lähdettiinkin sitten Laran kanssa liitämään. Paljastinkin jo, että kaverin kanssa vuokrattiin halli. Kolmas treenaaja on haussa varsinkin kun tänään todellakin huomattiin, että tunnissa on hyvin aikaa kolmelle treenata tarpeeksi kerralla, kahdelle se on hiukan liikaa - menee aikaa hukkaan.

Treenattiin edellisten rataa ja kyllä oli hankala! Yksinkertainen tavallaan mutta ne käännökset, voi luoja. Huomattiin ainakin, että erilaisia käännöksiä pitää harjoitella lisää. Keppitreeni tuotti tulosta, alkuun takkuili ja pahasti kun koitin pallon kanssa palkata, ruokapalkalla kepistys sitten sujuikin. Pientä haparointia löytyy mutta näkyy siellä hiukan sitä rytmiäkin jo, nyt tavoitteeksi onki kepeillä pistetty että tarkkaan lihasmuistiin kepitys sitten voidaan lisätä vauhtia ja omaa etäisyyttä. 

Videoita katsellessani huomasin, että oma ohjauskin on hiukan parantunut - vielä se käsi vähän roikkuu paikkapaikoin, mutta pääosin korkeudensäätö on kohdillaan.

Vähän taukoa kun alkaa lassien rattaat heittää vipperää :)

- Treeneistä jäi mahtava fiilis, tunnitkin on sopuhintaisia ja esteet todella hyväkuntoisia -

 Matkan varrella keksitty rata treenien loppuvaiheessa.

Väsynyttä porukkaa

Rohkea mukelo, jota minä muka koitan sosialistaa.

Koirapuistossa käyty taas. Tänään siellä ei juuri leikkikavereita ollut mutta eipä tuo Juraa tuntunut haittaavan, se sitten meni ja nuuski omiansa, jahtasi lehtiä ja sai hepuleita. Lara tapansa mukaan pissasi tonne ja tänne ja takasin kököttämään metrin päähän minusta. Seurapiirisankari.

Tosiaan puistoseurana oli vanha herra ja omiaan touhuava tod.näk. karjalankarhukoiramix, joten Jura keksi omaa kivaa. Aika itsenäinen kakara loppujen lopuksi, aika näyttää onko se ollenkaan hyvä piirre. Itelle on tullut jo tavaksi kanniskella nameja mukana lenkeillä, että saa palkattua aina tilaisuuden tullen, aika kuluu toimivaa luoksetuloa rakentaessa siis. Ja yleensäkin tietenkin siinä ettei kakara lähde huitelemaan kauas. 

Jotenkin pienessä pumpulimaailmassani kuvittelin, että tälläinen "aikakausi" tulisi vasta PAALJON myöhemmin, siis joskus siinä kun pentu on 5-6 kuukauden hujakoilla, ei jo 12vkon iässä. Jura on siis nyt hiukan vajaa 15vkoa mutta on jo 11-12vkon iästä aika reippaasti uskaltanut ottaa etäisyyttä vapaana ollessa muhun sekä Laraan. Liikkuessa seuraa hienosti mukana, ei paljoa säädä omiaan, keskittyy mihin mennään, mutta paikalla ollessa saattaa lähteä yllättävänkin kauas kikkailemaan. Tästä syystä siis kiikutan nameja mukanani, minne ikinä menenkin koirien kanssa.

Hiirestä ketunhäntään ja niin päin pois tai tänne.. 

Sain aikaiseksi ilmoitettua Laran tokokokeeseen, - kerrankin koe johon voi ilmoittautua näinkin aikaisin! - joka on 6.12. Tuttu halli, lisää paikkistreeniä ja kun se nyt tällä kertaa luonaisi niin oikeasti, se kelpaisi mulle. Vaikka muut liikkeet koira vetäisi häränpyllyä - kunhan ei tahallaan ala perseillä - niin ei haittaa läheskään niin paljoa kuin se, että paikkis epäonnistuis taas. 

Hyvältähän se on jo jonkin aikaa näyttänyt, mutta se on koira, koskaan ei tiedä. Tämän vuoden puolella on tulossa pari muutakin koetta, ainakin toiseen koitetaan - jos päästään ko. halliin treenaamaan paikkista. Hallissa siis tekonurmi, koe on loppusyksyllä/talvella niin on se hyvä hiukan varmistella eri pohjia.

Jurankin kanssa on treenailtu, vähän jotain sinne päin..kai. No on on. Välillä vaan itestä tuntuu, että ei oo kun ei pennun kanssa pysty treenaamaan niinkuin aikuisen koiran kanssa. Pari maahanmeno toistoa pennulle vastaa lähes samaa kuin aikuiselle 10min. tottista. Tai jotain sinnepäin suunnilleen. No osaa se istua, ohjatusti mennä maahan (kädenkin voi nostaa ylös, jess!), sivullekin tullaan hienosti ohjauksella! Mutta kaiken paras on tuo luoksepäästävyys, kun namia on nokan vieressä niin lähestyvään ihmiseen ei kerkeä edes vilkasemaan. Ajan kanssa kaikki. Huomasin myös tänään, että neiti osaa noutaakin! En heti edes tajunnut koko asiaa, heitin pallon, Jura toi, heitin uudestaan kunnes tajusin Juran tuodessa uudestaan palloa että "Ei hitto, se tuo sen takaisin!" Ja armotonta kehumista ja vetoleikkiä pallon kanssa ja uudestaan heittämään. Tuntuu äitiinsä tulevan kun sen pallon perässä on hieno juosta.

