Loppuvuosi kuluu kelkkaillessa. Pitää Juraakin hiukan totuttaa ideaan, se ei tietenkään vielä tule vetämään koska ei ole kunnon valjaita siihen hommaan. Antaa kasvaa niin hommataan valjaat. Kakaran säkä hipoo jo 52,5/53cm.. Niin se aika vaan kuluu. Uusi vuosi alkaa taas, joten pitääpi hiukan päivittää blogin ulkoasua.
Näytin varmaan tosi hehkeältä postimiehen silmiin, juuri heränneenä, äkkiä kiskassu vaatteet päälle ja avamaan ovi..oivoi. Hankijalaksethan sieltä tuli, nopeaa toimintaa sanoisinko. Tilasin ne eilen ja tänään täällä, kun taas viime viikolla tehty soneralla pakettisoppari jossa pitäis tulla nokia lumia mukana..ei kuulu vielä missääään. Perhana.
No pitähän mun mennä tänään heti testaamaan jalakset, oli muuten pirun vaikeat laittaa paikoilleen - yksinkertaiset kyllä, mutta sormet sinisinä sai painella. Rehkiminen kannatti koska ne luistaa mahtavasti! Niin kauan kunnes tuli soraa vastaan. Ihmiset pitivät mua varmaan jonain kylähulluna kun noiden kanssa menin. 1. yritys: Lara veti, Jura oli flexissä - jostain syystä ajattelin, että onnistuis niin paremmin kun ei tartte remmin kanssa plärätä, joopajoo - ja eihän siitä mitään tullut.. Jura loikki puolelta toiselle ja meikäläinen huutaa "Jura p**kele" - koitti varmaan hirttää itseään vetonaruun tai jotain? Eipä päästy 100 metriä pidemmälle. 2. yritys: Lara veti, Jura oli flexissä niin että pysyi Laran takana. No mitä vatipää tekee? Alkaa himmailemaan reen edessä ja siinä kohtaa kun kelkka hiukan osui takajalkaan alkoi hirveet pukkiloikat JOKA SUUNTAAN ja sen jälkeen tössättiinkin soraan joka aiheutti sen, että mun huulien välistä pääsi hiljanen ruma sana - okei vähän useampi ku yksi. Taidettiin päästä jo vähän päälle 200 metrin päähän..wuhuu! 3. yritys: Kipiteltiin sorakohdan ohi, vaihdettiin suuntaa ja Lara vetää taas. Tällä kertaa pidin Juran suhteellisen lyhyellä ja vihdoin se tajusin jutun idean! Nätisti kipitti vierellä ja lopulta annoin sille hiukan enemmän liikkumistilaa kun huomasin ettei se enään koittanut Laran niskaan ängetä. Päästiin noin 300 metriä, mikä on aika paljon mun mielestä kunnei olla paljoa harjoiteltu edes. Pysäytin ja heitin Laralle jauhelihaklöntin nokan eteen.
- Pieni väliaika, koirat sai juosta vapaana ja tehä tarpeensa samalla kun iten kirosin mielessäni, etten varmasti ota ens kerralla kakaraa mukaan-
4. yritys: Larppa vetää ja Jura kipittelee kiltisti mukana kunnes kuuluu ihan järkyttävä ääni! Paljon ja vähän päälle soraa tiellä ja tässä kohtaa mää repesin "V**tu mun uudet jalakset saa**na! Kuka he**etin kuraturpa tätä soraa tänne levittää! *piiiip*" Jaa sen jälkee varovaista vilkuilua, ei kait kukaan kuullu :'D Hei, mulla oli kuuma ja hiukan otti nuppiin ku tarttee tommosta soraa pistää, yhtäailla se luistaa jalkojen alta.
- Uusi väliaika, koirat kirmaa ja mä istun kelkassa ja polttelen syöpäkäärylettä sekä syötän koirille nameja aina ku käy luona. Tässä kohtaa olin entistä varmempi siitä etten ota Juraa ens kerralla mukaan, pystyn paremmin keskittymään Laran vetämiseen koska siinä on parannettavaa -
5. yritys: Larppa veti ja oltiin jo melkein iskän pihassa. Pysäytin, kehuin ja palkkasin nokka menosuuntaan sitte taluttelin pihaan.
