We are free

Larpan jalka on paranemaan päin hyvää vauhtia! Ei onnu, pientä kosketusarkuutta löytyy, mutta erittäin paikallastista eli kyllä se tästä. Tasaisessa maastossa uskallan juoksuttaa vaikkakin Lara hiukan ottaa omia oikeuksia ja spurttailee millon missäkin. Ymmärtäähän tuon kun virtaa piisaa. Vähän on mammakoira muuttunut pentujen jälkeen; reagoi herkemmin omiin äänenpainoihin, selvästi avoimempi vieraita kohtaan - ennen ei pahemmin välittänyt ja vahtii enemmän - ilmoittaa epäilyttävän näköisistä hiippareista (niitähän täällä riittää).

Suunnittelin kovasti tokokisoja loppuvuodelle, mutta seuraaminen näyttää ikävästi siltä ettei olla menossa. Koko koira on niin täpinöissään leuka väpättäen ettei se pysy ollenkaan oikeassa kohtaa pitkää matkaa :| Hallissa pääsee sitte korjaamaan asiaa. Porin palveluskoirien BH-kurssista ei sitte tullut mitään, kerran käytiin kentällä ja silloinkaan ei ollut vetäjä paikalla, pitää varmaan hiukan kysellä että mitenkäs sen kurssimaksun laita kun on kerta maksettu muttei olla kertakaan kurssille päästy. Maastojen alkuakin olen odotellut muttei ainakaan vielä mitään ilmoa ole tullut.

Ja syksy... yhyy vettä sataa ja ketuttaa.

Jurakin on päässyt tutustumaan UPK:n kentälle pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla likka koitti suoraan A-esteelle kiivetä - tietenkin siihen jyrkempään. Seuraavana vuorossa oli puomi jota pitkin se kiipeäminen onnistuikin, mutta koska kyseinen este ei kovin leveä ole niin pieni mukelo meinas tulla pariin otteeseen ryminällä alas. Ihan kiitettävä tasapaino ikäisekseen. Eilen käytiin kentällä niin, että näki toisiakin - oli ne karvaset versiot pelottavia niin kauan kunnes huomasi että hihnan toisessa päässä on ruokaa, sen jälkeen kaikki muu sumeni, oli vaan Jura ja liikkuva ruoka-automaatti(minä) :D 

Sisäsiisteyden salatkin on alettu hyvin sisäistää, parit pissat tulee sisälle vuorokaudessa - riippuu ihan siitä paljon itseä laiskottaa totta kai - muuten kaikki tarpeet tehdään hieenosti pihalle. Kissanhiekkalaatikot on ihan super hienoja - NOT, kun silmä välttää niin sinnehän se aina menee ja tänä aamuna löysin kakaran pesukoneen päältä syömästä kissanruokaa..murr. Ei mun pieneen päähän mahdu vieläkään miten se on ittensä sinne taikonut ja ehkä en halua tietääkään.

No tommonen se toinen korva on. Teippejä on kokeiltu, ei tunnu häiritsevän - jess. On se aika koipeliini jo :} parin viikon päästä on rokotus, saas nähdä mitä neiti meinaa lekurille menosta vai meinaako mitään.

Vesisateen vihaaja Jurastakin tulee tai on tullut jo. Jarrut menee päälle jo alaovella, ei millään menis ulos - sekään - sateella. Näytän varmaan tosi fiksulta vetäessäni kahta koiraa perässä vesikeleillä :D

You can let go

Pentukuume on saanut kyytiä oikein olan takaa tässä parin viikon aikana - odottelen vielä että flunssakin päästäisi kokonaan irti!
Olen todennut tuon ällösöpön karvamarakatin erittäinkin ärsyttäväksi, toisinaan.. varsinkin aamuisin. Semmosta kivaa pientä härkkimistä ja nyppimistä joka puolelle, kaikkea pitää hiukan nyppiä, ei tieteenkään revitä rikki vaan ihan hiukan nypitään, sen verran että mamma sanoo siitä. Lakkaan kohta sanomasta, äää.. 
Koitin ettiä neliraajaisesti hermoraastimesta palautusoikeus -leimaa mutten vielä ainakaan löytänyt, etsinnät jatkuu. 

