Krapulan potemista - tukiside vaihdettu, pari viikkoa vielä.
Pääkopan rasitusta edessä - hyvin tukevat valjaat yhdistettynä flexiin jossa painoraja 20kg ! Nyt multa pitää hakea koirat pois kun tommosia käytän! :D
Paikkistreeniä samalla kun meikä tallaa ja levittelee namusia.
Perjantaina oli aivopierutreenit - Laralla niitä tuli useampi. Ruututreenissä ekalla toistolla Lara lähti viipottamaan viistosti (musta)vasemmalle kunnes käskytin uudestaan ruutuun niin pöhlä puikkis käännähtää ja vilkaisee oikealle, lamppu syttyy pään päällä ja kipittää ruutuun. Mitä ihmettä? Halli oli tyhjä. Ohjatussa noudossa tapahtui samanmoinen, käskytin hakemaan vasemman niin puikkis lähtee kipttämään mun luo kunnes lamppu syttyy taas - uukkari! - ja lujaa hakemaan osoitettu kapula! Noiden päälle Lara teki myös monta hyvää ja puhdasta toistoa, joten ei aihetta paniikkiin. Tunnaritreenit meni aivan mahtavasti, palikat hiukan lentelee vielä - pitää pohtia mitä sille alkaisi tekemään.Voittajaluokan kokeita on silmäilty tarkkaan, lähihalliin ei mennä kokeilemaan onneamme vaan lähetään kauemmas - sitten kun muutto on hoidettu pois alta.
Lopputunnista sitten taas liideltiin, kepit alkaa oikeasti sujumaan - varmuutta vaatii ja Laran ohjauksen seuraaminen on jotain aivan äimistyttävää, jaksaa ihmetyttää! :)
Juran sairasloma on lähtenyt yllättävän kivasti alkuun. Side ja lasta on saanut olla rauhassa, jalalle varataan jo selvästi painoa(käyttää kävelyyn) ja kakaran kipat on hyvin pysynyt koossa vähemmällä toiminnalla. Viime viikolla alkoi näyttää jo siltä, että kohta on kupit nurin - Jura kävi satunnaisesti tylsyyttään härkkimässä mua, Laraa ja Mattia sekä löysi häntänsä! No kyllä, meidän pentu ei koskaan jahdannut häntäänsä.. joten vuosi siinä meni, että häntä löytyi! Sain mojovat naurut. Mutta nyt näyttää siltä että Jura alkaa tottumaan korttelilenkkeihin ja panostettuun pääkopan rasitukseen - kekseinkin eilen aktivointipallon olevan oikeinkin kätevä nurmikolla(sisällä olen pitänyt sitä tosi turhana). Jura pyöritteli pallon tyhjäksi, minä noukein pallon ylös ja Jura nuuskutteli "unohtuneet" namit maasta. Keskiviikkona on lastanvaihto tiedossa, nopeastipa tuo aika tuntuu menevän loppujen lopuksi - muuttoa odotellessa!
"Jalkani on ollut pari viikkoa kipeä, joten mamma päätti että sitä on parempi näyttää vielä kerran lääkärille. Lähdin matkaan aamulla 10 aikaan, reissasin autossa puolitoista tuntia kunnes saavuttiin Tampereelle. Päämäärään päästyäni tutkin lähimetsän polun tarkkaan (jos vaikka eksytään) kunnes suuntasin lääkärin palkeilla naureskelemaan Tapparafaneja. Mulla oli tosi hauskaa, hiukan tylsää, mutta hauskaa .. ehkä liiankin. Lääkärissä sain taas piikin kankkuun ja hoipertelin pitkin käytävää pöllyissä kunnes sammuin keskelle lattiaa. VIRHE! Mulla ei oo mitään hajua kuinka kauan olin sammuneena mutta herätessäni..voi ei.. Olin ilmeisesti riehunut aika paljon pöllyissä, koska mulla oli ihme nöyryytystötterö kaulassa, jalka paketissa (olin näköjään rikkonut sen vielä pahemmin) ja olin vielä lukittuna kaltereiden takana! Onneks mamma tuli pelastamaan mut ja selitti että "Koht on jalka niinku uus." Ihansamamennäänpois. Oli tosi nöyryyttävää kulkee vastaanoton ohi se nöyryytyskapistus kaulassa (ainakin se toimii), kaikki katto, pysähdyttiin matkan varrella kerran..en tullu pois autosta vaan kusin sinne loppumatkasta, siinä siivoo sitte. Kotona kuitenkin alko autoon pissaaminen kaduttaa, mulle oli kuitenkin ostettu uuspehmokoira ja kehuttiin reippaaksi - mammaa ei tuntunut kuitenkaan häiritsevän pissaaminen autoon. No nyt mä oon kolme viikkoa jalka paketissa ja kuusi viikkoa pitäis kuulemma lenkkeillä vaan hihnassa, epäreilua. Mua on kyllä lohdutettu, että pari kuukautta niin sitten saan juosta omalla pellolla päivät pitkät - missä pilvilinnoissa mahtaa mamma elää koska mun tietääkseni meillä ei oo edes omaa takapihaa, saati peltoa."
xoxo Jura
Nyt on siis vauvan jalka leikattu ja toipuminen voi alkaa :) Ennuste on todella hyvä, nuori ja hyväkuntoinen koira, kyllä siittä kuulemma vielä kelpo harrastuskoiran saa.
Sain Juralle varattua jo ensiviikoksi leikkausajan - mikään jänne/ristiside ei ollut poikki, kinnerjänne on poissa paikoiltaan. Leikkaus tulee kustantamaan pelättyä vähemmän ja vauva tulee paranemaan entiselleen <3 Kipeä jalka ei juuri ole vaikuttanut Juran käytökseen, edelleen iloinen pöhlä pikku lassie se on. Virikkeitä olen koittanut keksiä päivittäin ja treenata jotain pääkoppaa rasittavaa (temppuja, tiettyjä tokojuttuja tms.) mutta se ei vaan tunnu mamman duracelille riittävän - naapuritädin räksyttäville lattiamopeille haukuttaisiin mielellään takaisin ja vieraille ihmisille uristaan ja vatkataan häntää (siis häntä vatkaa koiraa) - turhautunut se on mutta minkäs teet, kunnei voi juosta niin ei voi.
Larppa pääsi taas treeneihin joissa huomasin, että meidän oma metallinoutokapula on vaan harvinaisen p*ska kalikka! Seuran kapulat oli niin mahtavia ja niin hienosti haettiin ilman mitään ongelmaa, mikähän siinäkin sitten on..päätinkin, että sitten ei vaan treenata omalla kapulalla, that's it. Hyppynoutoa muistuteltiin ja ruutu otettiin heti treenien alkuun - edistystä näkyy, hitaasti mutta varmasti - kaukot ovat aivan mahtavalla mallilla, jes! Tunnari treeni jäi tekemättä, joka harmittaa aivan vietävästi koska sitä pitäisi hinkata. Kokeiltiin myös hiukan erilaista paikkamakuuta, Lara oli ainoa joka makasi paikoillaan ja muut rivissä suorittivat käskytetysti liikkeitä - itse istuin vähän matkan päässä (näkyvillä) ja katselin pääosin muualle. Voittajaluokka lähenee koko ajan :3
Lopussa otettiin hiukan agiliitoa, keppejä puitiin ja rallailtiin radalla. On se hieno mammakoira!
Juran tokodepyytti on nyt peruttu. Likka ontui jalkaansa, kipulääkkeet päälle ja selvittämään mikä jalassa on. Ollaan muutama päivää otettu rauhallisesti, hihnalenkkejä ja aivotyöskentelyä sekä tietenkin lääkkeet, jalka näyttää paremmalta mutta silti keskiviikkona lääkäriin kuvauttamaan se. Itsellä on pyörinyt kauhukuvia siitä kuinka eläinlääkäri ilmoittaa, että eturistiside on poikki, pitää leikata ja sitten ilmoitetaan paljonko se maksaa (perkeleesti) ja että voin unohtaa haveet normaalista elämästä koiran kanssa sekä haku ja agility urasta, jes! Saako nyt stressata?
Jura varmasti pärjää lopun elämänsä kierrellen toko- ja näyttelykehiä mutta oikeasti, mahdollisen leikkauksen kustantaminen pistää tässä tilanteessa stressaamaan aivan pirusti - vakuutus on kyllä. Niin. Ei hyvää ilman pahaa, koska samana päivänä kun huomasin Juran ontuvan jalkaansa tuli välittäjältä ilmoitus, että tarjous joka avokin kanssa jätettiin on mennyt läpi eli viimeistään marraskuussa me asutaan maalla omassa talossa ja omalla isolla tontilla! .. Enkä mitenkään pysty makustelemaan koko asiaa nauttien, koska koiran jalka...
Toivotaan toivottomasti parasta ja pelätään perkeleesti pahinta.
Perjantaina oli aivopierutreenit - Laralla niitä tuli useampi. Ruututreenissä ekalla toistolla Lara lähti viipottamaan viistosti (musta)vasemmalle kunnes käskytin uudestaan ruutuun niin pöhlä puikkis käännähtää ja vilkaisee oikealle, lamppu syttyy pään päällä ja kipittää ruutuun. Mitä ihmettä? Halli oli tyhjä. Ohjatussa noudossa tapahtui samanmoinen, käskytin hakemaan vasemman niin puikkis lähtee kipttämään mun luo kunnes lamppu syttyy taas - uukkari! - ja lujaa hakemaan osoitettu kapula! Noiden päälle Lara teki myös monta hyvää ja puhdasta toistoa, joten ei aihetta paniikkiin. Tunnaritreenit meni aivan mahtavasti, palikat hiukan lentelee vielä - pitää pohtia mitä sille alkaisi tekemään.Voittajaluokan kokeita on silmäilty tarkkaan, lähihalliin ei mennä kokeilemaan onneamme vaan lähetään kauemmas - sitten kun muutto on hoidettu pois alta..JPG)