Olipa reissu, mutta kaikesta häiriöstä huolimatta Larppa veti suhteellisen hyvin :) - Kaveria ei päästykään treffaamaan, mutta joku toinen päivä ku ei se maailmanloppu tullukaan ;) -
Hallillaki käyty treenailemassa Jurpan kanssa, on se vaan pätevä! Peruskuviokelluntaa - seruupätkiä, sivua, maahanmenoa, jääviä, hyppyä ja kapulaa - sekä tällä kertaa ajattelin että harjotellaan vähän haastavampiakin liikkeitä. Tutustuttiin metallikapulaan - edelleen pitäisi itselle hankkia sellainen, pienempi - harjoteltiin löytämään oma palikka ja huomattiin, että merkki on aivan mahtava! Ruutua pitää vielä alkaa työstämään.
Tottistelun jälkeen kokeiltiin vähän liitämistä - hyppyä, rengasta, putkea, muuria ja uutena tulivat pussi ja kepit. Keppeihin pistin ohjurit ja hirmu nopeasti kakara hoksasi jutun juonen. Ohjaus alkaa vahvistua kerta kerralta ja irtoaminen paranee :) Lopuksi käytin palloa palkkana kun olin sitä mieltä, että kakara on napuja popsinut ihan tarpeeksi jo tältä päivää. Jura sekosi pallosta täysin! Se juoksi edes takaisin hallia, loikki suuntaan ja toiseen ja heilutteli palloa suussaan pitkän aikaa, minäpä annoin sen riehua - tehdä loppulämmittelyt ihan itse :) Nytpä lattialla makoilee tyytyväinen pentu, joka mussuttaa rustoluutaan. Lara nyrpeenä seuraa vierestä kun oma on syöty jo.
Oi A-este <3 En olis ihan heti uskonut, että noin vois käydä. Putkessa möhlein ite, olis pitäny olla enemmän sivussa ja hiukan lähempänä. Muuten se rata menikin ihan kivasti, lukuunottamatta myöhässä tulleita käskyjä tässäkin. :/
Rata toisen kerran
A-este oli niin hirveän puoleensa vetävä edelleen, ohjaaja ottaa muutamat lisäaskeleet ja kepit oli tosi hämmentäviä kun mamma oli koiran oikealle puolella - aika usein tullu vedettyä niin että oon koiran vasemmalla ja tässä se nyt näkyy. Pitää jatkossa treenata tota oikeaakin. Ohjureista on kolme poissa, hyvin se ne vetää kun vähän avittaa :) Huomasin myös, että mä olin tällä kertaa ihan hirmu myöhässä lähes kaikkien käskyjen kanssa. Täytynee kiinnittää tuohon enemmän huomiota jatkossa.
Enjoy people!
-Larppa kiittää ja kuittaa, ohjaaja kiittää kuvaajaa (avokkia)! Huomenna treffaillaan ja tottistellaan-
Mitä tuleva vuosi tuo tullessaan? Sen kun tietäisi.
Mitä haluaisin, että se toisi tullessaan? Laran kohdalla; ALO1:n, paikkamakuun kanssa tai ilman mutta pikkuhiljaa kutina takaraivossa vahvistuu, että se taitaa jäädä pienen tytön haaveeksi. Tänään treenailin Laran kanssa penturyhmän häiriöksi ylempien luokkien tokoliikkeitä, lähinnä merkkiä ja ohjattua noutoa sekä kaikkia noutoja - Larppa kun fanittaa aivan järkyttävästi kaikkea missä saa noutaa, ihan sama mitä noudetaan, kunhan noudetaan! :D Alkoi vallan harmittamaankin tietoisuus siitä, että se osaa ne liikkeet; seuraa hienosti, jäävät - upeaa ainakin tällä kertaa, luoksetulo jopa pysäytyksen kanssa ja sitten noinkin yksinkertainen liike kuten paikkamakuu..ei..ei toimi. Päätin/totesin/arvioin, että treenitauko taitaa olla paikallaan ihan oman pääkopan takia - ei kestä, miksei se voi toimia - ja Laran kanssa lopetetaanki hallikausi tälle vuodelle. Tammikuussa jatkan sitten enään Juran kanssa, Lara saa kiikkua välillä mukana arkitottis päivinä ja keskittyä agiin, temppuiluun ja kelkkailuun. Luojalle kiitos tosiaan agilitystä, jotain lohduttavaa ja nostattavaa, ei tartte miettiä tokojuttuja (lähinnä paikkista) vaan voi tarkoituksellisesti keskittyä kaikkeen muuhun! Agilityssä tietenkin haluan korkata ensi vuonna kisat, mutta se vaatii ahkerampaa keppien treenaamista, onnistuu. Kesällä..kesällä..hmm. Jos jostain vaan löydän rallytokon alkeiskurssin niin sinne mennään Larputtimen kanssa. Pyöritään pitkin kenttää ja sählätään kun mamma ei osaa lukea kylttejä, mikäs sen hienompaa! Jälkeäkin pitäisi taas koittaa kokeilla, kunhan vain saisi treeniryhmän kasaan niin sekin onnistuisi. Tuntuu, että tältä alueelta on maastolajit kuollut ihan tyystin.
