Pomppa päivä

Läysin itseni heti aamusta taas katselemassa ompelutarvikkeita antassun verkkosivuilla hihnoihin, pantoihin, näyttelyremmeihin, takkeihin ym. you name it. Palava hinku tehdä koirille pitkästä aikaa uudet hihnat ja pannat, polypropeeni materiaalina, puolikurra mutta millainen kuosi. Maastokuosi kävi mielessä mutta sitten muistin, että jotenkin tuo nauha on sellaista ettei kone oikeen tykkää ommella sitä. Jacquard niminen nauha miellytti silmää, mutten kuitenkaan halua molemmille samanlaisia, selvä ero pitää olla mutta väreissä tarvitsisi olla jotain yhteistäkin. Oppitunti; kuinka tehdä simppelistä asiasta hankalaa osa 893027.

Jaguaari ja pinkki maastokuvio miellytti omaa silmää todella paljon! Olisi jotain tosi erilaista mutta nyt on pakko sanoa, että metrihinta hieman hirvittää. Lopulta katselin yksivärisiäkin ja suunnittelin yksityiskohtia heijastinnauhoilla. Viimein päädyin lopputulokseen, että samapa tuo mitä päätän nyt, koska mieli muuttuu viimeistään siinä kohtaa kun tilaan tarvikkeet.

Lopulta siirryin kuitenkin penkomaan vaatekaapista vanhoja verhoja ja lakanoita kunnes kirkkaan keltainen kukkakuoseilla varusteltu kangas osui silmiini ja sitten välähti. Uhrasin sohvalla pyörivän, todella huonossa kunnossa olevan fleecepeiton ja aloin ompelemaan Juralle treenipomppaa - lopputulos näkyykin kuvassa. Addiktiohan siitä iski - tällä hetkellä hartiat kipeinä - joten tein vielä pomppaan sopivan hupun, jota Jura ei arvostanut yhtään. 

Lopusta kankaasta suunnittelin tekeväni uuteen kevythäkkiin makuualustan, mutta jotenkin sitä muovautui Larallekin oma treenipomppa. Ei kylläkään niin onnistunut versio kuin Juran mutta pitäisi koiralle kelvata. Nyt on talvisin hurttien mukava odotella treenien alkua, eikä mun tarvitse pähkäillä että onko varmasti lihakset lämpiminä. 

Ei hyvää jollei pahaakin. Laralla on nenäpunkki - oireet ainakin vahvasti viittaa siihen. Joten Jurallakin on erittäin suurella todennäköisyydellä. Ihana mieheni kävi eilen hakemassa lääkkeet hurtille, eiköhän se kohta siitä lähde ja loppuu niiskutus. Miestä edelleen ylistääkseni, menipä vielä eilen yllättämään ja vei pyytämättä kevythäkin - jonka vetoketjusta Jura oli palasen nakertanut pois - korjaukseen sekä kävi ostamassa uudenkin <3 Ihanaa huomaavaisuutta :} Petasi tietenkin vuosipäivä lahjan sillä, jollei keksi siihen mennessä mitään lahjaa.

Arvonta !

Aikani mietittyäni päätin järjestää arvonnan! 

Koska blogi keskittyy karvaisiin lapsiin ja vielä tarkemmin koiriin, niin myös palkinnot keskittyvät koiriin.

Yksinkertaiset säännöt;
Liityt lukijaksi, osallistut ensimmäisen palkinnon arvontaan.
Mainostamalla blogia (omassa blogissasi/keskustelupalstalla/kotisivuilla tms. julkinen sivusto) osallistut toisen palkinnon arvontaan - mainostus edellyttää myös ilmoittamisen (osoitteen linkitys kommentilla/s.postiin, jossa mainostettu)

Palkinnot arvotaan erikseen. 
1. palkinto arvotaan maaliskuun alussa.
2. palkinto arvotaan maaliskuun lopussa.

HUOM!
Ilmoitan jokaiselle voittajalle s.postitse - joten muistathan osallistuessasi ilmoittaa sähköpostiosoitteesi kommentoimalla (kommentit eivät ole automaattisesti julkisia), jotta saan sinuun tarvittaessa yhteyden! :)

Ensimmäinen palkinto

Talutin - käsilenkissä fleecepehmuste
Puolikurra - fleecepehmuste

2x puruluu 

2x vetolelu

KUVASTA PUUTTUU herkkupussi

Palkinnot määräytyvät henkilökohtaisesti koiran koon ja ruokavalion mukaan (mahd. allergiat) Kuvan tuottet ovat esimerkkejä.

 

Toinen palkinto

 Punottu näyttelytalutin, helmillä ja pistolukolla

2x puruluu

2x vetolelu

KUVASTA PUUTTUU herkkupussi

Palkinnot määräytyvät henkilökohtaisesti koiran koon ja ruokavalion mukaan (mahd. allergiat) Kuvan tuottet ovat esimerkkejä.

Punaista ja

kylmää.

Luvialla korkattiin tämän vuoden ekat mätsärit. PUN- tuli sijoitukseksi isoissa pennuissa, Jura selvästi nousee tasaisesti koska viime kerralla käteen jäi sininen nauha ;)

Neiti ravasi hienosti, ei riekkunut, pomppinut tai vetänyt - tuomari kehuikin Juran avoimuutta, liikkeitä ja fyysistä kuntoa. Nauhojen jako kierroksella seisottiin hienosti ja annettiin hyvin katsoa hampaat, hiukan rakastettiin tuomari mutta hillitysti. Toisella kierroksella ei sitten mennyt ihan niin.

Omistajan hitaat ja kylmästä kohmeat liikkeet aiheuttivat sen, etten kunnolla kerinnyt asettelemaan Juraa ja saamaan sitä keskittymään namikäteen ennen kuin tuomari tuli pitelemään. Jura oli selvästi jo väsynyt ja ikionnessaan vieraasta ihmisestä, syliin koitti kiivetä ja rakastaa tositositooosi paljon. Jotenkuten tuomari sen sitten onnistui lääppimään ja jatkoi matkaa. Sen jälkeen Jura sitten seisoa tönötti hienosti paikoillaan matkien patsasta, totta kai. 

Kaiken kaikkiaan olen silti tosi ylpeä pääosin nätistä käyttäytymisestä, lääppimisessä vaan treeniä lisää.

Mörrimöykyt

Samoilua metsässä.

Larpan takajalasta löytyi haava viime viikolla, ihan polkuanturan vierestä. Pitää seurailla miten paranee, kuivalta näyttää tällähetkellä mutta on vähän semmoisessa paikkaa että pelkään sen repeävän vielä isommaksi :/

Sain myös kaverien "tilaamat" näyttelyremmit valmiiksi, toivottavasti uudet omistajat ovat yhtä tyytyväisiä lopputulokseen kuin minäkin :)

Sekä Juran depyyttihihna harjavallan ryhmistä varten - hihna on aikaisemmin jo tehty mutta testiin pääsee vasta lauantaina mätsäreissä.

Liitäjä vaihdettu Lentäjään

Lara päätti aloittaa juoksunsa, ehdittiinhän me jo kerran käymään hallilla treenaamassa joten treenitauko pamahti tähän kohtaan. 9.2. olisi ollut epikset Paneliassa mutta eipä sinnekään sitten päästä - vaikkakin ajattelin kysyä onko mahdollista osallistua jos suorittaisi radan viimeisenä. Otin sitten Juran tänään mukaan treeneihin ja hienostihan ne meni, kunnes namit loppui. Taisi olla silti väsymykselläkin oma osansa asiaan. Lopputunnista Jura huusi Kundin perään, ihan mälsää kun toinen rallaa kentällä ja ite ei pääse mukaan. 

Muuten tunti meni hienosti, mentiin keinu ja A-estekin onnistuneesti kun Jura tajusi että kyllähän sen voi kiivetä. Putket on aivan mahtavia edelleen, pussistakin tuli aivan mahtava kun kakara huomasi että sieltä löytyy ruokaa! Kiertämistä ja niistämistä harjoiteltiin sekä yleistä hallussa pitoa. Oli mukava yllätys huomata kuinka hyvin Jura pystyi keskittymään omaan tekemiseen vaikka Mira ja Kundi suoritti kentällä rataa samaan aikaan :) Kepit meni hienosti, Jura alkaa päästä jyvälle ideasta ja musta tuntuukin että se taitaa oppia kepittämisen ennen Laraa.

Pläräsin kakaran korvienkin kanssa tänään. Kyllä ne pikkuhiljaa alkaa näyttää asettumisen merkkejä, silti hiukan pelottaa että mitä jos ne onkin joku kaunis aamu pystyssä! :D

Nyt on tyytväinen ja väsynyt kakara nojatuolissa. Lara makoilee lattialla *piip*mainen ilme naamallaan, sitä ei selvästikään nappaa juuri mikään. Koitin tänään hiukan treenatakin sen kanssa, ei toivoakaan, mistään liikkeestä ei ois saanu korjata jos korjasin niin koira veti heti lukkoon. Ihanat nartut ja juoksut.. Ulkona treenaaminen keppipalkalla onnistui kunhan ei tehnyt mitään kovin tarkkaa. Ennen on pystynyt ihan normisti treenaamaan mutta nyt on näköjään eri ääni kellossa.

Lauantaina on tiedossa mätsärikuulumisia, joten varautukaa siihen! Toivottavasti saan kuvia myös, suunnittelin kyllä Larankin ottavani mukaan jollei se nyt kauheasti "narttumaisemmaksi" rupea.

In this crazy world of choises, I only have a few

Käytiin rallattelemassa ja pelleilin kameran omalla muokkausohjelmalla. 

We can fly together

Tänään ollaan oltu hirmu reippaita (siis 15.1.) kelkkailemassa käyty, josta hehkutinkin jo edellisessä postauksessa. Lara lepäili loppu ehtoon ja Juran kanssa kipittelin läheiseen koirapuistoon. 

Tapansa mukaan Jura rakasti jokaista ihmistä koirapuistossa ja juoksutti toisia koiria. Kaikki koirat olivat pieniä, joten Jura vain spurttaili päästä päähän ja odotteli että muut kerkeevät lähemmäs ja uudestaan. Kauaa Jura ei kuitenkaan ehtinyt juoksuttaa pikkukavereitaan kunnes porukka lähti ja tilalle tuli 9kk:n ikäinen lapukkatyttö, siitähän vasta riemu repesi. Välillä painittiin, juostiin, mölyttiin ja välillä sitten taas mentiin vierekkäin ja nuuskuteltiin. 

Lopulta oli jo omat sormet niin jäässä (vaikka oli sormikkaan käsissä) että oli pakko lähteä kävelemään kotiin. Kotimatka meni leppoisasti, kyllä kakarakin pikkuhiljaa alkaa täysin sisäistää miten siinä hihnassa kuuluu kulkea.

Puoli yhdeksältä lähdettiinkin sitten Laran kanssa liitämään. Paljastinkin jo, että kaverin kanssa vuokrattiin halli. Kolmas treenaaja on haussa varsinkin kun tänään todellakin huomattiin, että tunnissa on hyvin aikaa kolmelle treenata tarpeeksi kerralla, kahdelle se on hiukan liikaa - menee aikaa hukkaan.

Treenattiin edellisten rataa ja kyllä oli hankala! Yksinkertainen tavallaan mutta ne käännökset, voi luoja. Huomattiin ainakin, että erilaisia käännöksiä pitää harjoitella lisää. Keppitreeni tuotti tulosta, alkuun takkuili ja pahasti kun koitin pallon kanssa palkata, ruokapalkalla kepistys sitten sujuikin. Pientä haparointia löytyy mutta näkyy siellä hiukan sitä rytmiäkin jo, nyt tavoitteeksi onki kepeillä pistetty että tarkkaan lihasmuistiin kepitys sitten voidaan lisätä vauhtia ja omaa etäisyyttä. 