Hampaatkin alkaa vaihtumaan, kohta on toinen rokotus..mihin tämä aika kuluu? Kohta se on jo iso, kohta on joulu! Hiukan poikkesi aiheesta. Ainakin ylös on tulossa kulmurit ja kulmureiden taa ne pikkuhampaat, mitkä lie onkaan. Puruluita tulee haalittua kaupasta aina kun käy, pitää alkaa kattomaan jotain nystyräisiä kumilelujakin, jos vaikka pysyisi huonekalut rauhassa.

Turhaan tuli stressailtua pennun tuloa, on tuo aika helppo tapaus. <3

Kaunis, rietas, onnellinen

Kyllä heitti mukavat pakkaset ihan suitsukkelaa, eli siis olisi ne pakkasasteet voinut silleen pikkuhiljaakin kohota eikä parista yhtäkkiä -15:sta. Mukavan raikas keli silti, enemmän vaan vaatteita päälle..voi miksen tilannut niitä lasketteluhousuja ;( Koirapuistossakin käytiin pitkästä aikaa kaverin kera. Susa ja Larppa rymys ja remus, sit välillä katteltiin ja ihmeteltiin. Lara sai ihme hepulikohtauksenkin, selkä kyyryssä paineli menemään, kais se ny vaikuttaa ku ei oo pitkään aikaan päässy kenenkää kanssa remuamaan! :)

Kaksi muutakin koiraa kävi piipahtamassa, 7v. russeli(?) uros ja lopuks tuli 8kk malineiti lisäämään puita pesään. Perhana nää meinaan paineli minkä kerkes! Lara ihan vaan mielihalusta jahdata, niin kuin malikkakin ja Susa oli onnesta ovaalina kun joku jahtas! :D Kattelin nyt tässä, että taas on hienosti kynnet kulunu eikä tartte leikata. On tää talvi hienoa! 

Kissoista hiukan päivitystä, notta työ tiiätte että nuo on elossa! :D
Vaikka hyvin ovat henkikultansa kanssa pelleilleet mm. 

• repiny tapetteja
• Sylvia aloittanu uudestaan tän "reittä pitkin rikkaaksi" -harrastuksensa, eli kiipeää jalkaa pitkin
• Minette on angstannut uudesta ruuasta eli käy syömässä ja väkipakolla kakoo edes pienen tipan ruokaa lattialle
• Sylvia on alkanut taas pyörimään todella ärsyttävästi jaloissa. On siis ennenkin pyörinyt mutta kun nyt se juoksee tahallaan eteen, pitänyt tätä pelleilyä ennenkin mutta lopetti jossain kohtaa ja nyt taas. Kait se koittaa saada ennenaikaista perintöä?

Sylviaa ei selvästi kiinnosta valokuvaus.

Larppa hoitaa.

Tältä näyttää salamavalolla herätetty kissa!

Ei kiinnosta.

Fuck off !

 Näin, eli kaikki elossa, täysissä sielun ja ruumiin voimissaan! 

--> paitsi Lara joka on aika rätti tunnin riehumisen jälkeen.

Fiilistelkää tätä!

Nahkat lerpattaa.

Puistoilemassa käyty ja kaupoilla. Sen enempää selittelemättä, kuvia.

"Kyllä mää osaan! Heitä!"

"Yäk.."

"Noo jollei se pallo muuten lennä niin kai mun on pakko tähän istua.."

Sain siis tietää että ukko on supermään..koska se lentää.

Lähes onnistuin.

Palaveri menossa.

"Älä huuda mulle.."
*vink vink* korvat lepattaa..

On sillä hauskaa.

Hehhee, nahkat lerpattaa. Selässä menee vana kun tarkkaa kattoo xD

Semmosta :)

Soitin eläinlääkäriinkin patista, joka ei oo siis kokonaan lähteny. Lääkäri sanoi, että tarkkailee pari viikkoa ja tulee näyttämään jollei se oo mihinkään lähtenyt. Jos alkaa suurenee/koira alkaa aristaa sitä niin sitten kans käymään. Eipä se neitiä tunnu häirittevän mitenkään, hiukan se on ihmeissään ,että kui mä taas klähmin sen kaulaa :D

Illemmalla kaverin kanssa lenkille, jee jee. Ei ollakaan nähty pahemmin ketään vähään aikaan :) Paitsi treeneissä, mutta sillon ei seurustella (siis koira).