Miss angst

Neiti Pökäleleuka tuli käymään luonamme maanantaina.

 Mamman rakas kultapallero näytti toisen identiteettinsä - jonka nimesin Neiti Pökäleleuka - sinä aikana kun olimme kaupassa. Kotiin saavuttuamme neiti Pökäleleu'asta ei ollut mitään merkkejä, kunnes satuin avaamaan vessan oven. "Mitä!?" kuului suustani ja kynsien rapina alkoi. Surkea kultapallero kipitti korvat rusetilla, pää matalana ja hännän pää heiluen koipien välissä luokseni, se oli selvä merkki. En samantien HALUNNUT uskoa että koira olisi sen tehnyt mutta, kun lappasin hiekkaa takaisin koppaan sain huomata ettei sieltä löytynyt yhtään p*askan nokaretta niin kyllä se oli uskottava. 

Koirani on the bitch, joka halusi tällä kertaa syödä kissanpaskaa.

Parempiin aiheisiin.

Eiliset treenit menivät enemmän kuin hyvin! 

Paikkamakuut onnistuivat - taas saan ylistää Lauraa - vaikkei yhtään ryhmässä otettukaan - ensi kerralla sitten. Itikat söi suatanasti, Larpan vire oli kohdillaan - tajusi myös rauhoittua ja olla vaan. Oltiin kolme tuntia kentällä - Karon kyydillä kun Matti oli töissä. Eka tunti seurailtiin penturyhmäläisiä ja hiukan tottisteltiin, hienoa seuraamista josta mun pitää myös heittää kiitokset Lauralle, neuvot on toimineet! Toisella tunnilla tehtiin ruutua joka alkaa mukavasti hahmottumaan, ohjattua noutoa aloiteltiin - ihan eroteltiin vasenta ja oikeeta, ei keskikapulaa. Paikkikseen harjoiteltiin etäisyyttä - kävelin hieman yli kentän puoleen väliin, ei hajua matkasta. Liikkeestä maahan, luoksetuloa ja hyppyä tarkistus mielellä missä kunnossa ovat ja kunnossa on. 

Kolmannella tunnilla otettiin kunnon paikkis, yksin mutta kuitenkin. Maija katsoi meijän liikkeestä seisomisen, sanoin että on alkanu meneen istumaan niinkuin olikin, mutta eipä se nyt tällä kertaa mennyt! :D Ja sitten paneuduttiin kaukoihin - mennyt plörinäks sen jälkeen kun paikkis on alkanu sujumaan. Loppu puolen tuntia meni slummailuksi, ei jaksanut, kumpikaan. Kotiin päästessä koira oli enemmän kuin onnellisen näköinen ja väsynyt.

Tänään käytiin shoppailemassa Tassuväen tavaratalossa.

 Berran narupallo.

 Hetsauslelu - Berralta sekin.

 Nannaa, piti ottaa kun oli tarjouksessa.

Mukaan tuli myös Biospotin punkkipanta.

Yhteensä 33,90€ - halpa reissu.

Grillikausi avattu

Larpan osalta ainakin.

Harjavallan ryhmänäyttelyn lippulappusetkin tuli!

Nyt aloitetaan jännääminen.. no ei kai. Ihme kyllä ei jännitä yhtään, ennemmänkin odotan. Kiva päästä taas pitkästä aikaa pyörittämään hurttaa virallisissa.

Kehässä saa sitten jännätä, mitä se tuomari sieltä antaa :)

 

Ulvilassa tuli taas käytyä, fillaroitiin kotia. 

Larppa rupes löntysteleen aika pian kun pistin uudestaan hihnaan - tultiin siis osa matkaa ilman remmiä ja tykkää siitä tyylistä enemmän. Mutta kun oltiin 7 kilometriä tultu alkoi satamaan, heh heh kummasti pisti likka liikettä niveliin! :D Loput 1,5 kilometriä tultiinkin aika haipakkaa ettei neidin sukat vaan kastu sateessa! :D

Tähän väliin voin manata, kuinka ihana narttuni ajaa minut välillä hulluuden partaalle.. Lara siis tekee juoksujaan. Käytös ei niinkään ole muuttunut että sen huomaisi joka päivä arjessa MUTTA ne harvat hetket - jotkut lenkit siis - nostattaa omat niskakarvat pystyyn ja tuo hikihelmiä otsalle. Välillä ollaan normaalia ja aurinko paistaa kun taas seuraavana hetkenä koko maailma kaatuu neidin niskaan, kaikki on kamalaa ja hirveää. 

Onneksi mamma on edelleen paras ja sitä kuunnellaan, huh!

Mutta masokistina voin edelleen sanoa että ennemmin kieroperseinen narttu kuin putkiaivoinen uros. 

 Toivon vain ettei Lara saa mitään "kamala maailma" -episodia näyttelyissä! O.O

Ja tähän kappale joka soi päässä!

Kohta meilläkin on LillaQ -panta. Pistin tänään tilauksen menemään ja kaipa se sieltä pian valmistuu. Saa nähdä mitä tulee lopulliseksi hinnaksi, voi olla että joudutaan pantaa odottamaan tekijästä riippumattomista syistä hiukan pidempään.