Rohkea mukelo, jota minä muka koitan sosialistaa.
Koirapuistossa käyty taas. Tänään siellä ei juuri leikkikavereita ollut mutta eipä tuo Juraa tuntunut haittaavan, se sitten meni ja nuuski omiansa, jahtasi lehtiä ja sai hepuleita. Lara tapansa mukaan pissasi tonne ja tänne ja takasin kököttämään metrin päähän minusta. Seurapiirisankari.
Tosiaan puistoseurana oli vanha herra ja omiaan touhuava tod.näk. karjalankarhukoiramix, joten Jura keksi omaa kivaa. Aika itsenäinen kakara loppujen lopuksi, aika näyttää onko se ollenkaan hyvä piirre. Itelle on tullut jo tavaksi kanniskella nameja mukana lenkeillä, että saa palkattua aina tilaisuuden tullen, aika kuluu toimivaa luoksetuloa rakentaessa siis. Ja yleensäkin tietenkin siinä ettei kakara lähde huitelemaan kauas.
Jotenkin pienessä pumpulimaailmassani kuvittelin, että tälläinen "aikakausi" tulisi vasta PAALJON myöhemmin, siis joskus siinä kun pentu on 5-6 kuukauden hujakoilla, ei jo 12vkon iässä. Jura on siis nyt hiukan vajaa 15vkoa mutta on jo 11-12vkon iästä aika reippaasti uskaltanut ottaa etäisyyttä vapaana ollessa muhun sekä Laraan. Liikkuessa seuraa hienosti mukana, ei paljoa säädä omiaan, keskittyy mihin mennään, mutta paikalla ollessa saattaa lähteä yllättävänkin kauas kikkailemaan. Tästä syystä siis kiikutan nameja mukanani, minne ikinä menenkin koirien kanssa.
Hiirestä ketunhäntään ja niin päin pois tai tänne..
Sain aikaiseksi ilmoitettua Laran tokokokeeseen, - kerrankin koe johon voi ilmoittautua näinkin aikaisin! - joka on 6.12. Tuttu halli, lisää paikkistreeniä ja kun se nyt tällä kertaa luonaisi niin oikeasti, se kelpaisi mulle. Vaikka muut liikkeet koira vetäisi häränpyllyä - kunhan ei tahallaan ala perseillä - niin ei haittaa läheskään niin paljoa kuin se, että paikkis epäonnistuis taas.
Hyvältähän se on jo jonkin aikaa näyttänyt, mutta se on koira, koskaan ei tiedä. Tämän vuoden puolella on tulossa pari muutakin koetta, ainakin toiseen koitetaan - jos päästään ko. halliin treenaamaan paikkista. Hallissa siis tekonurmi, koe on loppusyksyllä/talvella niin on se hyvä hiukan varmistella eri pohjia.
Jurankin kanssa on treenailtu, vähän jotain sinne päin..kai. No on on. Välillä vaan itestä tuntuu, että ei oo kun ei pennun kanssa pysty treenaamaan niinkuin aikuisen koiran kanssa. Pari maahanmeno toistoa pennulle vastaa lähes samaa kuin aikuiselle 10min. tottista. Tai jotain sinnepäin suunnilleen. No osaa se istua, ohjatusti mennä maahan (kädenkin voi nostaa ylös, jess!), sivullekin tullaan hienosti ohjauksella! Mutta kaiken paras on tuo luoksepäästävyys, kun namia on nokan vieressä niin lähestyvään ihmiseen ei kerkeä edes vilkasemaan. Ajan kanssa kaikki. Huomasin myös tänään, että neiti osaa noutaakin! En heti edes tajunnut koko asiaa, heitin pallon, Jura toi, heitin uudestaan kunnes tajusin Juran tuodessa uudestaan palloa että "Ei hitto, se tuo sen takaisin!" Ja armotonta kehumista ja vetoleikkiä pallon kanssa ja uudestaan heittämään. Tuntuu äitiinsä tulevan kun sen pallon perässä on hieno juosta.
Hampaatkin alkaa vaihtumaan, kohta on toinen rokotus..mihin tämä aika kuluu? Kohta se on jo iso, kohta on joulu! Hiukan poikkesi aiheesta. Ainakin ylös on tulossa kulmurit ja kulmureiden taa ne pikkuhampaat, mitkä lie onkaan. Puruluita tulee haalittua kaupasta aina kun käy, pitää alkaa kattomaan jotain nystyräisiä kumilelujakin, jos vaikka pysyisi huonekalut rauhassa.
Turhaan tuli stressailtua pennun tuloa, on tuo aika helppo tapaus. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti