Hiljaista elämätä.. joten sen suuremmin kameraa turhaan kuluttamatta kirjoittelen sormeni rakoille.
Päivät kuluu pentuasioita panikoidessa.. life is what you make it.
Perusasiat ovat piece of cake niin sanotusti, kuten;
- Missä on pennun tila? peti, pissa-alusta, ruokailu, yksinolo alue ym.
- Mitä ruokaa, kuinka paljon, kuinka usein?
- Ulkoilu?
- Sosialistaminen, tapakasvatus?
ja lista jatkuu. Helppoja asioita ja valmiiksi ajatetu mutta sitten tulee nämä "mitä jos.." asiat;
- Mitä jos pentu ei "vieroitu" kunnolla emästään (ts. Larasta)
Ongelma tulee tuossa heti vastaan, Laran pinna katkeaa ja omasta elämästä tulee ankeaa kun pentu näkee emän emänään mutta emä ei näe pentua enään pentunaan vaan alkaa nopeasti kohdella sitä samalla tavoin kuin toisia koiria. Kauhuskenaarioita on tullut käytyä päässä läpi ja mahdollisia kikka kolmosia joilla omaa arkea voi helpottaa jos näitä "mitä jos.." asioita tulee vastaan. Välillä mietin kuitenkin asiat niin monen mutkan ja solmun taakse että lopulta oma konstivarasto sanoo "ERROR!" ja hikikarpalot kiipii otsalle pelkästä miettimisestä, että "mitä jos..".
Kuinka kenkkumainen ihmisen mieli voi olla, että edes viitsii ajatella asiaa niin pitkälle? Lopulta päädyn aina samaan, lohduttomaan, ärsyttävään tosiasiaan etten voi tehdä muuta, kuin mennä vain päivä kerrallaan kun pentu kipittää ovesta sisään.
Tähän väliin ilmoitettakoot, että pennut täyttävät 3 viikkoa sunnuntaina! Voi tätä odotuksen tuskaa!
Aivan, tuskaa. Ironista että odottaa jotakin niin kovasti mutta silti panikoi jo valmiiksi mahdollisia "ei niin mukavia hetkiä" joita se odotettava asia tuo tullessaan.
Satunnaista pään vaivaa tuottaa myös kämppä - tai oma saamattomuus sen suhteen. Kuin pommin jäljiltä. Voisi pahempikin olla, lattia sentään näkyy ja kulkemaan pääsee hyvin, eikä tarvitse potkia tavaroita pois tieltä. Mutta nyt kun on luppoaikaa niin ne pienetkin viat pistää silmään ja silti saamattomana ei viitsi siivota ts. siistiä tavaroita hyllyiltä ym. muuta pientä näpertämistä. Muutama viikkoa niin pääsee takaisin päivärytmiin kiinni (Larppa tulee! <3) ja kiinnostaa taas pitää kämppääkin siistimpänä - tai sitten ei, pikku viat ei vaan haittaa enään.
Jotain oon sentään saanut aikaiseksi, liityin nimittäin
Porin Palveluskoirakerhon jäseneksi. Maanantaina meen kentälle kyselemään vähän tietoa kursseista ja vetäjistä. Pääsee käymään vähän muillakin kentillä treenaamassa uusien koirakkojen seurassa. Agiliitoa jatketaan
Upk:n leirissä kun hallikausi alkaa. Sain myös pestattua veljen väsäämään viikonlopun aikana agilitysiivekkeet - esteet. Toivottavasti oisivat sunnuntaiksi valmiit, että pääsen niitä sitten maalailemaan!
Päätin ripotella nuo kissan kuvat tekstiin koska en muutakaan keksinyt vaikkei ne millään tavalla sisälly aiheeseen. Ketä häiritsi? xD