Videoita katsellessani huomasin, että oma ohjauskin on hiukan parantunut - vielä se käsi vähän roikkuu paikkapaikoin, mutta pääosin korkeudensäätö on kohdillaan.

Vähän taukoa kun alkaa lassien rattaat heittää vipperää :)

- Treeneistä jäi mahtava fiilis, tunnitkin on sopuhintaisia ja esteet todella hyväkuntoisia -

 Matkan varrella keksitty rata treenien loppuvaiheessa.

The best thing about winter

Hieno päivä, suorastaan mahtava! Mukava ilma, pikku pakkanen ja hiukan tuulta, mukavasti tarkenee pihalla pidemmänkin aikaa.

Aamupäivällä lähdettiin avokin ja koirien kanssa Ulvilaan kelkkailemaan. Otin itelle juoksuvyön ja remmin - Jura siihen, Matti potkutteli kelkan kanssa ja Lara veti. Alku hiukan takkuili, teitäkin oli hiekoitettu (*piip*) ja Jura meni narussa miten sattui. Mentiin pienen matkan päähän jalkapallokentän viereen polulle, hyvä luminen ja hiukan jäinen suora jota ei oltu yhtään hiekoitettu, jes!

Noin 200 metriä hienoa suoraa! Matti veti suoran edestakas Laran kanssa keskenään, otin muutama kuvaa ja Jura huusi, toinen halusi myös juoksemaan. Päätin sitten kokeilla ihan mielenkiinnosta miten Jura menisi siinä kelkan edessä Laran rinnalla ja heivasin sen siihen. Matti meni suoran toiseen päähän ja menoksi! Juralla oli ihan perus talutusvaljaat päällä (just sellaset ku ei sais mielellään vedättää) ja pistinjuoksuvyöhön kuuluvan remmin kelkkaan kiinni. 

Hirveellä innolla Jura veti ja todella oikeaoppisesti meni Laran rinnalla koko (lyhyen) matkan. Tarkkailin matkan aikana juoksuvyön joustopätkää (oranssi) eikä se juurikaan venynyt, eli ei Jura hirveästi voimalla vetänyt. Remmi oli kuitenkin hienosti kireällä koko matkan ja sehän siinä on tärkeintä, varsinkin alkuun! 

Kyllä täällä kohta on nahkoista koostuva minivaljakko :} 

- Myös pieni tilanne päivitys, Laran agilitytreenit saavat taas jatkua! Vuokrattiin kaverin kanssa halli ja nyt päästään treenailemaan oma-aloitteisesti puikkonokkien kanssa. -

Saamattomuus

Ollaan taas käyty siinä pisteessä, kun emäntä suunnittelee hirveästi mutta mitään ei tapahdu.

Eilen ja tänään sain viimeinkin itseäni niskasta kiinni ja samaloitunut kivi vierii taas eteenpäin. Huraa!

Eilen treenailtiin lenkillä molempien kanssa, Juran kanssa vähemmän kun käytiin samalla koirapuistoilemassa ja neidillä oli taas niin hirmu kivaa uusien kavereiden kanssa. Laran kanssa koiratanssiliikkeet alkaa olla hallussa ja nyt pitää alkaa pikkuhiljaa kasaamaan niitä yhteen. 

Tänään käytiin vetämässä pulkkaa! Siskonlikka istui kyydissä suupielet korvissa asti ja kivaa oli :} Larakin tuntui tykkäävän hommastaan. Jura sai samalla totutella valjaisiin ja vetämiseen - sisko talutti Juraa ja Jura veti eteenpäin sillä voimalla mikä itsestään hyvältä tuntui. Kuulemma aika vähäistä mutta tasaista vetäminen oli, ei riuhtonut vaan nätisti kipitti eteenpäin hihna kireällä.

