Lasta on saatu pois. Tassussa on hiiva ja kintereessä nestekertymän aiheuttanut tulehdus. Kiitos.
Mitähän siihen enempää selittelemään? Lekurilla saa juosta - silti koira on kipeä. Vakuutusyhtiöön saa laittaa korvaushakemuksia toisensa perään eikä mitään kuulu takaisin - alkaa mietityttämään miksi makselen vakuutuksista. Kämppä on pomminjäljiltä - muutto ja pintaremppa täysin vaiheessa. Alkaa olla mitta täynnä.
Sen sijaan kaiken paskan keskellä Jura on aivan upea potilas - lukuunottamatta masentunutta ilmettä, joka vihlasee syvältä, kun toisesta huomaa että on tylsää, patoutumia ja päivät pelkkää nukkumista sekä korttelipissatuksia. Totta kai vauvan ilme kirkastuu heti kun pääsee paijattavaksi ja harjoittelemaan temppuja mutta kiltisti patoutumat niellen toinen tyytyy jäämään pedille makoilemaan kun Lara pääsee pitkälle lenkille/treeneihin.
Jotenkin sitä kokee itsensä huonoksi, epäonnistuneeksi ja epäpäteväksi.
Syyttää itseään koko asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti