Huokeaa

Paistaahan se aurinko risukasaankin..

Näin ne sanovat. 

Herätys on tapahtunut, otin itseäni niskasta kiinni ja keskityin vaihteeksi kunnolla koulun käyntiin. Heeh, oonhan mä siellä käynyt mutta en todellakaan ole keskittynyt, mikä hiukan riepoo. Yksi koe roikkumassa, flunssan takia.. not funny. En tykkää yhtään kun asiat jää roikkumaan ja koitan nopeesti aina kaikki saada valmiiksi, koska en myöskään tykkää, että on kymmenen rautaa tulessa samaan aikaan eikä mikään valmistu, ainakaan ajallaan.. not funny either! 

No nyt tuli parannus tehtyä, koska Valintatalosta ei oo tullut mun hakemukselleni mitään vastausta niin tänä aamuna samalla kun kouluun lähdin kipitin tikkana (joo oon lukenu Juoppohullun Päiväkirjoja ;< ) Valintataloon ja pläjäytin kysymykseni heti ensimmäiselle myyjälle joka vastaan tuli "Kuka teillä hoitaa työharjoitteluasioita?" tietenkin tervehdin ensin hyvän maun mukaisesti, mitä te nyt luulitte. Luojan kiitos omaksi onnekseni myyjällä ei ollut huono päivä, hymyili iloisesti ja opasti minut suoraan oikean henkilön luokse. Vastailin kysymyksiin mm. ikä, missä asun, missä opiskelen, olenko ennen ollut kaupassa töissä ym. mukava nainen otti tietoni ylös ja ilmoitti (huoooh..) ettei näe mitään estettä, että tulisin työharjoitteluun! :) Maanantaina käymään uudestaan, teen lukujärjestyksen valmiiksi niin hekin sitten siellä päässä ovat kartallan milloin työhön perehdyttäminen alkaa, milloin työssäoppiminen alkaa ja minä päivinä satun olemaan koulussa. 

Hienoa, taas yksi homma valmis..tai lähes. 

Sainpa myös tänään tietää, että huomiseksi piti palauttaa jokin tehtävä!? 

Sen siitä saa kun on vaivaiset 3 päivää poissa.. Tunnollisena oppilaana (puolipaniikissa, silmät suurina) selvitin mikä tehtävä ja kenelle kuuluu palauttaa..hehhee, olipas helppo tehtävä. Piti valita elintarvike jossa on vähintään 4 lisäainetta, listata ne ja ilmoittaa lähde/alkuperä ja pientä informaatiota jokaisesta. Eipä tartte olla ruudin keksijä ja kuutta tuntia aikaa, että tuon saa tehtyä. Nappasin jääkaapista sen minkä käteen sattui, Suomalainen meetvursti, no siinä jos missä on lisäaineita! E-koodit ylös ja surffailemaan internetin ihmeelliseen maailmaan :) 

Taas yksi homma valmistui käden käänteessä, alkaa olla jo ahkera olo. 

Päätin tässä myös, että jos en niin kauheasti vaivaisi päätänä noiden tokokisojen ja näyttelyiden suhteen, kaikki omalla painollaan (voi pojat kun onnistun vielä tämän toteuttamaan) niin hyvä tulee. Selvää edistystä on havaittavissa tokopuolellla, niin mussa itsessäni kuin Larassakin kun vertaa siihen mitä oltiin ekoissa treeneissä. Kisat on silti edessä, kunhan vain mahdutaan, muu ei ole ongelmana. Lara ei ole valmis, perfect, über mahtava kisatykki, eikä tule koskaan olemaankaan, jotkut liikkeet on hanskassa, jotkut ei ole ja jotkut saattaa yllättäen levitä käsiin, mitä sitten? Kun vaan muistais tuon aina..

Tänään tuli taas mietittyä, että mitä jos Larppa ei ookaan mikään älykkö vaan tykkää käyttää enemmän nokkaansa, mistä tuo tuli? No tunnarista, evl:n tunnistusnouto tuntuu olevan suipponokalle peace of cake, kuten kaikki muukin nokan käyttäminen ja noutaminen hypyn kanssa tai ilman, ihme vempula :) Tulipa sitä paljon muutakin päivän mittaan mietiskeltyä ja nyt kun aivot raksuttaa edelleen omiaan, niin voisin todeta, että ehkä ne tokokisat mietityttää ja jännittää siksi (siis näinkin aikaisin) kun en oo varma, että mahdutaanko ilmoittautumaan? Ihme ajatusten vääntelyä.. 