Oma treenaamattomuus Juran kanssa nyt vaivaa todella paljon.. talvimasennus iskenyt, eikä kiinnosta tottistella pihalla kylmässä. Tulkaa joku ottamaan mua niskasta kiinni ja raahatkaa treenikentälle!

Suunnitelmia suuntaan ja toiseen

Rallytoko kurssille ilmoittauduttu, en kyllä vielä tiedä koska se alkaa. Miksi rallytoko? 
Rallytokossa on hiukan jotain samaa kuin agilityssäkin, ei pelkkää samaa kaavaa mutta kuitenkin tietynlaiset liikkeet. Ompahan laji jossa tokotaidoillakin on hyötyä, koska tokossa tuskin tullaan pitkälle pötkimään. Silti Larppa tulee aina olemaan oman elämänsä TVA !

Nopeimmat varmaan ovat jo huomanneet, että "comin'" listaan on tullut lisää tapahtumia. Luvassa siis paljon kisapäivityksiä! Mätsärit, epikset, näyttelyt ja kisoja tiedossa. Luvian mätsäri päivänä olisi ollut kokemäellä myös mölli rallytoko ja toko, piti tarkkaan harkita kumpaan mennään mutta lopulta päädyin mätsäreihin; 
a) Jura tarvitsee kehäkokemusta
b) hyvä se on Larppakin pitkästä aikaa kehässä pyöräyttää
c) Jura ei ole vielä möllivalmis kumpaankaan, joten mennään sinne mihin voin ilmottaa molemmat :)
Kauheen mielelläni menisin jo virallisiin agilitykisoihin Laran kanssa ja pari kertaa käynyt mielessäkin, että "tuurilla vaan kepit" mutta ei, ei ennen kuin kepit on varmasti kunnossa.

Kauhea treeni-into taas iskenyt, vähän väliä tulee otettua pieniä treenipätkiä (milloin tokoa, milloin temppuja) ja koirat kiittää :) 
Toivottavasti oppivat myös jotain.

Lets get it started

Olisihan tämän vuosi paremminkin voinut alkaa.

Laran agility tuli ja meni, kurssin hinta on omaan lompakkoon sen verran kova etten oikeen muuta keksinyt kuin jättäytyä pois kurssilta. Onneksi hallikausi ei kestä ikuisesti niin keväällä voidaan jatkaa ohjatusti kentällä agilityn treenaamista.
Nyttei sitte muita treenejä ole kuin tokotreenit. Halli on sama, joten saadaan vähän keppejäkin treenattua tokon yhteydessä, koska kepit on ainoa este mikä ei mene oikeen sulavasti ja sitten on ihanat epikset, niissä sitte kierretään harjoittelemassa! Että ei tää Laran agiura tähän hyydy, tavalla tai toisella me treenataan!

Juran agility ottaa sen sijaan alkuruopaisunsa ohjatusti 13.1. Jännäää :} Tänään tokotreeneissä ollessa tuli tosi tyytyväinen olo myös kakaran suhteen, todella rauhallista mutta kuitenkin keskittynyttä työskentelyä, ei turhaa hötkymistä - paitsi lopuksi pallon kanssa. Oon todella huono kuvailemaan koiran työskentelyä, se pitäis nähdä livenä tai videolta. Kyllähän Jura säätään jos itse säädän tai koitan innostaa sitä liikaa - pitää löytää se kultainen keskitie viretilassa. Seuraaminen tolla alkaa step by step sujumaan, mieteinkin tänään että pitää alkaa ottaa yks-kaks askelta vaan kerralla vähän aikaa ja itteä niskasta kiinni ton perusasennon suhteen. Paikkamakuuta pidän silmätikkuna - hmm, miksi niin?? -  ja yllättävän rentona Jura pystyi tänään makaamaan hallissa, aikaa ja matkaa sekaisin. Kyllä se siitä :)

Viimeinkin uusi puhelin tuli! Nokia Lumia 800 jota pläräsin puoli kolmeen asti (yöllä) Mielenkiintoinen vempain.