Olipa kerran pieni Kuranaama

Se Kuranaama olen minä. 

"Jalkani on ollut pari viikkoa kipeä, joten mamma päätti että sitä on parempi näyttää vielä kerran lääkärille. Lähdin matkaan aamulla 10 aikaan, reissasin autossa puolitoista tuntia kunnes saavuttiin Tampereelle. Päämäärään päästyäni tutkin lähimetsän polun tarkkaan (jos vaikka eksytään) kunnes suuntasin lääkärin palkeilla naureskelemaan Tapparafaneja. Mulla oli tosi hauskaa, hiukan tylsää, mutta hauskaa .. ehkä liiankin. Lääkärissä sain taas piikin kankkuun ja hoipertelin pitkin käytävää pöllyissä kunnes sammuin keskelle lattiaa. VIRHE! Mulla ei oo mitään hajua kuinka kauan olin sammuneena mutta herätessäni..voi ei.. Olin ilmeisesti riehunut aika paljon pöllyissä, koska mulla oli ihme nöyryytystötterö kaulassa, jalka paketissa (olin näköjään rikkonut sen vielä pahemmin) ja olin vielä lukittuna kaltereiden takana! Onneks mamma tuli pelastamaan mut ja selitti että "Koht on jalka niinku uus." Ihansamamennäänpois. Oli tosi nöyryyttävää kulkee vastaanoton ohi se nöyryytyskapistus kaulassa (ainakin se toimii), kaikki katto, pysähdyttiin matkan varrella kerran..en tullu pois autosta vaan kusin sinne loppumatkasta, siinä siivoo sitte. Kotona kuitenkin alko autoon pissaaminen kaduttaa, mulle oli kuitenkin ostettu uuspehmokoira ja kehuttiin reippaaksi - mammaa ei tuntunut kuitenkaan häiritsevän pissaaminen autoon. No nyt mä oon kolme viikkoa jalka paketissa ja kuusi viikkoa pitäis kuulemma lenkkeillä vaan hihnassa, epäreilua. Mua on kyllä lohdutettu, että pari kuukautta niin sitten saan juosta omalla pellolla päivät pitkät - missä pilvilinnoissa mahtaa mamma elää koska mun tietääkseni meillä ei oo edes omaa takapihaa, saati peltoa." 

xoxo Jura

Nyt on siis vauvan jalka leikattu ja toipuminen voi alkaa :) Ennuste on todella hyvä, nuori ja hyväkuntoinen koira, kyllä siittä kuulemma vielä kelpo harrastuskoiran saa.

Tarkoitus on elää ja kerran kuolla

Sain Juralle varattua jo ensiviikoksi leikkausajan - mikään jänne/ristiside ei ollut poikki, kinnerjänne on poissa paikoiltaan. Leikkaus tulee kustantamaan pelättyä vähemmän ja vauva tulee paranemaan entiselleen <3 Kipeä jalka ei juuri ole vaikuttanut Juran käytökseen, edelleen iloinen pöhlä pikku lassie se on. Virikkeitä olen koittanut keksiä päivittäin ja treenata jotain pääkoppaa rasittavaa (temppuja, tiettyjä tokojuttuja tms.) mutta se ei vaan tunnu mamman duracelille riittävän - naapuritädin räksyttäville lattiamopeille haukuttaisiin mielellään takaisin ja vieraille ihmisille uristaan ja vatkataan häntää (siis häntä vatkaa koiraa) - turhautunut se on mutta minkäs teet, kunnei voi juosta niin ei voi. 

Larppa pääsi taas treeneihin joissa huomasin, että meidän oma metallinoutokapula on vaan harvinaisen p*ska kalikka! Seuran kapulat oli niin mahtavia ja niin hienosti haettiin ilman mitään ongelmaa, mikähän siinäkin sitten on..päätinkin, että sitten ei vaan treenata omalla kapulalla, that's it. Hyppynoutoa muistuteltiin ja ruutu otettiin heti treenien alkuun - edistystä näkyy, hitaasti mutta varmasti - kaukot ovat aivan mahtavalla mallilla, jes! Tunnari treeni jäi tekemättä, joka harmittaa aivan vietävästi koska sitä pitäisi hinkata. Kokeiltiin myös hiukan erilaista paikkamakuuta, Lara oli ainoa joka makasi paikoillaan ja muut rivissä suorittivat käskytetysti liikkeitä - itse istuin vähän matkan päässä (näkyvillä) ja katselin pääosin muualle. Voittajaluokka lähenee koko ajan :3 

Lopussa otettiin hiukan agiliitoa, keppejä puitiin ja rallailtiin radalla. On se hieno mammakoira!