Mukavasti loppuun voisin pistää pari kuvaa Matin kännykästä, löytöjä, kuvia joista en tiennyt ennen kuin ne tänään näin :)

 

Turku KV

Kikkailtiin lauantaina turussa;

AVO ERI2 SA 

jakelivat vielä nauhojakin, mikä oli tosi kiva yllätys! :)

Mukava reissu oli kiitos kaikille jotka oli kehän laidalla mukana jännittämässä!

Muutama kuva perjantailta..

Mulla oli lähes yhtä hullaantuneen onnellinen ilme lauantaina kehässä! :)

Hyppyrotta vol. enmuista ^^

Perjantaiset treenit.. meni todella hienosti!

Uutena hommana harjoiteltiin merkkiä, jonka Lara hoksasi tosi kivasti. Paikkis meni hyvin, ei noussut kertaakaan, en lähtenyt kovin kauas ja seisoin alussa jonkin aikaa vierellä. Luoksetulossa sai taas yliinnostuksen takia muistuttaa että pysytään paikoillaan, muuten meni hienosti. Seuraamisharkat meni hyvin, aloituksen kontaktia taas muistuteltiin ettei se tippuisi siinä, tää onkin sellanen jota saadaan silloin tällöin treenata. Ruutua treenattiin taas pitkästä aikaa ja hienosti toimi! Kokonaisuudessaan Lara alkaa ottamaan paremmin etäisyyttä käskystä, alkuun etäisyyden otto oli hiukan epävarmaa ja Larppa sitä kummasteli mutta nyt alkaa sujumaan :)

Muu aika tunnista harjoiteltiin odottamista ja pideltiin kapuloita.

Lara noutaa hienosti, niin metalli- kuin normikapulankin mutta haluun saada hiukan lisää varmuutta tohon kapulan pitoon. 

Kun Larppa tuo kapulan sivulle niin en halua, että se ois heti irroittamassa kun mun käsi lähestyy ottamaan kapulaa, normikapulan kanssa tää on editynyt hienosti pitää oikeestaan vaan välillä palautella mieleen, että miten homma meni, ei muuta. 

Metallikapulan kanssa löytyy yhtä sun toista pikkuongelmaa, pahin taitaa olla se, että Lara ottaa mistä tahansa kohtaa kiinni. Nyt harjoitellaan sitä keskittämistä ja otelujuutta. 

Keskittäminen; Ottaa vain ja ainoastaan siitä keskeltä kiinni ettei se kapula ala keikkumaan leukojen välissä. 

Otelujuus; Ei pidä kapulaa suussaan kuin noutaja lintua, vaan ottaa kunnolla kunnolla kiinni.

Semmosta, seuraavana suunnataan kisoihin :)

Tottistelua & canicross

Perjantai 13. treenit ! :)

Taas tuli pyörähdettyä treeneissä, normaaliin tapaan. Edellisellä kerralla Lara sääti jotain omaansa, ei suostunut pysymään sivulla vaadittavaa aikaa, tinttasi, hakien huomiota ja toimintaa, joten tällä kertaa käytiin läpi tuo käytös. Eli perusasennon harjoittelua, siinä ollaan ja pysytään vaikka itse pällistelisinkin muualle. Harjoitus meni hyvin, pari kertaa korjasin terävästi, madaltamalla ääntäni, antamatta vaihtoehtoja ja viesti meni perille. Paikallaoloa harjoiteltiin istumalla ja makaamalla parin metrin päässä hallin ovesta ja nämäkin harjoitukset menivät hienosti, näitä lisää siis. 

Laran kontakti on parantunut <3 Hienoa ettei olla turhaa työtä tehty :) Seuraamista ja seuraamisen aloitusta käytiin läpi, kontakti ei enään tipu niin pahasti kuin ennen. Liikkeestä maahan meni hienosti, vaikka itse otinkin jonkun juopon askeleen, koitin yhellä kerralla ilmeisesti vilkaista koiraa, että menikö se nyt maahan tai jotain vastaavaa :D Nouto otettiin vaihteen vuoksi myös, vaikka liike on aika idioottivarma meille, Lara tykkää joten otettiin kuitenkin. Istu-maate -kaukot käytiin läpi, hienosti menee, kohta saa alkaa ottaan etäisyyttä. Luoksetuloa otettiin muutama kertaa, enkä joutunut kertaakaan korjaamaan Laraa! Ongelmana siis on ollut tuo paikalleen jäänti.

Näitä lisää kiitos :) Vaikka meijän treenit pääosin menee aina hienosti, niin malttia ja varmuutta tarvitaan lisää.

En tiiä mitä meijän liikkeestä seisomaan jäännille on tapahtunut? Kesän lopulla se alkoi olla reilassa mutta jossain kohtaa se olikin hajonnut käsiin!? Nyt se alkaa pikku hiljaa kasaantumaan uudestaan, nopeutta vielä tarvitaan ja varmuutta, muuten liike on valmis, mutta silti turhauttaa ajatella, että se oli jo lähes kunnossa ja sitten saakin aloittaa alusta. Luoksetuloa pitää testata kokeenomaisesti vielä muutamaan otteeseen ja liikkeestä maahan menoa. Luoksepäästävyys on ylläpidossa (kuulostaapas tyhmältä :D) ja se paikkamakuu.. oivoi, treeniä treeniä.

12. päivä alkoi tokokokeeseen ilmo, mutta päädyin siihen tulokseen, että hiotaan, valmistaudutaan rauhassa ja 19.2. olevaan kokeeseen olisi tarkoitus ilmottautua jos vaan mahtuu :)Pitää vaan toivoa, ettei tällä kertaa enään tulis paaniikki-ahdistus kokeessa, vaan olis hiukan rennompi olo. Oon moneen otteeseen käynyt päässäni läpi kokeen liikkeet ja tuun varmasti monesti vielä näin tekemään.

Sitten tästä vetämisestä ja canicross hienommin sanottuna :)

Kelkan vetäminen on hienosti lähtenyt luistamaan, parannettavaa vielä on mutta muutos oli huimaa kun Lara sai kunnon valjaat päälleen. Käännöksissä on parantamisen varaa ja etäisyyden ottamisessa, muutenkin yleisesti tässä ettei neiti pyörähdä yhtäkkiä ympäri kun on kelkka perässä :D

Nyt ollaankin sitten käyty joka päivä juoksemassa pieni lenkki. Hyvin lähdetään vetämään, vasemmalle käännös sujuu hyvin, oikea takkuilee ja pysähdys onnistuu. Ohituksia pitää treenata, ihmisten ohituksissa hidastan ja lyhennän hihnaa, koska oletan, että se on ohikulkijoillekin mukavampaa, titenkin jos on leveämpi tie niin lyhennän vain hihnaa mutta matka jatkuu samaa vauhtia. Pyöriä ei oo vielä tullut vastaan, edessä on mennyt ja niihin Lara tuntui suhtautuvan hiukan kisailumielellä kun alkoi tahti kiristymään :D Toisten koirien ohituksessa siirrän hihnan suosiolla vielä pantaan. Yleisesti ottaen Lara tuntuu tykkäävän enemmän tosta juoksemisesta ja vetäminen on "ihan kivaa". Voi sitä ilmettä kun pysähdytään, kieli pitkällä ja silmät kiiltää onnesta! <3





Muuta mukavaa.. kuten karvanlähtö.
Jep, Larppa harmaantuu taas. Karvat lentää ja imuroida sais kahdesti päivässä, silti niitä karvoja on kämppä piukassa ^^ Mukavaa niinkuin jo sanoin.

Kärsikää.. tai jos ymmärrätte pohtia laulun sanoja.. nauttikaa.

"Washed away my sad face,
Flooded all my empty space
You take away life's heartbreak
And I know with you it's gonna be ok"

Tietoa kissoista

Kyselyyn vastanneista suurinosa on halunnut tietoa kissoista -postauksen, joten tässä se tulee.

Sylvia -3 -vuotias kissaneiti, kuningatar ja itsetietoinen diiva-

Lempinimet:
Sylvi, Syltty, pallero, diiva, Pallosalama.

Sylvia tuli minulle vuoden ikäisenä, alkuun minun oli tarkoitus tarjota molemmille ajanpuutteen vuoksi kotia etsiville kissoille koti, siis Sylvialle ja tämän leikatulle uros kaverille (nimeä en muista) mutta silloinen omistaja tuli lopulta siihen päätökseen, ettei pysty luopumaan molemmista joten uros jäi ja Sylvia tuli :)

Sylvia tottui nopeasti uuteen ympäristöönsä ja aloittikin pian juttelun. Kehräys oli onnetonta, mutta kuolavanasta paidalla huomasi aina kun neiti nautti olostaan. Syltty on kissa herkemmästä päästä värikkäällä vaihtelulla. Diiva ottaa itseensä milloin mistäkin, yleensä siitä jollei häntä ole huomioitu vaikka hän olisi huomiota hakenutkin, yleisin ja epämiellyttävin protesti Sylvialla onkin tietoisesti pissaaminen väärään paikkaan esim. koiran pedille (siksi vedenkestävä ja pestävä peti) lavuaariin ja onpa se kerran sohvan allekin lirauttanut.

Syltyn omalla sivulla kerroinkin jo tästä "miehen taloon tulo" -episodista, joka oli kauheä järkytys maailman navalle ja siitä kuinka sinnikkäästi pieni pallero koitti vastustaa mamman päätöstä mm. repimällä vessapaperia ja lopulta vetäessään asian äärimmäisyyksiin pissaten ukon paidalle, joka oli tuolin päällä. Eipä auttanut sekään, joten muutettiin harmi huviksi.

Noin puolen vuoden päästä tuli Minette ja yli puolen vuoden jälkeen Lara. Muuttamistakin tässä parin vuoden sisällä on ollut kahteen kertaan, eikä Sylvia ole ikinä innolla suhtautunut yhteenkään uudistukseen. Vastarannan kiiski ja täydellinen muutosvastarinta kuvaavat Sylviaa todella hyvin. Muuttamisesta Sylvia on joka kerralla murjottanut, ottanut etäisyyttä ja mulkoillut kyrpiintyneesti, koiran tulo tuntui olevan vikatikki.

Ensin koitettiin pullistella koiralle (koskaan ei silti kynsiä/hampaita ole puolin eikä toisin käytetty), mutta kun huomattiin, että silläkin on omanarvontunto niin muutettiin kohde koiran petiin ajatuksella "kyllä se kusemalla lähtee". Nykyinen peti on kolmas, onneksi ainoa ostettu, kaksi ensimmäistä olivat itse tehtyjä. Kuitenkin ajan kanssa Sylvia on jo oppinut koirankin hyväksymään, iholle ei tarvitse tulla, 10 sentin päästä voi ihan hyvin haistaa. Niin siis Sylvia saa kyllä mennä ihan millien päähän nuuskimaan, mutta koiran ei tarvitse tulla niin lähelle.

Ukon antama lempinimi on Pallosalama, tiedä mistä tulee? Mutta omasta mielestäni tuo on aika kuolaturpa, rentoutumisen expertti ;)

Minette -vajaa 2 -vuotias harlekiinimarsu, keskenkasvuinen ruipelo ja mutkaton kaveri-

Lempinimet:

Mine, Monni, piipittäjä, pikkukisu, harlekiinnimarsu, Poltergeist.

Minette tuli meille 2010 kesällä kun aivan välttämättä halusin Sylvialle kaverin. Nuo kaksi ovat tulleet hyvinkin mutkattomasti toimeen, ehkä juuri sen takia, että Minette ei pahemmin kyseenalaista Sylviaa. Minette on puhelias, mutta siinä missä Sylvia kohdistaa kurnutuksen ja naukumisen ihmiseen niin Minette saattaa huudella ihan keskenään seinille. 

Alkujaan (siis nuorempana) Mine oli kovin arka, meni piiloon kun tuli vieraita, eikä tullut pois kunnes tunteja oli kulunut tai vieraat olivat lähteneet. Sylissä olokaan ei ollut neidille mikään luontevin asia, mutta nyt ajan kanssa pikkukisu on alkanut rohkaistumaan. Edelleen menee piiloon kun tulee vieraita (eihän niistä koskaan tiedä?) mutta tulee aika nopeasti jo katsomaan, että kuka tuli. 

Monnille kaikki rapiseva, kilisevä, kiiltävä, karvainen, karkuun menevä tms. on kivaa. Ompahan se muutamaan otteeseen seteleitäkin vienyt rahakipasta. Avokki opetti Minen tulemaan vihellyksestä (tai siis vihellyksen tapaisesta äänestä) luokse, ei mitään kisskisskisu vaan vihellys, no mikäs siinä. Minetenkään kohdalla en ymmärrä tätä Poltergeist lempinimeä? Ehkä se johtuu niiden öisistä sekoilusta kenties, kuka tietää?

Minette on siis aikalailla mutkaton ja sopeutuvainen harlekiinimarsu (lempinimi tulee värityksestä) sitä ei paljoa muuttaminen hetkauta, eikä koirankaan tulo sen kummemmin ottanut pumpun päälle. Nykyään Minette välillä kiehnaa koiran ympärillä ja hakee siltä huomiota.

Kaksi täysin erilaista, mutta kuitenkin hienosti toimeentulevaa persoonaa :)

Kaunis, rietas, onnellinen

Kyllä heitti mukavat pakkaset ihan suitsukkelaa, eli siis olisi ne pakkasasteet voinut silleen pikkuhiljaakin kohota eikä parista yhtäkkiä -15:sta. Mukavan raikas keli silti, enemmän vaan vaatteita päälle..voi miksen tilannut niitä lasketteluhousuja ;( Koirapuistossakin käytiin pitkästä aikaa kaverin kera. Susa ja Larppa rymys ja remus, sit välillä katteltiin ja ihmeteltiin. Lara sai ihme hepulikohtauksenkin, selkä kyyryssä paineli menemään, kais se ny vaikuttaa ku ei oo pitkään aikaan päässy kenenkää kanssa remuamaan! :)

Kaksi muutakin koiraa kävi piipahtamassa, 7v. russeli(?) uros ja lopuks tuli 8kk malineiti lisäämään puita pesään. Perhana nää meinaan paineli minkä kerkes! Lara ihan vaan mielihalusta jahdata, niin kuin malikkakin ja Susa oli onnesta ovaalina kun joku jahtas! :D Kattelin nyt tässä, että taas on hienosti kynnet kulunu eikä tartte leikata. On tää talvi hienoa! 

Kissoista hiukan päivitystä, notta työ tiiätte että nuo on elossa! :D
Vaikka hyvin ovat henkikultansa kanssa pelleilleet mm. 

• repiny tapetteja
• Sylvia aloittanu uudestaan tän "reittä pitkin rikkaaksi" -harrastuksensa, eli kiipeää jalkaa pitkin
• Minette on angstannut uudesta ruuasta eli käy syömässä ja väkipakolla kakoo edes pienen tipan ruokaa lattialle
• Sylvia on alkanut taas pyörimään todella ärsyttävästi jaloissa. On siis ennenkin pyörinyt mutta kun nyt se juoksee tahallaan eteen, pitänyt tätä pelleilyä ennenkin mutta lopetti jossain kohtaa ja nyt taas. Kait se koittaa saada ennenaikaista perintöä?

Sylviaa ei selvästi kiinnosta valokuvaus.

Larppa hoitaa.

Tältä näyttää salamavalolla herätetty kissa!

Ei kiinnosta.

Fuck off !

 Näin, eli kaikki elossa, täysissä sielun ja ruumiin voimissaan! 

--> paitsi Lara joka on aika rätti tunnin riehumisen jälkeen.

Fiilistelkää tätä!

Pakkaspäivä

Nää päivät on mukavia, kun ei tuule, aurinkoista ja mukava pakkanen. 

Käytiin kirjurin takana heittelemässä frisbeetä ja sain mä jonkinmoisia kuviakin otettua! :)

Lara oli sitä mieltä jo heti alkuun, ettei aina voi edustaa.

Adele - Rolling in the deep 

- Don't underestimate the things that I will do -

Moves Like Jagger - Maroon 5

 

.. You wanted control, so we waited

I put on a show, now I make it

You say I'm a kid, my ego is big ..

| Look into my eyes and I'll own you

Mohombi- Say Jambo

Shakira - Gypsy 

- Walking gets too boring, when you learn how to fly -
- I won't back down 'cause life's already bit me-

Lunta ja kuvia!

Käytiin Ulvilassa taas kokeilemassa kelkan vetämistä. Pyörätiellä, tai pyörätien vieressä Lara vetää hienosti ilman, että tarttee pitää hihnaa tai ohjata lähikontaktissa kädellä. Ottaa myös hienosti etäisyyttä ja menee suoraan. 

Mutta kun "umpihankeen" mennään, siis ei minkäänlaista polkua tms. niin se meno on ihan siksakkia. Koko ajan venkoilee ja vilkuilee että mihin mennään, etäisyyttä ei voi kunnolla antaa ottaa koska sitten alkaa se p**karalli, eli pyöritään perse kyyryssä hullun kiilto silmissä ja lopulta on narut solmussa poru kurkussa ku taas kävi näin. 

Eli edistytään ja ei edistytä :D

Kyllä me kohellettiinkin ja Lara söin lunta -.-'

Neiti edustaa taas kerran.

Sitten niitä vähemmän edustavia hepulikuvia.

Om, nom, nom.. Hyvää..

Yääk!

"F*cki' bad tastin' stick!"

"Whot?"

"Nja..mitä..?"

"AI RUOKAA!"

"Poker face.."

Noh.. mitäpä sitä selittelemään. Seura tekee kaltaisekseen.

 Sitte tuli kylmä eikä ollukaa enää kivaa.

Kunnon vetovaljaita odotellessa :)