No ei se nyt oikeasti noin hirveä kakara ole! Paitsi aamutuimaan, pienessä nuhassa - itse siis. Arki helpottuu kummasti kun itse paranee ensin, riittää hiukan enemmän huumoria mukalan toilailuihinkin. 

Ja Larppa on edelleen sairaslomalla, ainakin kuukauden. Jalasta löytyi luutulehdus - pieni alue onneksi - antilooppia ja kipunappeja turpaan, sekä lepoa. Saas nähdä koska päästään takaisin treenikentille.

Hiukan käytiin irrottelemassa, saivat painaa tasaisella nurmella tai siis Lara sai, Jura saa muutenkin. Ei alkanut ontumaan jalkaa, lääkkeet siis puree pöpöön :)

Kipeänä on mukavaa..

Tulin siis kipeäksi, hienoa. 

Eilen käytiin Laran kanssa UPK:n kentällä tottistelemassa, ei kyllä kauaa oltu - about kolme varttia - koska satoi ja olin aivan likomärkä jo ensimmäisen vartin jälkeen. Porukkaa ei pahemmin kentällä näkynyt, joten sekin hiukan laski treenimotivaatiota - ei sen suurempaa häiriötä, tylsää.

Ja videota päivän piristykseksi, mukava taistelutahto mukulalla!

Videot nappasin tänään, ikää kakaralla on huimat 7 viikkoa ja 3 päivää :D

Mukavaa alkuhuumaa?

Ulvilassa käyty esittelemässä Juraa, no lähinnä isän luona ja siskokin sen siinä samassa näki kun tuli käymään. Kauheen kivoja noi immeiset, selvästi. Näytti oppivan kerrasta, että tuon pitkän miehen housunlahkeisiin ei parane napata, eikä tuo pitkä heppu tunnu muutenkaan kiinnostavan neutraalin olemuksensa vuoksi. Sisko sen sijaan oli tosi tosi tooosi kiva tyyppi ja sillä oli Juran mielestä aivan mahtavat letit päässä, harmi ettei niitä saanut repiä.. Yritys oli kuitenkin hyvä ;)

Tottistelun alkeita otettiin tietenkin samantien, ruoka maittaa ja kädetkin siinä sivussa.
Laralle heittelin maksapaloja nurmikolle, sai niitä ettiä - edes jotain tekemistä. Jalka kun ei anna myöden kunnon treenaamista, jotain pientä onnistuu ruokapalkalla ilman että jalka ärtyy rasituksesta.

Eka yökin meni hienosti! Luukuunottamatta kissojen kolistelua - olin laittanut portin makkarin ovelle ja kissat hyppi siitä yli mahdollisimman äänekkäästi, tietenkin - ja Juran lussutusta johon heräsin keskellä yötä, koittaa siis tissille. Aamulla löytyy yksi pissa pedin vierestä.

No saahan sitä pissaa päivän mittaan sisältäkin siivota, mutta joka kerta kun ulkona käydään niin hyvin tulee pihalle tarpeet. Aivan! Hakumatkalla hirveää rääkymistä..Auto on hiiukan kummallinen paikka, nyt Ulvilaan mentäessä sinne paskottiin, takaisin tullessa olikin ihan hiljaista - väsytti sen verran ettei jaksanut kuin nukkua :)

Luita pystyy kivasti pitämään lattialla, omaansa saa puolustaa jos sitä juuri sillä hetkellä syö muttei luita tarvitse vahtia omasta mielestä. Tämän Lara sisäisti aika nopeasti - meinasi kerran pärähtää Juralle turhasta ja kiellettiin. Teinkin iltaa varten puikkonokille virikekengät valmiiksi ;)

Märkäruokaa sisällä.

Larpan kanssa käytiin vähän kentällä tokoilemassa. Perus settiä otettiin rauhallisemmin elkein, Lara oli hiukan hämillään kaikista koirista alkuunsa kun on kaks kuukautta ollut lomalla mutta nopeesti se ohi meni kun alettiin tekemään. Kivasti keskittyi, vaikka ite tykkäisin vähän riehakkaammin treenata koiran kanssa, mut nyttei vaan ollut mahdollista. 

OT: Hiukan on semmonen tunne, että anna Laralle liikaa ruokaa :D Tottunut antaan tietyn määrän, mutta nyt se ei kuluta niin paljoa kunnei liikutakaan niin paljon.