Wake me up when it's all over

Juran tokodepyytti on nyt peruttu. Likka ontui jalkaansa, kipulääkkeet päälle ja selvittämään mikä jalassa on. Ollaan muutama päivää otettu rauhallisesti, hihnalenkkejä ja aivotyöskentelyä sekä tietenkin lääkkeet, jalka näyttää paremmalta mutta silti keskiviikkona lääkäriin kuvauttamaan se. Itsellä on pyörinyt kauhukuvia siitä kuinka eläinlääkäri ilmoittaa, että eturistiside on poikki, pitää leikata ja sitten ilmoitetaan paljonko se maksaa (perkeleesti) ja että voin unohtaa haveet normaalista elämästä koiran kanssa sekä haku ja agility urasta, jes! Saako nyt stressata? 

Jura varmasti pärjää lopun elämänsä kierrellen toko- ja näyttelykehiä mutta oikeasti, mahdollisen leikkauksen kustantaminen pistää tässä tilanteessa stressaamaan aivan pirusti - vakuutus on kyllä. Niin. Ei hyvää ilman pahaa, koska samana päivänä kun huomasin Juran ontuvan jalkaansa tuli välittäjältä ilmoitus, että tarjous joka avokin kanssa jätettiin on mennyt läpi eli viimeistään marraskuussa me asutaan maalla omassa talossa ja omalla isolla tontilla! .. Enkä mitenkään pysty makustelemaan koko asiaa nauttien, koska koiran jalka... 

Toivotaan toivottomasti parasta ja pelätään perkeleesti pahinta.

CEA-free

Mukelot kävi simmutarkeilla ja cea-vapaata pukkas jokaisen kohdalle. Eli terveet simmut kaikilla ja pojilta löytyi jokaselta pallukat oikeilta paikoiltaan.

Sunnuntaina pääsee hakemaan oman tuholaisen kotiin!

JM Shock Wave - omaa kotia vailla peruutuksen vuoksi..

 JM The Wizard

JM Sabbra Cadabra

JM After Forever

JM Johnny Blade

JM Paranoid

Ultramamma

Kävästiin eilen ultrassa ja niinkuin kuvasta näkyy, mamma on tukevasti tiine!

Eläinlääkäri taisi mennä laskuissa sekaisin, jossain kohtaa näkyi kolme ja kun uudestaan katsoi niin neljä toiselta puolelta näkyi viisi joten laskuun el. päätyi kirjoittamaan että "Vähintään kuusi" :D

Ensi viikolla on vielä agitreenit ja sen jälkeen jäädään siitä mammalomalle, tokoilemassa käydään varmaan parina viikkona jos koira jaksaa.

Nyt vastaa alkaa jännittämäänkin. LA on 29 viikon alussa, mutta kun Lara on ensisynnyttäjä ja odotettua useampi mustanaamio tulossa niin penneleiden tulo todennäköisesti hieman aikaistuu. Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin, pennut on terveitä ja tulisi tyttöjä myös :)

Nahkat lerpattaa.

Puistoilemassa käyty ja kaupoilla. Sen enempää selittelemättä, kuvia.

"Kyllä mää osaan! Heitä!"

"Yäk.."

"Noo jollei se pallo muuten lennä niin kai mun on pakko tähän istua.."

Sain siis tietää että ukko on supermään..koska se lentää.

Lähes onnistuin.

Palaveri menossa.

"Älä huuda mulle.."
*vink vink* korvat lepattaa..

On sillä hauskaa.

Hehhee, nahkat lerpattaa. Selässä menee vana kun tarkkaa kattoo xD

Semmosta :)

Soitin eläinlääkäriinkin patista, joka ei oo siis kokonaan lähteny. Lääkäri sanoi, että tarkkailee pari viikkoa ja tulee näyttämään jollei se oo mihinkään lähtenyt. Jos alkaa suurenee/koira alkaa aristaa sitä niin sitten kans käymään. Eipä se neitiä tunnu häirittevän mitenkään, hiukan se on ihmeissään ,että kui mä taas klähmin sen kaulaa :D

Illemmalla kaverin kanssa lenkille, jee jee. Ei ollakaan nähty pahemmin ketään vähään aikaan :) Paitsi treeneissä, mutta sillon ei seurustella (siis koira).