No mitenkäs tuo kakara? Jaa-a kuule. Siittähän on vaikka mihin, mutta missä ajassa? Se on asia erikseen. Tammikuussa aloitetaan agilityn alkeiskurssi WeCA:n leivissä, mitähän siitäkin tulee :} Ja ensivuonna jatketaan tokoa samoissa merkeissä, Agilityn Lumoa hallilla UPK:n opastuksella. Maastolajit kiinnostaa myös Juran kanssa, mutta noh sama ongelma tulee vastaan; Mistä se ryhmä repäistään? Ja myös hiukan tuo liikkuminen, ikävä mennä 30km:n päähän(esimerkki) vain yhden treenikerran takia. Mutta nyt näillä näkymin..mitään näkymiä ole, lets go with the flow ja katsotaan mihin päästään. Hiljaa hyvä tulee, jos on tullakseen! :)
Korkattiin meitin agiura hiukan kunniakkaammin kuin tokoura!
Käytiin PAHA ry järjestämissä tonttuepiksissä! Mölleihin osallistuttiin - kunnei kerta vielä kisatakaan - agility- ja hyppyratoihin. Agilityradalla tuli nollat tauluun, eli 0 virhepistettä, aika oli 29,?? eli hippasen alle 30 sek. ja 1. sijoitus. Hyppyradalla tuli pieniä kämmejä - pitkät hypyt ja pari huonoa ohjausta - 5 virhepistettä, aika oli 23,?? ja 2. sijoitus. Virhepisteet tuli kun toiseksi viimeinen rima tipahti, muuten rata meni virheettömästi vaikka Lara kerkesikin ajattelemaan liikaa :) Pakko olla kyllä tyytyväinen, radat oli kyllä helpot - lukuunottamatta sitä juoksemisen määrää, jösses! - mutta se etten ite ollu jännityksestä toimintakyvyttömänä, siittä pitää nostaa itelle hattua. Larpalla oli kivaa, ihan selvästi ja se oli täysin omassa elementissään. Agiradasta siis koostui hypyistä, pituudesta, putkista, pussista, muurista ja puomista.
Tämän päivän olisin voinut hyvin pyhittää roikkuville töille, koska niin sattui käymään.
Sain aikaseksi; - vaihdettua vetoketjun veljen takkiin - ketuiksi meni, mutta kelpasi kuitenkin - aikoja sitten aloitetut valjaat valmiiksi - tarkemmin ottaen noin 8kk sitten aloitetut valjaat kyseessä -Juralle. Hiukan ne jäi isoiksi, mutta kyllä se niihin kasvaa :) - alkujaan epäonnistuneen takin, jota joskus koitin tehdä Laralle mutta siitä tulikin onnettoman lyhyt - nythän se on Juralle sopiva ;)
Oon kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen. Tässä piti paikkansa sanonta "Hiljaa hyvä tulee."Vielä pitäisi omaan takkiin vaihtaa vetoketju..
Match Show - chek Toko koe - chek seuravaksi agilityn epikset! Tänään siis kävin Juran kanssa pyörähtämässä ensimmäistä kertaa kehässä. SIN- tuli tulokseksi, hirrveen kylmä ilma paikoillaan seisomiseen, mutta hienosti tyttö silti esiintyi. Antoi nätisti tuomarin pidellä ja tutkia, rakastamatta liikaa tietenkin. Yllätyin itsekin, että Jura ei kertaakaan hypännyt tuomaria päin vaan keskittyi hienosti napittamaan kädessäni ollutta makupalaa! :D Ravaaminen oli hienoa, ei vetänyt eikä juurikaan pomppinut - kahdesti pomppasi ensimmäisellä kerralla kun oltiin kehässä - mamma on tosi ylpeä neidistä! Laran kanssa käytiin toko kokeessa, paikkis.. *piip* .. 138 pistettä ja ALO3. 10-0-9-8-9-10-0-10-10, hienot pisteet, mutta ei se auta jos paikkis ei suju :( Treeniä treeniä, muuten pitää kyllä olla todella tyytyväinen Laraan ja sen tekemiseen, koska pakkaspäivät on verottanut liikkumista tosi paljon, joten kierroksia oli kertynyt ja pahasti. Kesällä kokeillaan sitten uudestaan ulkokokeessa. Huomattiin treenikaverin kanssa ilmoituskin hallin seinällä agiepiksistä. Todettiin heti, että sinne on pakko mennä! Ei siinä mitään häviä kun menee ja kokeilee :)